Takaisin

Lapsi tarvitsee virikkeitä sairaalassa

Sairaalan lapsipotilaiden leikki- ja viriketoiminta on osittain samanlaista kuin vaikkapa eskarissa, tai sitten hyvin erilaista.

Leikkeihin saattaa tulla kimmoketta sairaalaympäristöstä: KYSin lastentarhanopettaja Heli Wouters kertoo, kuinka yksi lapsipotilas mainitsi, että Kenai-lelukarhu on liian laiha. Ja että tarvittaisiin lihotus. Suunnitelmissa oli, että operaatio ja vanua sisään. Toimenpide, johon ryhtymistä piti yhdessä miettiä. Toimenpiteeseen kuitenkin päädyttiin ja karhu voi nyt hyvin.

Lähteekö lapsi sairaalaolosuhteissa helposti mukana leikkitoimintaan?
– Minun kokemus on, että suurin osa lähtee. Sellaiset lapset jotka käyvät täällä vuodesta toiseen, osaavat jo varautua, että kohta pääsee leikkimään tai askartelemaan, Wouters sanoo.

Askartelunohjaana Maija-Riitta Pelkonen ja lapsipotilas Irina Ulvila väritystehtävän parissa.
 

Hyvä muisto tavoitteena

Woutersilla on työparinaan askartelunohjaaja Maija-Riitta Pelkonen. Pelkonen painottaa, että – ei pelkästään lapselle vaan – koko perheelle sairaalassaolosta pyritään tekemään myönteinen kokemus.
– Usein vanhemmat sanovat, että lapselle jäi positiivinen muisto sairaalassa olosta. Ei se sairaus eikä ne hoidot, vaan että siellä on saanut tehdä jotain kivaa, Pelkonen sanoo.
– Se juuri on meidän työssä tärkeää, että lapselle jää hyvä kokemus. Koska sairaalassa olemisen lapsi muistaa yleensä pitkään.

Maija-Riitta Pelkonen ollut 30 vuotta töissä KYSissä ja Heli Wouters 7 vuotta.
– Päivittäin näkee oman työn tärkeyden. Siitä on tosiaan hyötyä lapsille ja perheille, että on mielekästä tekemistä. Sen ei tarvitse aina olla kovin kummoista, jokin värityskuva voi riittää tai juttelu. Myös ajan antaminen on tärkeää, jolloin lasta voi kuunnella ja jutella hänelle tärkeistä asioista, Pelkonen sanoo.

Wouters aloitti aikoinaan sairaanhoitajaopinnot mutta vaihtoi ne lastentarhanopettajan opintoihin.
– Lastensairaalaharjoittelu jäi parhaiten mieleen, ja sydänkin jäi jotenkin sairaalaan. Paljon oli tuttua elementtiä tulla sairaalaan töihin, Wouters sanoo.

Häntä työssä palkitsee myös se, että näkee lasten toipumisen.
 – Onneksi moni pitkäaikaissairauskin on opeteltavissa hallitsemaan ja sen kanssa voi oppia elämään. Työssä henkisesti raskaimpia ovat ne hetket, kun tulee tieto, että lapsi ei välttämättä toivukaan. Silloinkin tehtävänä on auttaa lasta ja perhettä jaksamaan oman kamppailunsa keskellä. Onneksi tätä työtä ei kukaan tee yksin vaan tukena on sairaalan moniammatillinen tiimi.
 

Hoitoa tukevaa työtä

KYSin Lasten ja nuorten osastolla on 28 potilaspaikkaa, ikähaitari potilailla on 0–16 vuotta. Aamupäivän Wouters ja Pelkonen ovat osastolla. Iltapäivät Wouters on pääsääntöisesti lasten syöpäosastolla, Pelkonen jatkaa Lasten ja nuorten osastolla.

Työpari palvelee myös lastenpoleja työpyyntöjen mukaan. Kun osastolle tulee päivystyksestä lapsipotilaita, on sairaalaan lähtö useimmiten ollut kiireellinen. Laukkua ei ole kunnolla ehditty pakkaamaan.
– Aamulla, kun kohtaamme perheitä voi taustalla usein olla huonosti nukuttu yö ja ehkä dramaattisiakin käänteitä. Tällöin voimme antaa vanhemmalle mahdollisuuden hetken jaloitella ja käydä kanttiinissa. Tämä on myös oiva hetki tutustua lapseen.

