Kokouskutsu

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valtuuston kokoukseen, joka pidetään Kuopion yliopistollisen sairaalan auditoriossa (auditoriorakennus, 2. krs), maanantaina 24.10.2022 klo 12.00.

Kari Ojala
​​​​​​​valtuuston puheenjohtaja

KYS kokosi asiantuntijoita pohtimaan kliinisten lääketutkimusten tulevaisuutta

Teksti: Petteri Alanko Kuva: Riikka Myöhänen

KYSin tiedepalvelukeskus järjesti 11.10.2022 ”Kliiniset lääketutkimukset kasvuun Pohjois-Savon hyvinvointialueella” -tilaisuuden, johon osallistui lähes sata asiantuntijaa eri organisaatioista. Mukana oli mm. tutkimusorganisaatioiden ja lääketeollisuuden edustajia. Tilaisuuden tarkoituksena oli lisätä vuoropuhelua kliinikoiden ja lääketeollisuuden välillä sekä kerätä tietoa siitä, miten kliinisten lääketutkimusten toteutus tulisi organisoida ja resursoida Pohjois-Savon hyvinvointialueella.

- Tapahtuma onnistui tavoitteessaan erinomaisesti. Paikalla oli useiden keskeisten yritysten johtavassa asemassa olevia edustajia, ja kaikki jaoimme yhteisen tavoitteen lääketutkimusten määrän kasvusta. Useassa puheenvuorossa kävi ilmi, että niin Pohjois-Savon kuin koko Suomenkin osalta meillä on paljon kasvun varaa lääketutkimusten tekemisessä, kertoo tilaisuuden järjestelyihin osallistunut yritysyhteistyö- ja innovaatioasiantuntija Johanna Jylhä-Ollila KYSin tiedepalvelukeskuksesta.

Tavoitteena kaksinkertaistaa tutkimusten määrä

KYSin tavoitteena on kaksinkertaistaa kliinisten lääketutkimusten määrä, jotta mahdollisimman moni Pohjois-Savon hyvinvointialueen potilas pääsisi uusimpien lääkehoitojen piiriin. Tilaisuutta vetänyt KYSin tutkimus- ja innovaatiojohtaja Juha Töyräs muistutti, että terveydellisten ja taloudellisten hyötyjen lisäksi lääketutkimuksiin osallistumisessa on kyse myös terveystasa-arvosta. Eri puolella Suomea tulee tarjota mahdollisuus päästä mukaan kliinisiin lääketutkimuksiin, myös Pohjois-Savossa.

KYSissä tehtävien lääketutkimusten määrän kasvattamiseksi on laadittu toimenpidesuunnitelma, joka sisältää muun muassa merkittäviä panostuksia tutkimushoitaja- ja tutkijalääkäriresursseihin sekä toiminnan organisoimiseen. Tällä hetkellä kliinisiä lääketutkimuksia tarjotaan KYSiin huomattavasti enemmän kuin on pystytty ottamaan vastaan.

Hyötyjä monella eri tasolla

Puheenvuoroissa tuli selkeästi esille kliinisten lääketutkimusten monitasoiset hyödyt. Suora ja selkeä hyöty on uusimpien hoitojen tarjoaminen pohjoissavolaisille potilaille, ja KYSin näkökulmasta hyötynä näkyy mm. lääketeollisuuden merkittävät taloudelliset panokset lääkkeisiin ja hoitoihin liittyviin toimenpiteisiin. Epäsuorana hyötynä nousi esille mm. työntekijöiden tyytyväisyyden kasvu ja vetovoiman parantuminen. KYSin erikoislääkäri Okko Kääriäinen kertoi omassa puheenvuorossaan, että mahdollisuus osallistua tutkimustyöhön on selkeä valttikortti kun rekrytoidaan ammattilaisia KYSille. Kääriäinen kertoi lääketutkimusten vievän myös muuta kliinistä työtä entistä stardardoidumpaan suuntaan, joka on hyödyksi kaikille potilaille.

