Takaisin

Hallituksen päätöksiä 17.2.2020

Virtuaalisairaala, Terveyskylä-hanke

Yhteistyö Virtuaalisairaalan / Terveyskylän ylläpidosta ja kehittämisestä on hankeperusteisen toiminnan jälkeen tapahtunut sopimusperustaisesti viiden yliopistosairaanhoitopiirin kesken. Hankkeen päättymisen yhteydessä käynnistettiin myös neuvottelut palveluiden hallinnointi ja kehittämismallista tulevaisuudessa. Sairaanhoitopiirien johtajien kokouksessa 5.12.2019 päätettiin, että soveltuvin yhteistyömalli palveluiden kehittämisen ja ylläpidon osalta olisi yhtiön perustaminen. Tavoitteena on perustaa yhtiö huhtikuun loppuun 2020 mennessä.

Hallitus merkitsi yhtiöittämisen suunnittelun tilanteen tiedoksi. Päätökset mahdollisesti perustettavaan yhtiöön osallistumisesta tehdään myöhemmin.

Osallistuminen neurokeskuksen perustamiseen

Sosiaali- ja terveysministeriö on 20.12.2019 tekemällään päätöksellä myöntänyt Itä-Suomen yliopistolle 800.000 euroa valtionavustusta Kansallisen Neurokeskuksen perustamisvaiheen valmisteluun ajalle 1.1.2020-31.12.2020. Yhden luukun periaatteella toimivan Kansallisen neurokeskuksen tavoitteena on:

  • kytkeä neurotieteen tutkimustieto käytännön potilastyöhön ja sairauksien ehkäisyyn - yksilöllistetty lääketiede
  • tiivistää neuroalan yhteistyötä - ideat perustutkimuksesta kliiniseen testaukseen ja käyttöön
  • rakentaa verkostomainen toimintaympäristö neuroalan kasvuyrityksille ja investoreille - lisää työpaikkoja ja kansainvälistä rahoitusta Suomeen.

Kansallisen neurokeskuksen toiminta on suunniteltu alkavan 1.1.2021. Kansallista toimintaa koordinoiva Kansallinen neurokeskus toimisi Kuopiossa ja alueellista koordinaatiota varten rakennettaisiin paikallisia verkostoja seuraaville kuudelle alueelle: Helsinki-Espoo (Helsinki Brain and Mind), Turku, Tampere, Kuopio, Oulu ja Jyväskylä.

Hallitus päätti hyväksyä esisopimuksen neurokeskuksen perustamisesta. Hallitus nimesi perustamisvaiheen ohjausryhmään ajalle 1.2.-31.12.2020 sairaanhoitopiirin edustajiksi professori, ylilääkäri Pekka Jäkälän ja hänen varajäsenekseen professori, ylilääkäri Tommi Tolmusen.

Tulevaisuuden SOTE-keskus -ohjelmaan osallistuminen

Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus –ohjelman, jonka tavoitteena on perusterveydenhuollon ja siihen liittyvän sosiaalitoimen sisällöllinen uudistaminen.

Hallitus päätti, että sairaanhoitopiiri osallistuu Tulevaisuuden SOTE-keskus –ohjelmaan.

Lisäksi hallitus nimesi sairaanhoitopiirin edustajiksi Tulevaisuuden SOTE –hankkeen ohjausryhmään perusterveydenhuollon yksikön ylilääkäri Pekka Puustisen ja kehittämisylilääkäri Juuso Tammisen.

Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä annetun muuttamisesta

Sosiaali-ja terveysministeriö on pyytänyt Pohjois-Savon sairaanhoitopiiriltä lausuntoa luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi erikoissairaanhoidon työnjaosta ja eräiden tehtävien keskittämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. Ehdotetut muutokset koskisivat asetuksen 7 §:ssä säädettyjä lonkan ja polven tekonivelleikkausten, selkäkirurgian, rintasyöpäleikkausten ja paksusuolisyövän leikkausten lukumääriä. Asetusta ehdotetaan muutettavaksi siten, että asetuksessa säädetyt lukumäärät olisi mahdollista alittaa asetuksessa säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Asetuksen 6 §:ssä säädetään viiteen yliopistolliseen sairaalaan tai erityisistä syistä muuhun vastaavan tasoiseen sairaalaan koottavista vaativista leikkauksista ja toimenpiteistä. Asetuksen 6 §:ää muutettaisiin siten, että jatkossa pykälässä tarkoitetut vaativat leikkaukset tai toimenpiteet keskitettäisiin yliopistollisiin sairaaloihin.

