Pohjois-Savossa yli joka toisen aikuisen pitäisi motivoitua syömään useammin kasviksia ja joka viidennen liikkumaan enemmän-miten tämä temppu tehdään?

Tarvitaan ihmisten motivaation herättelyä, pystyvyyden tunteen vahvistamista, sosiaalista tukea ja mahdollisuuksia tarjoava ympäristö sekä tuuppausta, jotta saadaan elintavoiltaan terveempiä pohjoissavolaisia.

Pohjois-Savossa niukasti kasviksia käyttäviä on Pohjois-Savossa aikaisempaa enemmän, 56,5% (v.2013-2015 31%), miehistä useampi käyttää niukemmin kasviksia kuin naiset. Mitä korkeampi on koulutustaso, sitä enemmän käytetään tuoreita kasviksia ja tilanne tämän suhteen ei ole muuttunut aikaisemmasta.  (FinSote 2017-2018).


Kuva: kasviksia, pixabay

Positiivista on se, että Pohjois-Savossa vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomia aikuisia on aikaisempaa vähemmän 19,4% (v. 2013-2015 22,2%) Koulutustaso vaikuttaa kuitenkin siten, että vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomia on enemmän matalan koulutuksen väestön parissa 21,5% (v.2013-2015 28,7%) kuin keskitason koulutuksen saaneiden parissa 17,4% (v.2013-2015 17,7%) tai korkean koulutustason väestön 16,2% (v.2013-2015 13,2%) parissa. Vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomia on enemmän naisten 21,7% (v.2013-2015 19,7%) kuin miesten 16,7% (v. 2013-2015 24,9%) parissa. Tilanne on ollut edellisellä mittauskerralla ollut toisinpäin, tällöin miehissä on ollut enemmän vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomia (FinSote 2017-2018).

Pohjois-Savon 4 –vuotiaista lapsista 48,9 % liikkuu kotioloissa WHO:n liikuntasuositusten mukaisesti, joka on lähes saman verran kuin koko maassa keskimäärin (48.4%) (LTH 2018).

Liikuntaa omatoimisesti vapaa-ajalla vähintään viikoittain harrastavia on eri kouluasteita tarkasteltaessa eniten lukiolaisten parissa 82%, sitten peruskoulun 8. ja 9.lk nuoria 72%, ja ammatillisen oppilaitoksen nuoria 64% (Kouluterveyskysely 2019).

Hengästyttävää liikuntaa vapaa-ajalla korkeintaan 1h viikossa harrastavien nuorten määrä on lisääntynyt kaikilla kouluasteilla edellisen mittauskerran hyvän kehityksen jälkeen. Eniten korkeintaan 1h viikossa hengästyttävää liikuntaa harrastavia on ammatillisen oppilaitoksen nuorten parissa 44,2% ja paras tilanne on lukiolaisten parissa, joista 25,2% harrastaa liian vähän hengästyttävää liikuntaa (Kouluterveyskysely 2019).


Kuva: lenkkikengät, käsipainoja, lähde: Pixabay

Miten saadaan pohjoissavolaiset syömään kasviksia ja liikkumaan? Miksi runsas tieto ja perinteinen asiantuntijalähtöinen elintapaohjaus eivät toimi?

Olen itse usein miettinyt missä on vika, ettei runsaasti tietomäärästä huolimatta ihmiset ajattele omaa parastaan ja noudata liikunta- ja ravitsemussuosituksia? Saatikka, miksi elintapaohjaus ei aina toimi? Meillä on kuitenkin paljon tietoa, taitavia asiantuntijoita elintapaohjausta toteuttamassa?

Tulisiko tehdä yhteiskunnallisia toimenpiteitä enemmän? Pitäisikö verotusta nostaa epäterveellisten elintarvikkeiden osalta? Tai voisimmeko velvoittaa kauppoja tuomaa esille eri tuotteiden terveellisyyttä vahvemmin esille? Joka tapauksessa pelkän tiedon antaminen ja ohjaus ja neuvominen eivät tunnu riittävästi auttavan. Näin asia tutkimustiedonkin pohjalta tuntuukin olevan. Sain Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ja Kuopion järjestämässä hyvinvointiseminaarissa 29.10.2020 kuulla Pilvikki Absetzin luennon, jossa hän kävi läpi sitä, miten voitaisiin tukea käyttäytymisen muutosta ja parantaa hyvinvointia yhteisötasolla.

Pilvikki kokosi laajan eri tutkijajoukon tuloksista esityksen, jossa jokaisessa diassa oli vahvaa asiaa ja suorastaan koin riemua. Tätä elintapaohjausta ja ihmisen käyttäytymisen muutosta on tutkittu ja perinteinen tiedon kaataminen ja neuvominen ei olekaan tosiaan ratkaisu terveempiin elintapoihin pääsemiseksi - tarvitaan paljon muuta!

Pilvikki toi esille, että muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan

-> ihmisen omaa motivaatiota ja

-> ympäristön vahvaa tukea.

Ympäristön tuen vahvuus auttaa, jos vaikka ihmisen oma motivaatio olisi heikkoakin.