​​​​​​​Tilaisuuden avannut sairaanhoitopiirin johtaja Heikki Miettinen muisteli avauspuheenvuorossaan oman uransa alkutaivalta, jolloin oli päässyt mukaan kansainväliseen lääketutkimukseen. Myös Miettisen mukaan lääketutkimuksissa mukana olemista arvostavat potilaiden lisäksi myös tutkimukseen osallistuva henkilöstö.

- Nuorelle lääkärille tutkimukseen osallistuminen voi avata ammatillisesti useita ovia. Näin tapahtui itsellenikin urani alkutaipaleella. Lisäksi on hyvä myös muistaa, että tulevaisuuteen tähtäävällä tutkimuksella hoidetaan myös tämän päivän potilaita, ja tutkimukseen osoitettu rahoitus tuo siihen merkittävästi lisäresurssia, painotti Miettinen.

Turvallisesti kotiin päivystyksestä

Teksti: Johanna Eronen Kuva: Riikka Myöhänen

Mia Hirvonen (vas.) ja Päivi Rosilainen ovat kotiutushoitajia KYSin päivystyspoliklinikalla.

Kotiutushoitaja Päivi Rosilainen hymyilee tyytyväisenä. Hän on juuri saanut sovittua jälleen yhden päivystyspotilaan jatkohoidosta ja kotiutumisesta. Potilaan asioiden järjestäminen puhelimitse kesti tällä kertaa yhteensä reilut pari tuntia.

Tilanne on varsin tavallinen, sillä ikääntyneiden ja monisairaiden hoidon jatkuvuudesta huolehtiminen vaatii yhteydenpitoa usean eri tahon kanssa. Huomioitavien asioiden lista on pitkä: lääkkeet, apuvälineet, jatkohoito-ohjeet, kuljetus, kotihoito, omaisten informointi…

Elokuun puolivälistä lähtien KYSin päivystyksessä potilaan turvallisesta kotiutumisesta ja hoidon jatkuvuudesta ovat huolehtineet kotiutushoitajat. Päivystyksessä toiminta on uutta. Sen taustalla ovat havainnot siitä, etteivät päivystyspotilaan kotiutus ja jatkohoitoon pääsy ole aiemmin toteutuneet parhaalla tavalla.

– Kotiuttamiseen liittyvät asiat hoidettiin ennen päivystyksellisissä hoitoryhmissä hoitotyön lomassa, kotiutushoitajat Päivi Rosilainen ja Mia Hirvonen kertovat.

– Tämä johti siihen, että kunnan kotihoidon yhteyspisteeseen tuli lukuisia yhteydenottoja eri hoitajilta, eri potilaiden asioista. Nyt jatkohoidon järjestely tehdään koordinoidusti, ja päivystyksen kotiutushoitaja voi samalla soitolla käydä läpi useamman kotiutujan asiat kotihoidon kanssa. Tämä säästää kaikkien aikaa.

Rosilainen ja Hirvonen kokevat tiedonkulun parantuneen, kun potilaan asiat saa hoitaa keskeytyksettä. Myös inhimillisistä syistä johtuvat väärinkäsitykset ovat vähentyneet.

Helpotusta ruuhkaan vuodeosastoilla

Päivystyksen sairaanhoitajien työtä uudelleen järjestelemällä on pyritty keventämään sairaalan ruuhkautuneiden vuodeosastojen kuormitusta. Päivystysosastolla kotiutushoitajatoiminta näkyi myönteisesti jo ensimmäisen kuukauden aikana.

Tavoite on lisätä päivystyksestä suoraan kotiin jatkohoitoon siirtyvien määrää noin kymmenellä potilaalla vuorokaudessa. Syyskuussa kotiutushoitaja hoiti enimmillään kolmetoista kotiutujaa päivässä. Keskimäärin seitsemän potilasta päivittäin lähtee kotiin sen sijaan, että hoito jatkuisi KYSissä vuodeosastolla.

Kotiutushoitajien kautta kulkevat päivystyspotilaat ovat enimmäkseen ikäihmisiä, jotka tarvitsevat kotihoitoa. Joukossa on ollut myös Kuopiossa asuvia työikäisiä, joille on tehty esimerkiksi suonensisäinen antibioottihoito kotona vuodeosaston sijaan. Antibiootti on aloitettu päivystyksessä ja kotisairaala on huolehtinut hoidon jatkosta potilaan omassa kodissa.

