Takaisin

Vastasyntyneiden tehotiimi: Täsmätyötä yli 100 km:n tuntivauhdissa

Pikku-Nellan viikon kestänyt kamppailu elämästä alkoi 9.3.2019 kello 17.37.

Äidin, Anne Leinosen, raskaus oli sujunut hyvin. Täysiaikaisena käynnistetty synnytys oli aikaisemmin kaksi lasta synnyttäneen äidin mielestä ”ihan tavallinen”, sikiön sydänäänetkään eivät laskeneet. Pohjois-Karjalan keskussairaalassa (PKKS) syntyi seitsemässä tunnissa 3465-grammainen tummatukkainen tyttö.

Kohta kätilö totesi, että vauva on heti vietävä virvoitteluun todennäköisesti siksi, että hän oli hengittänyt lapsivettä. Siinäkään ei ole mitään kovin erikoista, mutta Nellan henki ei lähtenyt virvoittelussa kulkemaan. Hänen kuumeensa nousi ja pieni sydän hakkasi 240 kertaa minuutissa.

Hirveän tarinan kaunis loppu, äiti Anne Leinonen toteaa katsellessaan suloista nelivikkoista Nellaa.

Kaikki tutkittiin. Vauva makasi keskoskaapissa, kytkettynä hengityskoneeseen, monitoreihin ja infuusioihin. Hän sai vahvoja kipulääkkeitä ja kaikkein tehokkaimmat antibiootit, mutta vointi ei kohentunut. Nella turposi tuntemattomaksi.

PKKS:n lastenlääkäri Kirsi Kallio hälytti neonatologi Mari Juutin töihin vapaalta. Juuti hoiti Nellaa koko vapaapäivänsä ja vauvan kunto kohenikin.

– Nousin sängystä puoli tuntia synnytyksen jälkeen enkä nukkunut vuorokauteen, Anne muistelee sumuista lapsivuodeaikaa. Äiti pääsi hetkiksi horrokseen vain havahtuakseen siihen, että Nellan kunto oli romahtamassa. Nellan siirto Kuopioon vastasyntyneitten tehohoitoambulanssilla käynnistettiin vuorokausi syntymän jälkeen.

Siirto eletään etukäteen

KYSin erikoislääkäri Sanna Silvennoinen oli juuri palannut kotiin hiihtolomareissultaan ja oli täyttämässä illalla pyykkikonetta, kun osastolta soitettiin siirtokutsu. Vajaassa tunnissa Silvennoinen ja hänen työparinsa sairaanhoitaja Ülle Puskar istuivat ambulanssissa matkalla Joensuuhun. Puskar oli tehnyt samana päivänä jo aamuvuoron.

Vastasyntyneiden teho-osaston lääkärin ja sairaanhoitajan lisäksi siirtotiimiin kuuluu potilassiirtoyksiköstä kaksi ensihoitajaa. He vastaavat erikoisvarustellun ambulanssin kuljettamisesta, kaluston siirroista ja kiinnityksistä. Tehon keskoskaappi on kiinni paareissa, muistuttaa avaruusalusta ja painaa toistasataa kiloa.

Siirto valmistellaan etukäteen mahdollisimman huolellisesti. Ennen kuin hälytysajon sireenit soivat, tarvikkeet ja tavarat käydään tarkasti läpi tarkistuslistan mukaan.

– Vaikka varustus on jatkuvasti lähtövalmiina, tarkistukseen menee toista tuntia sen mukaan, minkä verran osastolla on hoitajia valmistamassa nesteitä, lääkkeitä ja testaamassa laitteiden toimintaa, Puskar sanoo.

– Kun hälytys tulee, tärkeintä on, että jokainen tietää omat tehtävänsä, uskoo itseensä ja luottaa työkaveriinsa, Puskar lisää.

Täsmätyötä yli satasen vauhdissa

Yleensä siirtoa tarvitaan vauvan hengitysvajauksen takia, mikä merkitsee, että hänet myös siirretään kuljetuskaapissa hengityskoneessa. Sen lisäksi vauvalla on kolme tai neljä perifeeristä iv-kanyyliä, valtimoyhteys, EKG-seuranta, virtsakatetri ja nenämahaletku.