Mutta jotta voidaan tukea ihmisiä elintapojensa muutoksessa, tulee ensin ymmärtää muutoksen mekanismeja. Kun lähdetään tekemään elintapamuutoksia, esimerkiksi lisäämään kasvisten käyttöä tai liikunnan määrää arkeen, muutos ei ole käytännössä helppoa suoraviivaista etenemistä, vaan ympäristö tuo muun muassa erilaisia esteitä ja myös sattumia, jotka tuovat mutkia muutokseen pyrkimisessä.

Elintapamuutokseen ei voida motivoida ihmistä pelkästään tietoa antamalla.

Pilvikin esityksessä tuotiin hyvin esille se, että muutokseen motivointiin ei riitä vain tieto. Usein on ajateltu, että kun annan tietoa, se vaikuttaisi henkilön ajatteluun ja asenteisiin ja niiden kautta toimintaan ja etenkin jos annettu tieto on syyllistävää tai hätkäyttävää niin se olisi tehokasta. Näin ei kuitenkaan ole. Muutokseen ei voida motivoida pelkästään tietoa antamalla. Se voidaan  unohtaa kokonaan!

Mistä sitten saadaan ihmisille motivaatio elintapamuutokseen?

Pilvikki Abstezin esityksen mukaan ihmisellä pitää olla usko siihen, että hän voi oman toiminnan muutoksella vaikuttaa mahdollisiin esim. liikkumattomuuden tuomiin riskitekijöihin ja lisäksi hänellä tulee olla luottamus omiin kykyihin eli pystyvyyden tunne.  

Siispä elintapojen muutokseen tarvitaan useampia asioita:

  • ihmisen omaa motivaatiota,
  • pystyvyyden tunnetta ja
  • sosiaalista tukea


Nämä edistävät muutosta, mutta tarvitaan myös

  • mahdollisuuksia tarjoava ympäristö ja
  • tuuppauksia eli ympäristön tukea.

    Tällöin muutokseen pääsy on helpompaa.
     

Motivaatio on parhaimmillaan sitä, että nauttii siitä mitä tekee ja toiminta vastaa omia arvoja.

Toiminnan pitää vastata ihmisen psykologisiin tarpeisiin; omaehtoisuus, pystyvyyden tunne ja yhteenkuuluvuuden tunne

Ihmisen psykologisia perustarpeita ovat omaehtoisuus, pystyvyyden tunne ja yhteenkuuluvuuden tunne. Jotta toiminta olisi motivoivaa, sen pitäisi pystyä täyttämään nämä ihmisen perustarpeet. Ihmisellä pitäisi olla tunne, että minut hyväksytään, minun mielipiteillä on merkitystä, päätän itse mikä sopii minulle ja osaan ja edistyn, osaamistani arvostetaan ja meillä on yhteinen päämäärä. (Pilvikki Absetz kertoo, alkuperäinen lähde BPNT Deci and Ryan, Psychol Inquiry 11: 227-268, 2000; Ryan and Deci, Psychol Inquiry 11:319-338, 2000.)

Terveisiin elintapoihin pääsemiseksi tarvitaan myös tuuppausta.

Pilvikin mukaan erityisesti Eeva Rantala on tutustunut tuuppaukseen tutkimuksessaan. Tuuppauksessa käytetään valinnanvapautta ja kunnioitetaan ihmisen omaa tahtoa. Lisäksi ympäristön keinoin tuetaan sitä, että terveelliset valinnat olisivat helpompia, esimerkiksi terveellisten valintojen teko tehdään vaivattomaksi, valintoja ohjataan sijoittelulla, esillepanolla, ravitsemusmerkinnöin jne. Pilvikin mukaan eri tutkimukset osoittavat, että muun muassa tarjottavan valikoiman laajuus lisää kulutusta, pienempi kauha pääruoalla vähentää pääruoan määrää lautasella ja isompi otin salaattiin lisää salaatin kulutusta ja suurempi lasi lisää juoman määrää ja käden ulottuville laitettuja tarjottavia otetaan enemmän kuin niitä, joita joutuu kurkottelemaan. Kaikkein tehokkaimpia tuuppauksia ovat tekemiseen vaikuttavat tuuppaukset.

Mutta tämähän kuulostaa todella konkreettiselta ja pienin teoin mahdollisuudelta siirtyä terveempiin elintapoihin! Loogista, kun vain saataisiin myös lukuisat kauppaketjut, ravitsemusliikkeet yms. tahot tätä noudattamaan!

Elintapamuutoksessa hyvällä saadaan hyvää aikaan.

Pilvikin mukaan positiivinen psykologia on tärkeää, kun pyritään lisäämään hyvinvointia ja vaikuttamaan ihmiseen. Keskittymällä ihmisten voimavaroihin ja etsimällä ratkaisuja yhdessä, lisätään ihmisen muutoshalukkuutta. Usein huonoja elintapoja omaavat henkilöt kokevat jo valmiiksi huonoja tunteita ja syyllisyyttä. Kun nostetaan esille positiivisia asioita joita he jo tekevät terveytensä eteen, saadaan aikaan muutoshalukkuutta ja hyvän kierre aikaan. Vahvuuksien esille tuominen saa asiakkaalle tunteen siitä, että hänet hyväksytään ja häntä arvostetaan. Myös asiakkaan hallinnan tunne vahvistuu, pystyvyyden tunne vahvistuu ja hän voimaantuu.