Yhteistyötä koko Pohjois-Savon alueella

Kotiutushoitajia on päivystyksessä joka päivä kello 8–20. Toiminnan pilotti viime vuonna osoitti, ettei yksi vuoro riitä, kun toimintaa on ympäri vuorokauden kaikkina päivinä. Nyt kotiutushoitajina työskentelee kymmenen henkilöä kahdessa vuorossa. Silloin, kun hoidettavana ei ole kotiutuvien asioita, he tekevät päivystyksessä hoitotyötä.

Kotiutushoitajan aamu alkaa päivystysryhmien kierrolla, jossa käydään läpi kotiutumassa olevat potilaat. Tämän jälkeen vuorossa on palaveri paikkatilanteesta KYSin osastoilla ja maakunnan terveyskeskuksissa.

Paikkatilanteesta tietoja vaihtavat KYSin ja Pohjois-Savon kuntien ja kaupunkien edustajat, siis samat kumppanit, jotka ensi vuoden alusta muodostavat Pohjois-Savon hyvinvointialueen.

– Näin meillä kaikilla on käytössä ajantasainen paikkatilanne koko maakunnasta. Tiedämme, kuinka moni sairaalasta poislähtevä tarvitsee jatkohoitopaikan ja miten alueella on paikkoja. Yhteinen tilannepalaveri on tiivistänyt ja parantanut yhteistyötä, Rosilainen kuvaa.

Palaverin jälkeen kotiutushoitajan päivä jatkuu potilaiden asioiden järjestelyllä. Potilaskontakti päivystyksessä on lyhyt, ja siinä täytyy arvioida kokonaisvaltaisesti potilaan tilanne, kuten kotona pärjääminen, ja sopia tarvittavasta avusta.

Rosilainen ja Hirvonen kokevat työssään ja kotiuttamisessa tapahtuneen muutoksen tarpeelliseksi ja oikeaksi. Näkemystä vahvistavat kiitokset potilailta, omaisilta, henkilökunnalta ja hoitolaitoksista.

– Tämä on pitkäjänteisen valmistelun tulos, ja sitä myös vastustettiin. Toiminnan alettua moni epäillen suhtautunut on tullut sanomaan, että tämähän on tosi hyvä juttu. Nykyään kollegat jo kysyvät, että onhan meillä vuorossa kotiutushoitaja, Rosilainen hymyilee.

Mitä kuuluu? -kysely poiki koulutustarpeen radiologian omalle työhyvinvointi- ja työturvallisuusyhdyshenkilölle

Teksti: Kirsi Parviainen Kuva: Riikka Myöhänen

Työhyvinvoinnin kehittämisen avaimet -opintokokonaisuus toi kaivattua osaamista siihen, kuinka konkreettisesti voidaan vaikuttaa eri kehittämiskohteisiin sekä osaston vastausprosenttiin työhyvinvointia selvittävissä kyselyissä.

- Syksyllä 2020 toteutettiin ensimmäistä kertaa työterveyslaitoksen Mitä kuuluu -työhyvinvointikysely Kuopion yliopistollisessa sairaalassa ja olin mukana projektiryhmässä mukana henkilöstön edustajana, kertoo röntgenhoitaja Hanna Vihavainen.

Radiologian osastolla kyselyssä nousi esiin joitakin kehittämisen kohteita, joihin haluttiin tarttua tarkemmin. Tätä kehittämistyötä tukemaan Vihavainen osallistui keväällä 2022 radiologian työhyvinvointi- ja turvallisuusyhdyshenkilönä työhyvinvoinnin kehittämisen avaimet (TKA) opintoihin, joka perustui nimenomaan Mitä kuuluu? -kyselyn tuloksiin.

- Radiologian hoitajista koottiin pieni ydinryhmä, joka lopulta valitsi keskeisimmät kehittämisen kohteet. TKA opinnoissa tuotettu kehittämissuunnitelma sisälsi nämä valitut kohteet, Vihavainen kertoo.

TKA-opinnoissa keskityttiin myös työyhteisön voimavarojen, jotka ovat työhyvinvoinnin kehittämisessä ja edistämisessä huomioitava, vahvistamiseen.