Siirtoon voidaan ryhtyä vain, jos pikkupotilaan kunto kestää sen. Siksi paikalle saapuva tiimi hoitaa vauvan mahdollisimman hyvään kuntoon lähtösairaalassa, jotta hoitotoimilta vältyttäisiin siirron aikana ambulanssissa.

Ülle Puskar kertoo työnsä olevan tarkistamista, kytkemistä ja kytkemisten tarkistamista. – Lisäksi varmistan, että vauva on turvavöissä ja jos auto oikein tärisee, pidän kädellä vauvaa paikoillaan. 

Lääkäri tekee ison osan työstään jo matkan aikana puhelimitse. Nellakin toipui siirtokuntoon kysiläisten soittamilla lääkitys- ja hoito-ohjeilla sekä KYSiltä ambulanssissa tuodun typpihoitolaitteen typpikaasulla, joka parantaa hapettumista laajentamalla keuhkovaltimoita.

Pitkä matka Kuopioon

Vuosittain KYSin alueella Nellan lailla terveenä täysiaikaisena syntyneitä vauvoja sairastuu vaikeaan pulmonaalihypertensioon noin 15.  Vastasyntyneen henki on vaarassa tai ainakin häntä uhkaa vakava vammautuminen, kun hänen hapensaantinsa häiriintyy korkean keuhkoverenpaineen takia. Ennen typpioksidihoitoa pulmonaalihypertensio oli tavallinen muutoin terveen vastasyntyneen vammautumis- ja kuolinsyy.

Ennen kuin Nellan vanhemmat lähtivät ajamaan ambulanssin perässä Joensuusta Kuopioon, heiltä kysyttiin, halusivatko he vauvalleen hätäkasteen.

– Vaikka tilanne oli pahin mahdollinen, Nellan kuolema jopa todennäköinen, arvostan sitä, että meille oltiin koko ajan rehellisiä, Anne Leinonen sanoo.

Kolmen maissa aamuyöllä pikkupotilaan ”avaruusalus” hoitajineen laskeutui KYSiin. Silvennoinen ja Puskar saattelivat potilaan osastolle, siirsivät hoitovastuun osaston päivystävälle lääkärille ja hoitajille. Nellan vanhemmille he kertoivat hyvät uutiset, kirjasivat siirron ja lähtivät kotiin nukkumaan.

Anne Leinonen toteaa elämän tärkeysjärjestyksen menneen kokonaan uusiksi jo ensimmäisten tuntien aikana Nellan syntymän jälkeen.

– Koskaan ei matka Kuopioon ole ollut yhtä pitkä, mutta onneksi heti perillä helpotti, kun saimme kuulla jo ennen siirtoa aloitetun typpihoidon tehonneen ja Nellan voinnin kohentuneen matkan aikana, Anne Leinonen muistelee.

Tässä pikku-Nella ambulanssin tehokuljetuskaapissa lähdössä ambulanssin kyydillä Joensuusta KYSiin.

Tehohoitoa myös vaistoilla

Terveydenhuollon ammattilaisena Anne päätti ottaa jo heti alussa potilaan roolin.

– Nuo päivät hiljensivät minut, pelosta ja tuskasta, mutta hiljenin myös silkasta kunnioituksesta ammattilaisia kohtaan.

Vaikka Anne on itsekin sairaanhoitaja, hän sanoo tajunneensa, että vauvateholla työskentelevissä on erikoista voimaa ja herkät vaistot.

– He tekevät työtä sydämellään. Kaiken tehohoidon keskellä koko meidän perhe, siskot Vilma, 10, ja Veera ,13, otettiin jatkuvasti huomioon.

Anne ei sanonut KYSillä ääneen, että vauvan kuumeennousu huolestutti häntä.

– Jollakin vaistolla sairaanhoitaja kuitenkin luki huoleni ja laittoi kehtoon kuumemittarin, jota saatoin seurata mieltäni rauhoittaakseni.

Sairaanhoitajien psykologisesta silmästä kertoo sekin, että he kehottivat äitiä ja isää kurkkaamaan vauvaansa niin usein kuin tahtoivat.

