Takaisin

KYS harrastaa: Mies ja hänen vaalea kesäkaunottarensa

Kohtalolla oli sormensa pelissä 12 vuotta sitten, kun Tero Lähivaaran ystävä kertoi, ettei vuoden 1961 Cadillacin kunnostaminen olekaan hänen juttunsa. Niin siitä tuli Teron juttu.

KYSin kiinteistöhallinnossa laiteasiantuntijana toimivan Lähivaaran ystävä oli ostanut kermanvaalean jenkkiauton itselleen ja tarkoituksena oli kunnostaa kaunotar entiseen loistoonsa.

Lähivaara oli aina ollut kiinnostunut vanhoista autoista, mutta ei ollut koskaan omistanut sellaista. Hän nauttii käsillä tekemisestä, mutta ei etsinyt aktiivisesti kunnostuskohdetta. Lopulta Lähivaara kuitenkin iski kättä päälle ja uhkea Cadillac Fleetwood vaihtoi omistajaa.

- 12 vuoteen mahtuu paljon elämää, olen rakentanut tämän auton rassaamisen lomassa myös yhden talon, Lähivaara kertoo.

Tero Lähivaara on kunnostanut Cadillacin uhkeaan kuntoon.

Tien päälle Cadillac-rouva pääsi kunnolla vasta viime kesänä, yli kymmenen vuoden kunnostamisen jälkeen.

- Toin tämän käytännössä pahvilaatikossa kotiin ja siitä alkoi päättymätön remontointi. Nämähän eivät ole ikinä valmiita, aina tulee eteen jotain uutta laiteltavaa, Lähivaara hymähtää.

Osat tulevat rapakon takaa

Detroitissa, USA:n autoteollisuuden pääkaupungissa koottu vuoden 1961 Cadillac edustaa automallin kahdeksatta sukupolvea, jonka esi-isä luotiin jo ennen toista maailmansotaa.

393-kuutiotuumaisen V8-moottorin jylinä on kaukana modernien autojen hiipivän hiljaisesta käynnistä. Lähivaaran omistamaa mallia valmistettiin aikanaan noin 10 000 kappaletta.

- Osia löytyy aika hyvin, sekä uutta että vanhaa. Jenkeissä on paljon myyjiä, joten ei ole tuottanut paljonkaan hankaluuksia löytää niitä ja ostaminen on näppärää.

Auton kyydissä tuntee, että Cadillac on tahkonnut maanteitä kauan. Se keinuttaa kyydittäviään hienovaraisesti kuin muistuttaakseen, että tämä kori on nähnyt yhtä jos toista. Lähivaaran kiihdyttäessä moottoritiellä, auton ikkunoista virtaa sisään vieno bensan aromi.

Oli kyydittävällä sitten taustaa moottorien rassaamisesta tai ei, se on tuttu ja miellyttävä tuoksu. Cadillacin pehmeällä nahkapenkillä tuntee todella olevansa auton kyydissä.

Isän ja pojan yhteistä aikaa

Moni pää kääntyy, kun Cadillac kehrää ohitse. Lähivaara on huomannut, että erityisesti iäkkäämmät miehet tulevat mielellään juttelemaan ja kyselemään autosta.

Lähivaara ei ole ainakaan toistaiseksi kiinnostunut autoharrastuksen sosiaalisesta puolesta. Vanhojen autojen ympärillä on yhteisö kokoontumisajoineen ja muine tapahtumineen, mutta Lähivaaralle tärkein kanssaharrastaja ainakin toistaiseksi on oma poika.

- Minulla on 14-vuotias poika, joka pysyy hyvin poissa pahanteosta, kun saa puuhailla isän kanssa autotallissa, Lähivaara hymyilee.

Artikkeli on julkaistu Henkreikä-lehdessä 1/19. Tutustu koko lehteen täältä.