Kysely paljasti kehittämisenkohteet

Radiologialla vahvuutena Mitä Kuuluu-kyselyn perusteella on, että yksikössä on sosiaalista pääomaa ja työyhteisön yhteistyö koetaan toimivaksi. Yksikössä parannetaan ja vahvistetaan työyhteisötaitoja esim. esittelemällä henkilöstölle Kysin hyvän työkäyttäytymisen mallia osaston yhteisissä palavereissa.

- Yhteenvetona hyvän työkäyttäytymisen mallista nostaisin teeman: ”kun kaikki kohtelisivat toisiaan kunnioittavasti työpaikallaan, saataisiin työhyvinvointia parannettua. Innostava ja hyvinvoiva työyhteisö luodaan yhdessä. Hyvässä työyhteisössä on avoin ilmapiiri, erilaisia näkemyksiä kuullaan ja jokaista arvostetaan”, Vihavainen pohtii.

Tärkeää on, että työkykyä ja -hyvinvointia voidaan yhdessä tuoda osaksi arkipäiväistä työtä ja toimintaa. Mitä kuuluu? -kyselyyn vastaamalla voidaan selvittää oman työyhteisön nykytila ja suunta hyvinvoinnin kehittämiselle.

Mitä kuuluu? -työhyvinvointikyselyyn vastaaminen mahdollistettiin radiologian osastolla varaamalla kaikille hoitajille päiväkohtaisiin työpisteisiin aika, jolloin työntekijä voisi halutessaan vastata työhyvinvointi kyselyyn. Vastauksia saatiinkin 107 henkilöltä, eli 76 prosenttia koko henkilöstöstä vastasi kyselyyn. Suurin osa vastaajista edusti hoitohenkilöstöä, röntgenhoitajia.

Tänä syksynä kysely toteutetaan uudestaan. Tällä halutaan osaltaan selvittää työhyvinvoinnin nykytila, ennen siirtymistä Pohjois-Savon hyvinvointialueen työntekijöiksi.

Minun maisemani -näyttely esillä A1- ja G1-käytävägallerioissa

Teksti: Henna Hietainen Kuva: Henna Hietainen

Kuopion Kuvataideseura Arttiimi ry:n ryhmänäyttely Minun maisemani on esillä Kaarisairaalan ja pääsairaalan välisillä A1- ja G1-käytävillä.

Näyttelyssä on mukana 27 teosta neljältätoista eri taiteilijalta. Esillä on öljy-, akryyli- ja akvarellimaalauksia. Teokset kuvaavat monipuolisesti eri vuodenaikoja sekä kaupunki- että luontoympäristössä. Kesäisen vehreyden parina on värikästä ruskaa ja talviaurinkoa. Osassa teoksista näkyy, kuinka ihminen nauttii luonnosta – omassa maisemassaan. Esittävien teosten rinnalle on tuotu myös abstrakteja maisematulkintoja.

Kuvataideseura Arttiimi ry on toiminut vuodesta 2008 alkaen, sitä ennen vuodesta 1980 alkaen nimellä Kuvataiteen Harrastajat ry. Yhdistyksen tavoite on houkutella toiminnan piiriin uusia osaajia ja tarjota puitteita kuvataiteen tekemiseen ja kokemiseen kaikille kuvataiteesta kiinnostuneille kuopiolaisille (ja lähiseudun asukkaille), koulutustaustasta ja taidosta riippumatta. Yhdistys järjestää myös kursseja, joilla perehdytään erilaisiin kuvataiteen tekemisen tapoihin. 

Minun maisemani -näyttely on esillä 29.12.2022 saakka.

Siilinjärven Ahmon koulun teoksia esillä Viidakkogalleriassa

Teksti: Henna Hietainen Kuva: Henna Hietainen

Ahmon koulun 9. luokkalaisten töitä on esillä Viidakkogalleriassa, lastenkirurgian poliklinikalla sijaitsevassa käytävägalleriassa, marraskuun loppuun 2022 saakka.

Kuvat ovat syntyneet valinnaisen kuvataiteen kurssin tunneilla viime keväänä ja kuluvana syksynä. Suurin osa teoksista on tehty Viidakkogallerian näyttelyä varten.