– Jos on pidempiaikaisia potilaita, mietitään myös kuntoutuksellisia tavoitteita. Ne voivat olla vaikkapa lapsen liikkeelle lähdön tukemista ja motoriikkaa tukevia leikkejä ja puuhaa.

Pelkonen on kokenut, että kaksikko ehtii palvella lapsipotilaita kutakuinkin hyvin.
– Teemme yhteistyötä hoitajien kanssa. He antavat vinkkejä missä kohtaa päivää lapselle tai nuorelle tarvitaan tekemistä. Jos osasto on täynnä, kaikkien luona ei aina tarvita meidän työpanosta. Osastolla voi olla joskus niin huonokuntoisia lapsia, hän kertoo. Sitä mukaa kun lapsen vointi kohenee, tarjoamme mielekästä tekemistä.
– Hyvin samanlaista työtä tehdään molemmat omin painotuksin: minulla on varhaiskasvatuksen puoli vahvuutena ja Maija-Riitalla kädentaidot. Lapsia jaetaan sen mukaan, että pystytään parhaiten heitä palvelemaan, Wouters sanoo.

Leikki- ja viriketoiminnan työhön kuuluu lisäksi mm. askartelutarvikkeiden, lelujen ja muiden materiaalin hankinta ja jakaminen eri Lasten klinikan yksiköihin, erilaisten vierailujen järjestäminen, lahjoitusten vastaanottaminen ja jakaminen.

– Lisäksi teemme lasten yksiköihin kausikoristeluja, Pelkonen kertoo.

Lastetnarhanopettaja Heli Wouters evästää lääkäriopiskelijoita kohtaamaan lastenosaston potilaita.
 

Lahjoittajien tuki tärkeää

Yhteistyökumppanit ovat tärkeä osa sairaalan leikki- ja viriketoimintaa. Ne mahdollistavat lelujen, pelien ja muiden tarpeellisten materiaalien hankinnan.
– Lahjoituksia tulee yksityisiltä, Lastenklinikoiden Kummit ry:ltä, Lapsellista ry:ltä ja muilta järjestöiltä, yrittäjiltä ja esimerkiksi Halavatun Papoilta sekä Hallan Papoilta, Maija-Riitta Pelkonen kertoo.
– Konservatorion kanssa  järjestämme yhteistyössä musapajatoimintaa, minkä lahjoitusvarat mahdollistavat.  Myös sairaalaklovnit käyvät viikoittain. Sairaalaklovnitoiminnasta on paljon tietoa heidän nettisivuillaan, www.sairaalaklovnit.fi
 

Vierailut jäävät mieleen

Vierailut jättävät lapsipotilaille ja heidän perheilleen mieluisan muiston. Lastenosastolla on nähty julkisuuden henkilöitä, muun muassa Antti Ruuskanen, Apulanta ja Titi-nalle. Myös Cheekin vierailu oli mieleenpainuva, salaisuus jota varjeltiin viime hetkeen. Kalpan jääkiekkojoukkueen pelaajien vierailut noin kerran kahdessa kuussa ovat odotettuja osastoilla.
– Myös opiskelijayhteistyö on tärkeää. Lääketieteen opiskelijat käyvät pitämässä nallelääkäröintiä, lähihoitajaopiskelijat käyvät pelaamassa ja leikkimässä, kuvataideohjaaja käy viikoittain syöpäosastolla, Wouters luettelee.

 

Vetoomus eduskuntaan

Heli Wouters kuuluu valtakunnalliseen Sairaaloiden lastentarhanopettajat ry:n hallitukseen, joka toimii OAJ:n alaisuudessa. Yhdistys ajaa lasten oikeutta varhaiskasvatukseen sairaaloissa. Asia pitäisi ottaa huomioon seuraavassa varhaiskasvatuslakia koskevassa valmistelussa, joka koskee erityisen tuen määrittelyä.

Sairaaloiden lastentarhanopettajat ympäri Suomea kokoontuivat Helsingissä helmikuussa, ja he tekivät asiasta vetoomuksen.
– Käytiin puhumassa eduskunnan sivistysvaliokunnassa. Varhaiskasvatuslaista puutuu erityisen tuen määritelmä. Nyt olisi tuhannen taalan paikka saada myös sairaaloiden varhaiskasvatus mainittua siinä, Wouters sanoo.
– Jos sitä ei mainita nyt, niin ei seuraavaan 30 vuoteen. Niin kauan kesti edellisen varhaiskasvatuslain uudelleen käsittely.