Takaisin

Väitös 20.5.2022: Syöttösolujen erittämä kymaasi osallistuu ihon immunokompleksivaskuliitin kehittymiseen

Ihotautien alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa Kuopion kampuksella.

Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?

Tutkin syöttösolujen roolia ihon pienten suonten immunokompleksivaskuliitin kehittymisessä. Ihon pienten suonten immunokompleksivaskuliitti on verinahan yläosassa olevien pienten verisuonten tulehduksellinen sairaus. Immunokompleksivaskuliitti voi joskus vaurioittaa ihon lisäksi myös muita elimiä, jolloin se on jopa henkeä uhkaava tauti. Muutamissa eläintutkimuksissa ihon syöttösolujen on havaittu osallistuvan vaskuliitin kehittymiseen, mutta niiden osuutta ihmisten ihon immunokompleksivaskuliitissa on tutkittu hyvin vähän. Nykyisin vaskuliittia hoidetaan elimistöön laajalti vaikuttavilla ja vastustuskykyä heikentävillä lääkkeillä. Tutkimuksen myötä lisääntyvä ymmärrys taudin kehittymisestä mahdollistaa tarkempien hoitojen kehittämisen.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?

Kymaasi ja tryptaasi ovat syöttösolujen merkittävimpiä välittäjäaineita. Fibrinogeeni ja siitä syntyvä fibriini ovat keskeisiä proteiineja veren hyytymisessä ja erilaisissa tulehdusreaktioissa. Vaskuliitissa fibriiniä kertyy verisuonten seinämiin. Tutkimuksissani havaitsin, että kymaasi pystyy hajottamaan fibrinogeeniä sekä myös fibriinihyytymiä. Lisäksi fibrinogeenin esikäsittely kymaasilla pidensi trombiinilla käynnistettyä hyytymisaikaa.

Komplementtijärjestelmä on tärkeä osa elimistön puolustusmekanismia esimerkiksi erilaisia ulkoisia taudinaiheuttajia vastaan. Komplementin aktivoituessa tietynlainen proteiinien ketjureaktio saa aikaa taudinaiheuttajan tuhoutumisen, mutta komplementilla on elimistössä runsaasti muitakin tehtäviä. Komplementin aktivoituminen on oleellinen osa immunokompleksivaskuliitin tautimekanismia. Tutkimuksessani havaitsin, että kymaasi pystyy hajottamaan myös komplementin keskeisiä proteiineja C3 ja C3a. Kymaasikäsittelyn seurauksena muodostuneet C3:n hajoamistuotteet puolestaan aiheuttivat tryptaasiaktiivisuuden ja histamiinin vapautumisen tutkimuksessa viljellyistä syöttösoluista.

Tutkimuksissani on ensimmäistä kertaa selvitetty ihon pienten suonten immunokompleksivaskuliitin kehittymistä tutkimalla ihmisen vaskuliitin eri vaiheista otettuja ihonäytteitä. Väitöskirjani tulokset osoittavat, että etenkin syöttösolujen kymaasi osallistuu ihon immunokompleksivaskuliitin kehittymiseen. Kymaasin aktiivisuuden osittainen väheneminen vaskuliittireaktion alkuvaiheessa saattaa mahdollistaa C3-, C3a- ja/tai fibrinogeenivälitteisen tulehdustilan kehittymisen. Toisaalta pidemmälle kehittyneissä vaskuliittivaurioissa kymaasi mahdollisesti hajottaa verisuonten seinämistä C3:a ja fibriiniä lievittäen näin vaskuliittireaktiota. Lisäksi kymaasilla on mahdollisesti aiemmin tunnistamattomia tehtäviä veren hyytymistä estävänä antikoagulanttina ja verihyytymiä hajottavana fibrinolyyttisenä entsyyminä.

Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?

Parhaimmillaan tutkimustulokseni voisivat jatkotutkimusten myötä johtaa lääkekehitykseen, jos esimerkiksi nyt havaittua kymaasin veren hyytymistä estävää vaikutusta voitaisiin hyödyntää sellaisten sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä, joissa veren hyytyminen on keskeisessä roolissa.

Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?

Väitöskirjatutkimuksissani olen tutkinut ihonäytteitä, jotka on otettu ihon pienten suonten immunokompleksivaskuliittia sairastavien potilaiden iholta. Tutkimuskoepalat otettiin vaskuliitin eri kehitysvaiheista eli terveeltä iholta, alkavasta pistemäisestä verenpurkaumasta ja pitemmälle kehittyneestä purppuramuutoksesta eli kypsemmästä muutaman millimetrin kokoisesta verenvuotoläiskästä. Ihokoepalojen jääleikkeitä tutkittiin mikroskoopilla erilaisten histokemiallisten värjäysten ja immunofluoresenssivärjäysten (IF) avulla. Tutkimusmenetelminä käytettiin myös soluviljelykokeita, elektroforeesia (SDS-PAGE), entsyymi-immunologisia määrityksiä (EIA) sekä erilaisia hyytymis- ja fibrinolyysitutkimuksia. Väitöskirjatutkimukseni pääohjaajana toimi ihotautien professori Ilkka Harvima, jonka tutkimusryhmässä on tutkittu syöttösolujen roolia myös useissa muissa ihotaudeissa.

Lääketieteen lisensiaatti Tiina Lipitsän väitöskirja The role of mast cells in the pathogenesis of cutaneous small vessel immune complex vasculitis (Syöttösolujen rooli ihon pienten suonten immunokompleksivaskuliitin patogeneesissä) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Liisa Väkevä Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Ilkka Harvima Itä-Suomen yliopistosta.

Väitöstilaisuus

Väitöskirja verkossa

Itä-Suomen yliopiston tiedote