Näyttelyssä on akvarellitekniikalla tehtyjä teoksia sekä mustalle paperipohjalle piirrettyjä eläinteemaisia kuvia, joissa on toteutettu valo-varjo-tutkielmia.

Osa KYSillä asioivista on heidän ikäisiään ja toiset nuorempia. Oppilaat pohtivat, millaiset kuvat voisivat tuoda iloa heidän ikätovereilleen ja sitä nuoremmille.

Terveyssosiaalityön vaikuttavuustutkimus KYSissä

Kuvassa vasemmalta sosiaalityöntekijät Krista Kauttonen ja Sari Jääskeläinen, käytäntötutkija/sosiaalityöntekijä Sointu Riekkinen-Tuovinen, professori Janet Anand, psykiatrian vastaava sosiaalityöntekijät Jenni Ilvesniemi, professori Lynette Joubert ja sosiaalityöntekijä Elina Eklund.

Terveyssosiaalityön arvioinnin ja intervention vaikuttavuus näkyväksi (Sostyö-TerVa) -tutkimushanke on käynnissä KYSissä. Sostyö-TerVa -hanke on Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämää valtion tutkimusapurahaa (VTR) saanut hanke, jota johtaa sosiaalityön professori Janet Anand Itä-Suomen yliopistosta. Tutkimushanke toteutetaan ajalla 1.9.2021-31.8.2023.

Tavoitteena toiminnan kehittäminen ja vaikuttavuuden arviointi

Tutkimushankkeen tavoitteena on 

1. kehittää sosiaalityön interventiomalli sairaalahoidossa oleville potilaille, 
2. arvioida sosiaalityön palvelupolun toteutuksen vaikuttavuutta ja 
3. arvioida käytäntötutkimuksen valmiuksien kehittämisprosessia terveydenhuollon sosiaalityöntekijöille, jotka ovat osallistuneet tutkimukseen sen toteuttamisen aikana.

Tutkimuksessa kerätään ns. interventioryhmä potilaista, jotka on ohjattu sosiaalityöntekijälle (sosiaalityöntekijän konsultaatio) ja toinen ryhmä, ns. vertailuryhmä potilaista, joita ei ole ohjattu sosiaalityöntekijälle. Kyseessä on siten kvasikokeellinen tutkimusasetelma. Potilaat täyttävät kahdesti, tietyin väliajoin, kyselyn, jossa muun muassa palvelukysely ja erilaisia mittareita. Lisäksi sosiaalityöntekijä täyttää oman arviointinsa osallistujien tilanteista ja tekemästään sosiaalityöstä.

KYSissä tutkimukseen osallistuvat ovat KYSin somaattisilla erikoisaloilla tutkimuksissa tai hoidossa olevien lasten vanhempia, somaattisten erikoisalojen aikuispotilaita ja lisäksi aikuisia mielenterveyspotilaita. TAYSissa osallistujina ovat aikuiset mielenterveyspotilaat ja HUSissa lapsiperheet. 

Terveyssosiaalityö osa vaikuttavaa terveydenhuoltoa

Tutkimushankkeessa toteutetaan lisäksi KYSissä, OYSissa, TYKSissä ja Kymsotessa ns. Audit-tutkimus, jossa sosiaalityöntekijät kirjaavat työtehtävänsä yhden työpäivän ajalta työn sisältöä kuvaavien koodien pohjalta. Tähän tutkimusosioon on tarkoitus kaikkien KYSin sosiaalityöntekijöiden osallistua (somaattiset erikoisalat, lastenpsykiatria, nuoriso- ja aikuispsykiatria).

Audit-tutkimuksen tavoitteena on kuvata somaattisessa ja psykiatrisessa terveydenhuollossa tehtävän sosiaalityön sisältöä. Audit -tutkimus on tehty aiemmin jo HUSissa ja TAYSissa, joten nyt vielä tänä syksynä toteutettavan uuden Audit -tutkimuksen myötä saamme kaikkia yliopistosairaaloita koskevan kvantitatiivisen aineiston (lisäksi mukana Kymsote).