Asetuksen 6 § muutokset

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirillä kannattaa esitystä keskittää vaativat leikkaukset ja toimenpiteet yliopistosairaaloihin. Tekemiemme DRG-hintavertailujen perusteella erikoissairaanhoidon kokonaiskustannukset eivät tulisi alueella merkittävästi muuttumaan.

Kuitenkin ottaen huomioon KYS ervan erityispiirteet, KYS ervan sairaanhoitopiirit ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymien johtoryhmät ehdottavat, että pykälään tehtaisiin seuraava lisäys:

Erityisvastuualueen erikoissairaanhoidon järjestämissopimuksessa voidaan erityisistä syistä jakaa 6§ mukaisen toiminnan suorittamista myös yliopistosairaalan lisäksi muuhun vastaavan tasoiseen sairaalaan. Tällöin sairaalassa tulee pystyä varmistamaan toiminnan laatu, potilasturvallisuus, osaaminen ja hoidon kokonaisuus, kuten valtakunnallisesti tämän asetuksen 3 §:ssä ja alueellisesti asetuksen 4 §:ssä yliopistollista sairaalaa ylläpitävä sairaanhoitopiiri on päättänyt.

Lisäksi kiinnitämme huomion asetuksen 6 § kohtaan 21, jolla keskitetään alueellisesti viiteen yliopistolliseen sairaalaan vaikeiden, eri erikoisalojen välistä yhteistyötä edellyttävien psykiatristen häiriöiden tutkimukset ja hoidot sekä oikeuspsykiatriset erityistutkimukset, mukaan lukien mielentilatutkimukset.

Mielentilatutkimuksista valtaosa tehdään valtion mielisairaaloissa, Niuvanniemen ja Vanhan Vaasan sairaaloissa. Tätä käytäntöä ei oltane muuttamassa. Siten asetuksessa tulisi mainita mielentilatutkimusten osalta, että niitä voidaan suorittaa myös valtion mielisairaaloissa.

Asetuksen 7 § muutokset

Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri kannattaa asteuksen 7 § ehdotettuja muutoksia, joiden tavoitteena on antaa yliopistosairaaloiden erityisvastuualueille oikeus väestön tarpeen ja pitkien etäisyyksien niin edellyttäessä poiketa lonkan ja polven tekonivelleikkauksissa annetusta 600 vuosittaisen leikkauksen ja 150 vuosittaisen selkäkirurgisen leikkauksen sekä 150 vuosittaisen ensivaiheen rintasyöpäleikkauksen ja 70 vuosittaisen paksusuolisyöpäleikkauksen määristä, kunhan toiminnan laatu, potilasturvallisuus, osaaminen ja hoidon kokonaisuus on varmistettu yhteistyössä erityisvastuualueen yliopistollista sairaalaa ylläpitävän sairaanhoitopiirin kanssa. Tämä jousto edesauttaa päivystyksellisen toiminnan järjestämistä ja ylläpitämistä ervan keskussairaaloissa vaarantamatta kuitenkaan potilasturvallisuutta tai hoidon laatua.

Asetuksessa säädetään ervan keskussairaalan laadun, potilasturvallisuuden, osaamisen ja hoidon kokonaisuus varmistaminen tehtäväksi yhteistyössä erityisvastuualueen yliopistollista sairaalaa pitävän sairaanhoitopiirin kanssa. Tässä säädetään käytännössä vastuuta yliopistolliselle sairaalalle keskussairaalan toiminnasta, silloin kun vaaditut toimenpidemäärät alueen sairaaloissa eivät joltakin osin täyty. Tämä pitäisi asetukseen selkeästi kirjata.

