Ehjänä eteenpäin Auta lastasi toipumaan

Auta lastasi toipumaan

1. Ilmaise lapsellesi, että hän on turvassa.

Ensimmäisinä loukkaantumisen jälkeisinä päivinä ja viikkoina monet lapset pelkäävät, että jotain pahaa voisi tapahtua heille uudestaankin. Auta lastasi ymmärtämään, että hän on nyt turvassa. Anna hänelle – myös teini-ikäiselle – läheisyyttä ja halauksia. Nuoremmat lapset voivat tarvita enemmän syliä ja hellyyttä.

2. Anna lapsesi kertoa halutessaan tunteistaan ja huolistaan.

Kerro lapsellesi, että tällaisessa tilanteessa on luonnollista mennä hetkeksi pois tolaltaan; monet lapset kokevat olonsa järkyttyneiksi, huolestuneiksi tai hämmentyneiksi satuttavien tapahtumien jälkeen. Anna lapsesi puhua tuntemuksistaan, jos hän haluaa. Jos hän ei halua puhua, voit käyttää tarinan kirjoittamista, kuvan piirtämistä tai leikkiä keinona käsitellä lapsen kokemuksia ja lievittää hänen stressiään.

3. Palaa mahdollisuuksien mukaan takaisin tavallisiin rutiineihin.

On tärkeää auttaa lastasi lepäämään ja nukkumaan riittävästi, syömään säännöllisesti ja jatkamaan koulunkäyntiä heti kun se on mahdollista. Rohkaise lastasi myös palaamaan kaveriensa pariin mahdollisimman pian. Jos tapahtuma näyttää estävän lastasi palaamasta tuttujen toimintojensa pariin, keskustele lääkärin tai psykologin kanssa siitä, mitä lapsesi voi tehdä ja pyri tukemaan häntä takaisin joidenkin tavallisten tekemistensä pariin.

4. Lisää perheen ja ystävien kanssa vietettyä aikaa.

Lapset, jotka saavat tukea perheeltään ja ystäviltään, näyttävät toipuvan paremmin järkyttävien tapahtumien jälkeen. Kokeile yhdessä lukemista, pelaamista, liikkumista tai elokuvien katselua.

5. Varaa aikaa omien tunteidesi käsittelyyn.

Kaikkien niiden asioiden lisäksi, joita teet lapsesi auttamiseksi, sinun on tärkeää muistaa huolehtia hyvin itsestäsi. Sinun on vaikeampaa auttaa lastasi, jos olet itse hyvin huolestunut, järkyttynyt tai poissa tolaltasi. Puhu tunteistasi muiden aikuisten – esimerkiksi perheenjäsenten, ystävien, papin, lääkärin tai psykologin - kanssa. Tunnista omat reaktiosi ja lue vinkkejä itsestäsi huolehtimiseen.
Pidä huolta itsestäsi (jaksaminen)

6. Muista, että samankin perheen jäsenet voivat reagoida eri tavoin.

Lapsesi tunteet ja huolet tapahtuneeseen liittyen voivat olla erilaisia kuin omasi. Sisarukset voivat myös kokea olonsa järkyttyneiksi.

Miten puhua lapsesi kanssa?

Pelottavan tapahtuman jälkeen ei ole aina helppoa löytää sopivia tapoja puhua tapahtuneesta lapsen kanssa ja tukea häntä tilanteessa.
Tässä on joitakin vinkkejä, jotka voivat auttaa sinua keskustelemaan traumasta lapsesi kanssa:

  1. Ole valmiina kuuntelemaan.
  2. Tarjoa tilaisuuksia puhumiseen.
    • Etsi mahdollisuuksia kuulla, miten lapsesi voi.
    • Valitse aika ja paikka, jossa koette olonne mukavaksi - mieti, milloin ja missä lapsesi yleensä puhuu helpoiten.
  3. Kysy lapseltasi suoria kysymyksiä, kuten ”Miten jaksat kaiken tämän kanssa?”
  4. Kuuntele huolellisesti, mitä sanottavaa lapsellasi on sinulle.
    • Odota, kunnes lapsesi lopettaa puhumisen, ennen kuin aloitat puhumisen.
    • Toista kuulemasi omin sanoin sen varmistamiseksi, että olet ymmärtänyt oikein, mitä lapsesi on tarkoittanut.
    • Vältä neuvojen antamista, ennen kuin ymmärrät hyvin, mitä lapsesi on käymässä läpi. Mikä on ollut järkyttävintä hänelle? Millaiseksi hän kokee olonsa tällä hetkellä?

Mitä voit sanoa?

  1.  Pelkkä kuunteleminenkin on auttavaa.

    • Voit antaa lapsellesi mahdollisuuden työstää ajatuksiaan ja tunteitaan kertomalla ne sinulle. Pienet lapset tarvitsevat vielä enemmän syliä ja hellyyttä.

  2. Vastaa lapsen kysymyksiin niin rehellisesti kuin mahdollista.

    • Pidä mielessäsi lapsen ikä ja hänen kykynsä ymmärtää asioita.

  3. Auta lastasi löytämään sanoja voimakkaille tunteilleen.
    • Reaktioiden kuvaileminen ja ymmärtäminen on ensimmäinen askel niiden kanssa selviytymiseen.
  4. Varmista, etteivät omat tunteesi tule tukemisen esteiksi.
    • Jaa omia kokemuksiasi tietyissä rajoissa. Varo kuormittamasta lastasi omilla huolillasi. Käänny luotettavien aikuisten puoleen tarvitessasi kuuntelijaa.
    • Ole mallina toimivien selviytymiskeinojen löytämisessä.
    • Pyri erottamaan omat tunteesi siitä, mitä lapsesi kokee ja tarvitsee
    • Jos lapsesi kanssa puhuminen järkyttää sinua, yritä pysyä rauhallisena keskustelun aikana ja varmista, että saat tukea myös itsellesi.