Koko tutkimushankkeen tavoitteena on myös tehdä näkyväksi terveyssosiaalityöntekijöiden roolia ja asiantuntijuutta osana moniammatillista hoito- ja palveluketjua. Tulokset rakentavat osaltaan tietopohjaa terveyssosiaalityön kehittämiseksi. Lisäksi tulosten pohjalta on mahdollista tehdä johtopäätöksiä terveyssosiaalityöstä osana vaikuttavaa terveydenhoitoa. 

TerVa-tutkimuksella on tutkimuslupa kaikista osallistuvista organisaatioista sekä Itä-Suomen yliopiston eettisen toimikunnan lupa. Lisäksi tutkimuksen yhteistyötahoja ovat Helsingin ja Tampereen yliopistot, Melbournen yliopisto, pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca sekä Itä-Suomen yliopiston Vaikuttavuuden talo. 
 

Lue lisää tutkimushankkeesta ja tutkimusryhmästä tästä linkistä:

Sostyö-TerVa Terveyssosiaalityön arvioinnin ja intervention vaikuttavuus näkyväksi - UEFConnect

Lisätiedot: 

Sointu Riekkinen-Tuovinen, YTT/sostt, lh, kh
Tutkijatohtori/Käytäntötutkija
Terveyssosiaalityön arvioinnin ja intervention vaikuttavuus näkyväksi
(Sostyö-TerVa) -hanke
Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden laitos ja KYS: Puijon sairaala, Rak.1, D8
sointu.riekkinen-tuovinen@uef.fi, sointu.riekkinen-tuovinen@kuh.fi, puh. 050 4736167

Pikkukeskosen äiti: ”Äidinmaito on vauvan lääke”

Teksti: Johanna Eronen Kuva: Riikka Myöhänen

Iida Forsströmin esikoinen syntyi kolme kuukautta etuajassa. Pienokainen oli ensimmäiset kuukaudet hoidossa KYSin vastasyntyneiden teho-osastolla.

Kuopiolaisen Iida Forsströmin esikoinen tuli maailmaan kesäkuussa, kun raskausviikkoja oli takana 28. Pikkukeskonen painoi syntyessään reilun kilon. Ensimmäiset neljä kuukautta perheen tukikohtana toimi Kuopion yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho-osaston perhehuone.

– Maidontulo käynnistyi synnytyksen jälkeen, mutta on ollut työn takana pitää sitä yllä. Tukea olen saanut henkilökunnalta tosi paljon ja ajatuksiani imetyksestä on kuultu hyvin, Iida Forsström kiittää.

Forsström olisi halunnut imettää vauvaansa kokoaikaisesti, joten pettymys oli suuri, kun se ei onnistunut. Osastolla kuitenkin kannustettiin lypsämään omaa maitoa vauvalle, ja siitä Forsström on hyvillään.

Forsströmin kokemukset ovat sairaanhoitaja Minna Montoselle hyvin tuttuja. Montonen työskentelee KYSissä vastasyntyneiden teho-osastolla vauvaperhetyöntekijänä ja imetysohjaajakouluttajana. Työssään hän kohtaa vauvaperheitä sairaalassa ja sairaalajakson jälkeen kotikäynneillä.

– Jos vauva ei ime, äiti joutuu lypsämään maitoa useita kertoja vuorokaudessa, myös yöllä, mikä vaatii sinnikkyyttä, Montonen kertoo. – Vauvan normaalissa syömistahdissa lypsäminen auttaa ylläpitämään maidoneritystä niin, että maitomäärä on tarpeeksi suuri vauvalle sitten, kun rinnalla syöminen onnistuu.

Joissain tilanteissa sairaalahoidossa olevaa lasta ei voi ottaa rinnalle lapsen terveydentilan vuoksi, vaikka kyseessä olisi täysiaikaisena syntynyt lapsi, jonka imetys on jo hyvin käynnistynyt. Sairaus voi vaikuttaa lapsen kykyyn syödä tai jaksamiseen imeä. Tällöinkin lypsäminen on ensisijaisen tärkeää maidonerityksen ylläpitämiseksi.

– Jos äiti ei pääse lypsämään rintoihin nousevaa maitoa, niin imetys loppuu. Keho vähentää maidon tuotantoa jo muutamassa päivässä, Montonen toteaa.