Lisäksi ohessa muutamia huomioita.

Periytyvä paksusuolisyöpä

Periytyvä paksusuolisyöpä ei välttämättä ole tunnistettavissa kliinisten tunnuspiirteiden avulla, vaan perinnöllisyys varmistuu vasta molekyylidiagnostiikan keinoin leikkauksen jälkeen tehdyissä jatkotutkimuksissa. Periytyvän paksusuolisyövän leikkaushoito ei myöskään eroa ei-perinnöllisestä paksusuolisyövästä. Siten perinnöllisen paksusuolen syövän hoito voitaisiin yhdistää muuhun paksusuolisyövän leikkauksiin ja siirtää asetuksen 7 §:ään.

Peräsuolisyöpä

Sekä paksu- että peräsuolisyövän esiintyvyys kasvaa Suomessa. Syöpärekisterin mukaan esiintyvyys oli yhteensä 3356 tapausta vuonna 2017. Peräsuolikirurgiaa tekevät kirurgit hoitavat keskussairaaloissa myös muuta ruuansulatuskanavan alaosan kirurgiaa. Lisäksi joissain keskussairaaloissa suoritetaan tällä hetkellä teknisesti vaativia toimenpiteitä, kuten peräaukon säästäviä intersfinkteerisiä resektiota, peräaukon kautta tehtäviä peräsuolen poistoja, monielinresektioita ja primaareja saumarevisioita leikkaussauman pettämisen yhteydessä.

Ehdotamme, että 6 § esitetyn lisäyksen mukaisesti tai vaihtoehtoisesti siirtämällä peräsuolisyövän hoito 7 §:ään volyymivaatimuksen kanssa peräsuolisyöpäkirurgiaa voisi tehdä myös erityisestä syystä yliopistosairaalan tasoisessa keskussairaalassa, jos sairaalassa pystytään varmistamaan toiminnan laatu, potilasturvallisuus, osaaminen ja hoidon kokonaisuus, kuten valtakunnallisesti tämän asetuksen 3 §:ssä ja alueellisesti asetuksen 4 §:ssä yliopistollista sairaalaa ylläpitävä sairaanhoitopiiri on päättänyt ja siitä on sovittu ervan järjestämissopimuksessa.

Tulehduksellisten suolistosairauksien leikkaushoito

Tulehduksellisten suolistosairauksien leikkaushoidon kirjo on laaja ulottuen pienten fisteleiden hoidosta laajoihin suoliresektioihin. Paksu- ja peräsuolen poisto ja ohutsuolisäiliön rakentaminen ei vaikeusasteeltaan tai teknisesti juurikaan eroa peräsuolisyöpäleikkauksesta.

Siten ehdotamme, että 6 § esitetyn lisäyksen mukaisesti tai vaihtoehtoisesti siirtämällä tulehduksellisten suolistosairauksien hoito 7 §:ään volyymivaatimuksen kanssa, tulehduksellisten suolistosairauksien leikkaushoitoa voisi tehdä myös erityisestä syystä yliopistosairaalan tasoisessa keskussairaalassa, jossa tehdään peräsuolikirurgiaa ja sairaalassa pystytään varmistamaan toiminnan laatu, potilasturvallisuus, osaaminen ja hoidon kokonaisuus, kuten valtakunnallisesti tämän asetuksen 3 §:ssä ja alueellisesti asetuksen 4 §:ssä yliopistollista sairaalaa ylläpitävä sairaanhoitopiiri on päättänyt ja siitä on sovittu ervan järjestämissopimuksessa.

Olkapään tekonivelen uusintaleikkaukset

Keskittämisasetuksen 7 § mahdollistaa olkapääntekonivelkirurgian keskussairaalassa edellyttäen, että toimenpiteiden minimimäärä täytyy. Olkapään tekonivelen uusintaleikkauksissa käytettävät tekniikka ja välineistö ovat varsin samanlainen kuin lonkan ja polven tekonivelten uusintaleikkauksissa ja olkapään tekonivelten uusintaleikkausten edellyttämät resurssit ovat käytettävissä asetuksen edellyttämällä tavalla niissä 7§:n tarkoittamissa sairaaloissa, joissa voidaan tehdä polven ja lonkan tekonivelten uusintaleikkauksia.