Entä jos lapsesi ei haluakaan puhua?

Ole kärsivällinen. Eri ihmisillä on erilaiset tavat ja nopeus käsitellä tapahtunutta. Lapsesi ei ole välttämättä valmis puhumaan samaan aikaan kuin sinä olet.

Älä painosta lasta puhumaan aiheesta. Jotkut lapset tarvitsevat enemmän aikaa käsitellä tapahtunutta rauhassa mielessään.

Rohkaise lasta muihin tapoihin ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan. Lapsesi voi esimerkiksi leikkiä, piirtää, kirjoittaa tarinan tai pitää päiväkirjaa.

Auta lastasi pysymään yhteydessä ystäviinsä ja luotettaviin aikuisiin niin, että tiedät hänellä olevan ihmisiä, joille hän voi puhua ollessaan siihen valmis.


Kaikki tuntemukset ja reaktiot eivät ole puettavissa sanoiksi. Voit pyrkiä olemaan tietoinen lapsesi reaktioista jopa ilman sanoja. Mieti, mistä yleensä huomaat, miltä lapsestasi tuntuu. Voit nähdä muutoksia hänen käyttäytymisessään, kasvojen ilmeissä tai kehon kielessä.

 

 

Miten pelot kehittyvät?

Kun jotain pelottavaa tapahtuu, opimme usein pitämään siihen liittyviä asioita vaaran merkkeinä. Seuraavan kerran jonkin muistuttaessa meitä tapahtuneesta kehomme reagoi kuin olisimme vaarassa, vaikka olemme turvassa.

Traumasta muistuttava asia voi olla mikä tahansa - paikka, henkilö, näkymä tai ääni, tai jopa haju. Se voi olla aluksi jotain pientä ja tuskin havaittavaa, kunnes pelokkaat tunteet vyöryvät voimakkaina takaisin.


Miten päästä pelkojen yli ja selviytyä traumasta muistuttavien tekijöiden kanssa?

Traumasta muistuttavien tekijöiden eli ns. traumamuistuttajien hallinnassa voi olla hyvin helpottavaa kohdata ne yhä uudestaan osana normaalia elämää. Se voi tuntua ensin ahdistavalta, mutta pelokkaat tuntemukset vaimentuvat kun ihmiselle kertyy kokemuksia traumasta muistuttavan asian kohtaamisesta ja viipymisestä sen äärellä riittävän kauan huomatakseen, ettei se johda vaaraan.

On luonnollista, että lapsesi haluaa pysyä kaukana asioista, jotka muistuttavat tapahtuneesta ja järkyttävät häntä. Liiallinen välttely voi kuitenkin estää luonnollista toipumisprosessia ja vaikeuttaa pelkojen yli pääsemistä.

Vanhempana sinun tärkeänä tehtävänäsi on auttaa lastasi kohtaamaan uusia pelkojaan juuttumatta välttelyyn.
 

Mitä voit tehdä, jos pelot tai huolet aiheuttavat uusia ongelmia?


Estävätkö pelokkaat tai hermostuneet tuntemukset lastasi palaamasta normaalien, turvallisten toimintojen pariin? Tai estävätkö ne häntä nauttimasta asioista, vaikka hän pystyisikin tekemään niitä?

Jos näin on, voit auttaa lastasi selviytymään uusien pelkojensa ja huoliensa kanssa ennen kuin ne tulevat ongelmallisemmiksi.

  1. Auta lastasi tekemään muutoksia, jotka lisäävät hänen turvallisuuttaan.
    • Esimerkiksi pyöräilykypärän käyttö, teiden ylittäminen turvallisesti, aikeiden ja suunnitelmien kertominen vanhemmille.
  2. Ole “todellisuustarkastaja” lapsellesi.
    •  Jos lastasi hermostuttaa tehdä jotakin, puhukaa yhdessä ja auta häntä tunnistamaan: Auttaako toiminnan välttäminen todella minua pysymään turvassa? VAI Vältänkö sitä vain siksi, etten kokisi oloani hermostuneeksi?
  3. Auta lastasi huomaamaan traumamuistuttajia ja välttelyä.
    • Joskus lapset tarvitsevat apua sen tunnistamisessa, mikä saa heidät kokemaan itsensä pelokkaiksi tai hermostuneiksi.
  4. Rohkaise lastasi.
    • Auta lastasi tekemään häntä hermostuttavia asioita ja palkitse lapsen rohkeus hänen onnistuessaan siinä!
  5. Huomaa omat huolesi.
    • Kysy itseltäsi: Estävätkö omat huoleni minua antamasta lapseni tehdä asioita, joita hänen pitäisi voida tehdä?
    • Käytä luotettavaa ystävää tai perheenjäsentä omana “todellisuustarkastajanasi”, joka voi auttaa sinua erottamaan omat huolesi lapsesi turvallisuudesta.
    • Auta lastasi tekemään häntä hermostuttavia asioita ja palkitse lapsen rohkeus hänen onnistuessaan siinä!

Milloin tarvitaan keskusteluapua pelkojen voittamiseen?

Hae apua, ellet ole varma, ovatko lapsesi huolet ja pelot realistisia tai et tiedä, miten rohkaista lastasi kohtaamaan välttelemiään asioita. Puhu lääkärille, psykologille tai terapeutille, joka voi auttaa sinua ja lastasi hallitsemaan traumasta muistuttavia tekijöitä ja traumaattisia stressireaktioita.
Milloin tarvitaan keskusteluapua? (keskuteluapu)