Takaisin

Lastenpsykiatrisessa osastohoidossa olevat lapset kertoivat kiinnipitokokemuksistaan - väitös 13.12.

Väitös hoitotieteen alalta

Terveystieteiden maisteri Kirsi Kauppilan väitöskirja tarjoaa uutta tietoa kiinnipitotilanteiden määristä ja syistä lastenpsykiatrisessa osastohoidossa sekä näihin tilanteisiin liittyvistä lasten kokemuksista ja vanhempien arvioista. Tutkimuksen mukaan lasten ja hoitohenkilökunnan näkemykset kiinnipitojen syistä eroavat jonkin verran toisistaan, ja tilanteiden jälkiselvittely onkin tärkeää.

Tutkimuksessa selvitettiin lastenpsykiatrisessa osastohoidossa olevien lasten kokemuksia rajoittamismenetelmien käytöstä, vanhempien näkemyksiä kiinnipitojen toteutuksesta sekä kiinnipitotilanteisiin johtaneita syitä. Lisäksi tutkittiin, millaisia muutoksia rajoittamismenetelmien käyttömäärissä ja tilanteiden kestoissa on tapahtunut 30 vuoden aikana.

Rajoittamismenetelmillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa eristämistä tai kiinnipitämistä. Tutkitussa yliopistosairaalassa eristämistä ei enää nykyään käytetä lastenpsykiatrisessa osastohoidossa. Kiinnipitäminen on menetelmä, jossa vähintään kaksi hoitajaa tietoisesti, mutta vasten lapsen omaa tahtoa rajoittaa lasta omalla kehollaan. Lapsen ei tarvitse olla täysin liikkumattomana, vaan henkilökunta myötäilee lapsen liikettä tai vaihtaa asentoa tilanteen mukaan. Tilanteessa hoitajat pitävät lasta sylissä, sängyllä tai maassa, jotta lapsi ei vahingoita itseään, toista tai ympäristöään.

Lastenpsykiatrian vuodeosastoilla hoidetaan noin tuhat lasta vuodessa ja keskimääräinen hoitoaika on noin kuukausi. Tarkkaa tietoa vuodeosastoilla olevien alle 13-vuotiaiden lasten kokemien rajoittamistoimien määristä ei ole saatavilla, koska tilastoissa näkyvät vain tahdosta riippumattomassa hoidossa olevien lasten tilanteet. Vapaaehtoisessa hoidossa olevien lasten tilanteet raportoidaan organisaatioiden omaan käyttöön. 

Tutkimusaineisto kerättiin yhden yliopistosairaalan kolmella lastenpsykiatrisella osastolla vuosien 2008 ja 2018 välisenä aikana lapsille tehdyillä haastatteluilla, vanhemmille suunnatulla kyselyllä ja henkilökunnan kirjauksista. Lisäksi tarkasteltiin aineistoa vuosien 1987-1988 tilanteista.

Rajoittamistoimien käyttö väheni merkittävästi 30 vuodessa

Tulosten perusteella rajoittamismenetelmien käyttö on vähentynyt merkittävästi 30 vuodessa. Aiemmin lähes joka toinen lapsi koki eristystilanteen, kun nykyään noin joka seitsemäs lapsi kokee kiinnipidon osastojakson aikana. Haastatteluissa lapset kuvailivat kiinnipitokokemuksia erilaisina fyysisinä ja psyykkisinä tuntemuksina, jotka olivat pääosin kielteisiä. Pitkät yli tunnin kestävät kiinnipidot olivat harvinaisia tutkimukseen osallistuneilla osastoilla. Useimmat kiinnipidetyt lapset tunnistivat kiinnipitoon johtaneita syitä. Heidän kertomansa syyt kuitenkin jonkin verran erosivat henkilökunnan kirjauksista. Haastatellut lapset kokivat ohjeiden noudattamattomuuden usein syyksi kiinnipitoihin, kun taas kirjausten mukaan hoitajiin kohdistunut väkivalta oli puolessa tilanteista syynä kiinnipitoon. Neljäsosa haastatelluista lapsista ei halunnut kertoa syytä tai ei muistanut sitä, joten kiinnipitojen jälkiselvittely on erityisen tärkeää, ettei lapselle jää väärää mielikuvaa tilanteesta. Osa haastatelluista lapsista koki, että ei olisi rauhoittunut ilman kiinnipitoa.

Väitöskirja tarjoaa arvokasta tietoa kiinnipitokäytäntöjen kehittämiseen osastohoidossa. Lastenpsykiatrisilla osastoilla tarvitaan henkilökunnan toiminnan kriittistä tarkastelua ja koulutusta, että rajoittamistoimia voidaan edelleen vähentää ja paremmin huomioida lasten kokemukset. Tilanteiden hallinnan keinojen kehittäminen yhteistyössä muiden psykiatrian alan ammattilaisten ja lasten kanssa on myös keskeistä. Tilanteiden jälkiselvittelyä tulee tarjota entistä systemaattisemmin osastohoidossa olevalle lapselle hänen kehitystasonsa huomioiden. Olisi myös tärkeää tukea vanhempia lastensa aggressiotilanteiden hallintaan ja käsittelemään rajoittamistilanteita lastensa kanssa.  

Aika ja paikka: 13.12.2019 klo 12, Mediteknia MD 100, Kuopion kampus

Linkki Itä-Suomen yliopiston julkaisuun.