Ehdotamme, että 6 § esitetyn lisäyksen mukaisesti tai vaihtoehtoisesti siirtämällä olkapään tekonivelen uusintaleikkaukset 7 §:ään olkapään tekonivelen uusintaleikkauksia voisi tehdä myös erityisestä syystä yliopistosairaalan tasoisessa keskussairaalassa, jossa olkanivelen kiireettömiä tekonivelleikkauksia ja sairaalassa pystytään varmistamaan toiminnan laatu, potilasturvallisuus, osaaminen ja hoidon kokonaisuus, kuten valtakunnallisesti tämän asetuksen 3 §:ssä ja alueellisesti asetuksen 4 §:ssä yliopistollista sairaalaa ylläpitävä sairaanhoitopiiri on päättänyt ja siitä on sovittu ervan järjestämissopimuksessa.

Käden, ranteen, kyynärpään ja nilkan tekonivelkirurgia

Vaativassa ortopedistraumatologisessa päivystyskirurgiassa tekonivelen tulee olla käytettävissä tarvittaessa, jotta potilas saa tarvitsemansa hoidon. Murtumakirurgiassa oman nivelen säilyttäminen on ensisijaista. Tietyissä murtumissa oman nivelen säilyttämisen mahdottomuus ja siitä aiheutuva tekonivelen tarve paljastuu vasta leikkauksen kuluessa, joten tekonivelen tulee olla käytettävissä tarvittaessa. Mikäli murtumakirurgian edellyttämä tekonivel ei asetuksesta johtuen ole käytettävissä, joudutaan joko hyväksymään epätyydyttävä leikkaustulos tai lähettämään potilas yliopistollisen sairaalaan uusintaleikkausta varten.

Ehdotamme, että 6 § esitetyn lisäyksen mukaisesti tai vaihtoehtoisesti siirtämällä käden, ranteen, kyynärpään ja nilkan tekonivelkirurgia 7 §:ään, käden, ranteen, kyynärpään ja nilkan tekonivelleikkauksia voisi tehdä myös erityisestä syystä yliopistosairaalan tasoisessa keskussairaalassa, jossa olkanivelen kiireettömiä tekonivelleikkauksia ja sairaalassa pystytään varmistamaan toiminnan laatu, potilasturvallisuus, osaaminen ja hoidon kokonaisuus, kuten valtakunnallisesti tämän asetuksen 3 §:ssä ja alueellisesti asetuksen 4 §:ssä yliopistollista sairaalaa ylläpitävä sairaanhoitopiiri on päättänyt ja siitä on sovittu ervan järjestämissopimuksessa.

Suomen yliopistollisten sairaanhoitopiirien lausunto koskien yliopistosairaalan määrittelyä lainsäädännössä

Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt lausuntoja ns. Uusimaa-PKS-Helsinki sote-erillisselvityksen loppuraportista. Loppuraportissa käsitellään muun ohella HUSin asemaa Uudenmaan erillisratkaisussa. HUS olisi oma juridinen oikeushenkilönsä, jonka asemasta säädettäisiin lailla. HUSilla olisi tarkennettavan terveydenhuollon lainsäädännön pohjalta toissijainen järjestämisvastuu erikoissairaanhoidon palveluista. HUSiin keskitettäisiin nimenomaisilla säädöksillä esimerkiksi yhteispäivystysten toiminta, ensihoito ja synnytykset nykytilaa vastaavasti. HUSin järjestämisvastuu koskisi vaativaa ja yliopistosairaalatehtävän edellyttämää erikoissairaanhoitoa ja sen järjestämiseksi tarpeellista muuta erikoissairaanhoitoa, kiireellistä sairaalahoitoa kokonaisuudessaan ja muuta erikoissairaanhoitoa siltä osin kuin maakunnat eivät ole ottaneet sitä järjestettäväkseen.

