Takaisin

Sairaalaklovnia eivät rajoita todellisuuden lait

Sairaalaklovnit toimivat ympäri Suomea ja myös Kuopion yliopistollisessa sairaalassa heihin törmää jatkuvasti. Nykäisimme yhtä klovnia hihasta ja kysyimme, miksi hulluttelu on tärkeää juuri sairaalassa.

Tulevana syksynä eskarin aloittava Jerry Sairanen on valloittava persoona, jonka jutut eivät jätä ketään kylmäksi.

- Hei täti, hei täti! Mulla olisi asiaa!

Asia on se, että nyt pitäisi saada mehua. Jerryn äiti Ulla Rauma kuitenkin toteaa pojalleen tyynesti, että mehua on juotu jo riittämiin. Ulla Rauma on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja toimii esikoispoikansa omaishoitajana täysipäiväisesti. Perheeseen kuuluvat myös isä Jarkko ja pikkuveli Julius Sairanen.

Unto Piukkanen viihdyttää Jerryä. Isä Jarkko seuraa vierestä.

Jerry Sairanen käy sairaalassa säännöllisesti muutaman kuukauden välein. Hänellä on Mulibrey-nanismi, joka on harvinainen kasvuhäiriöoireyhtymä. Jerry painoi syntyessään vain 650 grammaa ja keskosuuden lisäksi alkutaivalta rasitti keuhkosairaus.

Sairaalan lisäksi sairaalaklovnit ovat tulleet perheelle erityisen tutuiksi vuosien saatossa. Sairaalaklovnien tehtävänä on tuoda pienten potilaiden arkeen naurua ja tukea heitä esimerkiksi erilaisten toimenpiteiden aikana.

Puhelias nuorimies antaa arvionsa sairaalaklovneista napakasti.

- Tykkään niistä, ne teki taikatemppuja!

Myös Ulla Rauma on kiitollinen klovneille. Lapsen huomio kiinnittyy klovnien avulla edes hetkeksi pois käsillä olevasta, joskus hyvin vakavastakin tilanteesta.

- Eräässä leikkauksessa kävi niin, että kun sairaalaklovni oli ollut viimeinen, jonka Jerry näki, niin hänet hän halusi nähdä myös heti leikkauksen jälkeen, Rauma hymyilee.

Vakavaa pelleilyä

Sairaalaklovni Unto Piukkanen eli Tommi Lindman on yksi Jerryn kohtaamista klovneista. Lindman kuuli pari vuotta sitten ystävältään, että Kuopiossa sairaalaklovneja kaivataan lisää.

- Hain mukaan koska tämä työ oli mielikuvissani hyvin lähellä unelmieni työnkuvaa: taiteen, leikin ja läsnäolon yhdistelmää merkitykselliseksi kokemani kohderyhmän, lasten kanssa. Olen myös aikoinaan syntynyt samaisessa sairaalassa, joten mahdollisuus työskennellä juuri täällä tuntui erityisen hyvältä, Lindman kertaa.

Jerryn pikkuveli Julius ja isä Jarkko Sairanen viihtyvät sairaalapelle Unto Piukkasen seurassa.

Klovnin päivä alkaa yleensä aamuseitsemältä. Työpäivään valmistautumiseen menee noin 45 minuuttia ja sen jälkeen kierretään suunnitelman mukaisesti viiden tunnin ajan eri lastenosastoja ja -poleja. Sopivan hetken koittaessa klovnit lounastavat ja päivän päätteeksi pidetään vajaan tunnin mittainen purkutilaisuus, jossa kulunutta päivää käydään läpi porukalla.

- Tavallista päivää ei ole ihan helppo määrittää. Muutokset ovat tuttu ilmiö ja usein ne tulevat päiviin nopeastikin. Kuopiossa toimimme lähestulkoon aina pareittain. Kohtaamisia tulee päivän aikana usein toista sataa. Lapsia, omaisia, talon henkilökuntaa, rakennusmiehiä ja vierailijoita, Lindman listaa.

Klovneria ei ole aina vain ohimenevä nauratushetki. Jerry Sairasen kaltaisten, toistuvasti tai pitkiä aikoja sairaalassa aikaa viettävien lasten kanssa yhteys voi kestää jopa vuosia. Klovni on Lindmanin mielestä kohtaamisen erityistyöläinen.

- Upeinta minulle on jakaa kohtaamisesta syntynyt yhteys. Usein se on autenttinen, läsnä oleva ja tunteellinenkin. Joskus se on sanaton ja seesteinen, joskus riehakas ja rääkyvä. Klovnia ei tarvitse miellyttää, kunnioittaa, saati pelätä. Klovnille voi sanoa myös ei. Jos klovnina pystyn tarjoamaan kohtaamisen eli hetken, jossa läsnäolijoille voi tapahtua jokin muutos, niin ajattelen onnistuneeni, Lindman kertoo.

Jerryn äiti Ulla Rauma on sairaanhoitaja. Sairaalaklovneilla voi olla suuri merkitys hoito-operaation sujuvoittamisessa.

Vaikka yleisesti ottaen klovnit tuovat iloa lapsille, sairaalaympäristössä voi syntyä synkkiäkin kohtaamisia. Viikoittain tai jopa päivittäin tulee eteen tilanteita, joissa yhteys ei vain synny. Klovnit pyrkivät kohdistamaan ammattitaitonsa niihin lapsiin ja kohtaamisiin, joissa klovnin läsnäolo voisi muuttaa tilannetta merkittävästi.

- Entä jos pitkään sairaalassa aikaa viettävä lapsi saisikin klovnista tutun hahmon, joka ei muistaisi häntä hänen sairautensa kautta vaan koska on pöljäilty, naurettu ja tehty yhdessä taikoja, Lindman summaa.