– Se poisti jo syntynyttä traumaa siitä, että Nellalla olisi koko ajan jokin kriisi menossa.

– Vauvatehon piippaukset ja äänet, laitteet ja letkut, joita näytti olevan kymmeniä Nellan kaikissa raajoissa, tuntuivat aluksi pelottavilta, mutta kaikkeen tottuu ja näköjään myös turtuu, äiti pohtii.

Anne Leinonen yllättyi myös vauvatehon tiloista. Perheelle oli oma huone, oma rauha ja yksityisyys, mutta myös vertaistukea.

– Oman huolensa keskelle oli lohdullista kuulla, miten toiset perheet olivat selvinneet henkeäuhkaavista tilanteista.

Hyvä hoito on hiottu prosessi

Perhe lähetti ystävilleen viestin kerran vuorokaudessa, mutta halusi muutoin rauhoittaa Nellan sairaala-ajan. Voiton hetki oli, kun Nella virkosi niin, että hän puristi pienillä hyppysillään Vilma-sisaren sormea. Silloin tiedettiin, että elämä voittaa.

Vilma toteaa teho-osastosta, että hänestäkin oli ihanaa, kun koko perhe sai olla hoitamassa Nellaa.

– Pikkusiskon puolesta tuntui kamalalta, että hänen täytyi olla siellä kopissa ja häneen koski.

Reilun viikon kuluttua Nella sai lähteä kantokopassa kotiinsa.

– Hienoa oli sekin, että Joensuussa vauvatehon kotiutushoitaja kävi katsomassa, että kotona kaikki lähtee hyvin käyntiin. 
Sairaalaviikon pitkien tuntien aikana Nellan hoitopolku näyttäytyi myös julkisen terveydenhuollon viimeisen päälle hiottuna prosessina. Anne Leinonen kehittää Pfizerin asiakkuusjohtajana itsekin prosesseja, eikä kriittisenäkään löytänyt vastasyntyneen tehohoidosta muuta huomautettavaa kuin, että osastolta puuttuu yksi vaatekaappi.

 – Olen prosessista iloisesti kateellinen ja äitinä ikionnellinen.

Tehovauvojen siirrot syytä keskittää

Vuosittain Suomessa syntyvästä 50 000 vauvasta joka 10. tarvitsee jotain virvoittelua, mutta harvat siirtoa sairaalasta toiseen. Siksi siirtotoiminta kannattaa keskittää.

– KYSin erityisvastuualueella vastasyntyneiden siirtoambulanssi ajaa hälytysajon viikoittain, kertoo osastonylilääkäri Ulla Sankilampi.

Ensihoitaja Pauli Tolonen, sairaanhoitaja Anita Ottonen ja erikoislääkäri Sanna Silvennoinen (oik.) ovat siirtämässä yli sata kiloa painavaa vauvojen tehokuljetuskaappia ambulanssiin.

Siirtoihin ovat vauvateholla valikoituneet ne, joille sopii työskentely ahtaassa ambulanssissa epämukavina aikoina.

 – Kun erikoistumisalakseen valitsee neonatologian, tietää ilman ambulanssipäivystyksiäkin tekevänsä merkityksellistä työtä 24/7. Työtyytyväisyyttä lisää osaltaan sekin, että kustannustehokkaampaa työtä tuskin on olemassa.

KYSin vauvatehon siirtotiimissä vuorottelee kuusi neonatologia ja 10 sairaanhoitajaa.

Vauvatehon siirtotiimi kuljettaa myös välitöntä sydänleikkausta vaativia vastasyntyneitä suoraan HUSiin leikattavaksi. Sydänsiirtojen ajan potilas on KYSin kirjoilla, vaikka siirretäänkin syntymäsairaalasta heti Helsinkiin.

– Olemme viime vuosina kehittäneet sairaan vastasyntyneen siirtoprosessia yhteistyössä Pohjois-Savon ensihoitokeskuksen kanssa. Nyt se toimii todella hyvin, Ulla Sankilampi huomauttaa.

Artikkeli on julkaistu Henkreikä-lehdessä 1/19. Tutustu koko lehteen täältä.