Tiivistetysti edellä kuvatun järjestelyn seurauksena yliopistollisen sairaalan rooli Uudellamaalla tulee käytännössä mallin perusrakenteiden johdossa pääpiirteiltään määritellyksi, mikä korjaa yhden nykyisen lainsäädännön keskeisen puutteen. Suomen yliopistolliset sairaanhoitopiirit haluavat kuitenkin kiinnittää sosiaali- ja terveysministeriön huomiota siihen, että kyse ei ole vain Uuttamaata ja HUSia koskevasta asiasta, vaan yliopistollisen sairaalan rooli ja tehtävät tulisi määritellä lainsäädännössä koko maata koskien yhdenmukaisin perustein. Kun ilmeisesti sote-uudistuksen yhteydessä on tarkoitus kumota nykyinen erikoissairaanhoitolaki, tulee relevantit säännökset erikoissairaanhoitolaista siirtää ajantasaistettuna muuhun lainsäädäntöön eli käytännössä joko terveydenhuoltolakiin tai sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavaan lakiin.

Suomen yliopistolliset sairaanhoitopiirit esittävät, että sosiaali- ja terveysministeriö ottaa yliopistollisen sairaanhoitopiirin määritelmän mukaan sote-uudistuksen yhteydessä valmisteltavaan lainsäädäntöön jäljempänä tarkemmin kuvatuin perusteluin.

Perustelut

Konkreettinen tarve erillissääntelylle on ensinnä yliopiston ja yliopistosairaalan yhteisten tehtävien osalta, joista nykyisin on säädetty erikoissairaanhoitolain 28 §:ssä. Yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan henkilöstöllä on lähtökohtaisesti kaksi samanaikaista palvelussuhdetta eli toinen yliopistoon ja toinen sairaalaan. Yliopiston palvelussuhde on välttämätön opetustehtävien hoitamiseksi, koska esimerkiksi professoreita ei voi olla muualla kuin yliopistolain tarkoittamissa yliopistoissa. Vastaavasti palvelussuhde sairaalaan on välttämätön potilashoitoon osallistumiseksi, koska ilman palvelussuhdetta tutkija on potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 13 §:n 2 momentin tarkoittaman sivullisen asemassa, eikä hänelle voida antaa potilashoitoa koskevia tietoja. Yhteinen palvelussuhde käytännössä toteutuu esimerkiksi siten, että yliopisto täyttää professorin tehtävän siitä annettujen määräysten mukaisesti (yliopistolaki 33 § ja yliopiston johtosääntö), sairaalan edustajat osallistuvat valintaprosessiin esimerkiksi lausuntomenettelyn kautta ja professorin tehtävään valittu valitaan prosessin jälkeen sairaalan ns. sivuvirkaan sitä haettavaksi julistamatta. Tämä viimeksi mainittu on poikkeus kunnallisen viranhaltijalain 2 luvun 4 §:n erittäin vahvasta pääsäännöstä, jonka mukaan virkasuhteeseen ottaminen edellyttää julkista hakumenettelyä, jollei laissa jäljempänä toisin säädetä. Erillissääntely on välttämätöntä yhteisten palvelussuhteiden mahdollistamiseksi.

Konkreettinen tarve erillissääntelylle olisi myös yliopistosairaalan ja yliopiston keskinäisten taloudellisten suhteiden osalta koskien asianomaisten perustehtävänä olevan lääketieteellisen tutkimuksen ja opetuksen toteuttamista. Kummallakin osapuolella on tutkimukseen liittyviä resursseja kuten tiloja, laitteita ja myös henkilöstöä etenkin tutkimuksen tukipalveluissa. Olisi erittäin tarpeellista, että osapuolet voisivat asettaa kyseisiä resursseja toisen osapuolen käyttöön esimerkiksi tila- ja laitevuokrana, palvelumyyntinä tai mahdollisesti henkilöstön vuokrauksena ilman, että kyse on julkisesta hankinnasta tai markkinoilla tapahtuvasta toiminnasta. Yhteistyötä voi perustella julkisista hankinnoista annetun lain 2 luvun 16 §:ssä kuvatulla horisontaalisella yhteistyöllä, mutta hankintalaki asettaa myös tälle rajoituksia. Erillinen sääntely parantaisi olennaisesti yliopiston ja yliopistosairaalan yhteistyön ja tätä kautta tutkimus- ja opetustoiminnan edellytyksiä.