– Roolimme sairaalassa on antaa tietoa imetyksestä ja konkreettista ohjausta esimerkiksi oikean imetysasennon löytämisessä koko hoitojakson ajan, Montonen kuvaa. – Kaikilla äitejä ja vauvoja hoitavilla sairaanhoitajilla ja kätilöillä on imetysohjaajakoulutus. Koulutusta on toteutettu KYSin osastoilla järjestelmällisesti vuodesta 2012 lähtien.

Työnsä kautta Minna Montonen tietää, ettei maitoa kaikissa tilanteissa ja kaikkina päivinä tule yhtä hyvin. Hän on huomannut, että äidit kokevat herkästi syyllisyyttä, jos imetys ei suju äidin toivomalla tavalla.

– Me ammattilaiset sanomme, että pienikin määrä juuri oman äidin maitoa on hyväksi vastasyntyneelle. Varsinkin alussa se voi olla vain muutamia millilitroja.

Äidin keho tuottaa omalle lapselle iänmukaista, hänelle hyvin imeytyvää maitoa. Siinä on juuri oikeanlaiset vasta-aineet vauvalle, jonka oma vastustuskyky ympäristön taudinaiheuttajille on vielä heikko.

Keskosen kasvulle ja kehitykselle oman äidin maito on tutkitusti parasta. Se sisältää muun muassa suoliston kasvutekijöitä. Lisäksi äidinmaito antaa suojaa lähinnä keskosilla esiintyvää vakavaa suolistotulehdusta, nekrotisoivaa enterokoliittia vastaan.

Imetys vaatii lapselta imemisen, nielemisen ja hengittämisen rytmitystä, mikä keskosella onnistuu vasta biologisen kehityksen edetessä. Imemisvalmiutta kohti mentäessä tärkeää on kenguruhoito ja ihokontakti osana lapsen hoitoa aina, kun se on mahdollista.

Kenguruhoidossa vauva riisutaan vaippasilleen ja pidetään vasten äidin tai isän paljasta rintakehää. Kenguruhoito edistää imettämistä, äidin maidon eritystä sekä vanhemman ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta.

– Keskeisimpiä asioita imetyksen tukemisessa sairaalassa on se, ettei lasta ja äitiä eroteta, Montonen painottaa.

Yhdessäolon mahdollistamiseksi KYSissä on vastasyntyneiden teho-osastolla perhehuoneet, joissa molemmat vanhemmat voivat olla vauvansa kanssa ympärivuorokautisesti. Myös sisarukset ovat tervetulleita.

Kuukausien aikana arki vauvan kanssa perhehuoneessa tuli hyvin tutuksi Iida Forsströmille. Maidontuloa kuitenkin auttoivat myös viikoittaiset käynnit kotona. Keho reagoi tuttuun ympäristöön niin, että maitoa tuli kotona enemmän kuin sairaalassa, jossa tuore äiti suurimman osan ajasta vietti.

Forsström ja Montonen ovat yhtä mieltä siitä, että myös puolisolla on merkittävä rooli imetyksen mahdollistajana ja tukena. – Puoliso voi auttaa muissa asioissa, että äiti pystyy keskittymään imetykseen. Ja voi tuoda herkkuja, se on tärkeää, tuumaa Forsström pilke silmäkulmassa.

Haastatteluhetkellä Forsströmin vauva on lähes nelikiloinen. Korjattua eli lasketun ajan perusteella laskettua ikää hänellä on kuukauden verran. Sairaalasta kotiinlähtö on jo lähellä. Äiti suhtautuu kotiutumiseen luottavaisesti. – Uskon, että kotona imetys helpottuu, kun vauva kasvaa ja jaksaa syödä paremmin.

Pikkukeskosen äitiys on muovannut Iida Forsströmin ajatuksia imetyksestä.

– Kaikki asiat eivät vain ole omissa käsissä. Nyt ajattelen, että vähäinenkin määrä äidinmaitoa on lapselle hyvästä. Se on vauvan lääke, Forsström pohtii viitaten äidinmaidon todettuihin terveyshyötyihin.