Tarvetta olisi myös selkeyttää yliopistosairaalan roolia yliopiston ensisijaisena kumppanina opetuksen ja tutkimuksen edellytysten luomisessa. Rooli perustuu nyt terveydenhuoltolain yksittäisiin säännöksiin. Näitä ovat mm. terveydenhuoltolain 60 § koskien lääkärin peruskoulutuksen koulutuskorvauksia, terveydenhuoltolain 61 § yliopistollisen sairaanhoitopiirin velvoitteista yliopistotasoisen terveyden tutkimuksen rahoituksen koordinoinnissa ja myös terveydenhuoltolain 65 § koskien yliopiston oikeutta käyttää yliopistollisen sairaalan tiloja opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Käytännössä monilla erityisvastuualueilla opetusta ja tutkimusta on hajautettu myös yliopistosairaalan ulkopuolelle (esim. Tyks erva, jossa lääketieteen perusopetusta annetaan Tyksin lisäksi SatSHP:ssä ja VSHP:ssä). Yliopistosairaala koordinoi kuitenkin myös tällöin kokonaisuutta ja varmistaa suhteessa yliopistoon sen, että edellytykset lääketieteelliselle tutkimukselle ja opetukselle ovat olemassa. Yliopisto päättää myös tällöin itsenäisesti, missä se antaa opetusta, mutta selkeä sääntely tältäkin osin varmistaa paremmin yliopiston perustehtävän toteutumisen.

Yliopistosairaalan määrittelyssä on kyse myös yliopiston roolista yliopistosairaalan hallinnossa. Nykyisin yliopistolla on oikeus erikoissairaanhoitolain 25 §:n mukaisesti nimetä kaksi jäsentä sairaanhoitopiirin valtuustoon 10 % ääniosuudella ja kaksi hallitukseen. Pääministeri Sipilän kaudella valmistellussa sote-uudistuksessa oli tarkoitus poistaa ainakin lain tasoinen säätely koskien yliopistojen edustusta yliopistollisia sairaaloita ylläpitävien maakuntien hallintoelimissä. Mahdollista olisi ollut huomioida yliopistojen edustus maakunnan sääntöjen kautta, jos maakuntavaltuusto olisi katsonut tämän tarkoituksenmukaiseksi. Vaaleilla valittuun valtuustoon ei luonnollisestikaan olisi yliopiston edustajia ollut mahdollista sovittaa.

Suomen yliopistolliset sairaanhoitopiirit haluavat kiinnittää sosiaali- ja terveysministeriön huomiota siihen, että kansainvälisissä yliopistosairaalan kriteereissä yliopiston edustus yliopistosairaalan hallinnossa on yksi yliopistosairaalan tunnusmerkki. Esimerkiksi yhdysvaltalaisessa Joint Commission  –akkreditaatiossa, joka on pääosassa osavaltioita edellytyksenä Medicare- ja Medicaid –ohjelmiin pääsylle, on edellytyksenä yliopistosairaalaksi rekisteröitymiselle se, että ”The applicant hospital is organizationally or administratively integrated with a medical school”. Vastaavasti esimerkiksi NHS:n piirissä yliopistosairaalan nimityksen käyttäminen edellyttää muun ohella ”Board membership of a non-Executive Director from the Faculty”. Olisi toivottavaa, että myös suomalaiset yliopistosairaalat vastaisivat rakenteiltaan ulkomaisia verrokkejaan.

Hallitus hyväksyi yhteisen lausunnon annettavaksi Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin lausuntona.