Pilvikin mukaan puhutaankin ns. voimistuvasta kehästä; positiivinen tunnetila tekemisen aikana vahvistaa tiedostamattomia motiiveja tekemiselle ja lisää sitoutumista tekemiseen ja se taas voimistaa positiivista tunnetilaa tekemisen aikana. Samanaikaisesti vahvistuvat myös voimavarat.  (Alkuperäinen lähde: Upward Spiral Theory of Lifestyle Change. Van Capellen ym. 2018. )

Miten saadaan asiakkaan vahvuuksia esille?

Asiakkaan vahvuuksia saadaan esille uteliaisuudella, tehdään hyviä kysymyksiä ja kuuntelemalla ja autetaan tuomaan esille asiakkaan vahvuuksia. Älä neuvo, osoita, määrää, jaa vain tietoa tai suostuttele.

Ryhmästä voimaa elintapojen muutokseen

Pilvikki toi esille eri tutkimuksia, joiden mukaan ryhmä tukee elintapamuutosprosessissa. Ryhmässä havainnoidaan ja opitaan toisten ryhmäläisten tiedoista ja taidoista. Ryhmässä tunnistetaan mikä toimii kunkin arjessa ja kehutaan sitä. Kannustus luo luottamuksen tunnepiirin, pystyvyyden tunne kasvaa yksilöinä ja ryhmänä ja motivaatio pitää yllä hyviä toimintoja kasvaa ja motivaatio kokeilla itselle jotain uutta lisääntyy. Koko ryhmässä alkaa vallita yhdessä tekemisen meininki ja yksilön ja ryhmän hyvinvointi lisääntyy. Kun kehuu, tulee tunne nopeasti että ollaan samaa joukkuetta. Tästä voi saada lisätietoja mm. https://yle.fi/uutiset/3-10593724

Ryhmässä syntyy ymmärrys siitä, että muutos tehdään itse ja ryhmä tukee sitä.


Kuva: kädet, lähde: Pixabay

Eli summasummarum keskitytään Pohjois-Savossakin hyvään, ollaan uteliaita selvittämään ihmisen vahvuuksia ja voimavaroja, tuetaan ihmisen omaa motivaatiota ja pystyvyyden tunnetta sekä hankitaan ryhmä ja sosiaalinen tuki ympärille ja rakennetaan ympäristö mahdollistamaan elintapamuutokset!

Suuri kiitos Pilvikki Abstezille ajatuksia herättävästä luennosta, joka on 11.11.2020 saakka nähtävissä osoitteessa www.kuopio.fi/hyvinvointiseminaari

Pilvikki Abstezin luennosta innostui

Säde Rytkönen,
Pohjois-Savon hyvinvointikoordinaattori, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, perusterveydenhuollon yksikkö, HYTE-tiimi

sade.rytkonen(at)kuh.fi

 

HYTE - Pitää tehdä jotain toisin

 

HYTE- Pitää tehdä jotain toisin

”Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työtä on kunnassamme tehty aina kaikilla toimialoilla”. Tuttu lausahdus ja niinhän se on.

Pitäisikö jotain kuitenkin tehdä toisin? Ovatko suunta, keinot ja rakenteet vastanneet hyvinvointihaasteisiin, onko toiminta ollut parasta mahdollista, parhaassa mahdollisessa rakenteessa?  Ihan hyvin ei mene ja monen haasteen noususuuntaus on nähtävissä myös Pohjois-Savon kunnissa.

Ennaltaehkäisevää työtä ryhdyttiin vahvistamaan Pohjos-Savossa vuodesta 2018 tositoimin. Alueelle perustettiin Pohjois-Savon HYTE-tiimi toimeksiantonaan vahvistaa ennaltaehkäisevää työtä maakunnassa kaikilla toimialoilla monitoimijaisesti.

Alueellisen työn ja kuntayhteistyön tuloksena hyvinvointikoordinaattori ja ennaltaehkäisevän mielenterveys- ja päihdetyön yhteyshenkilö on nyt nimetty kaikkiin Pohjois-Savon kuntiin. Lisäksi monen toimijan hyvin tehdyn työn tuloksena kultaakin kalliimpi järjestöjen kumppanuus ja verkostoituminen ovat hyvässä nosteessa myös kunnissa

 

Työn tuloksena syntyivät myös verkostot 

Myös verkostoyhteistyölle tunnistettiin kansallinen, alueellinen ja toimijoista yhdessä lähtevä tarve koota eri toimijat yhteen, vaihtaa ajatuksia ja oppia toinen toisiltaan. Rakenteiden kehittyessä Pohjois-Savoon ovat muodostuneet verkostot kuntien hyvinvointikoordinaattoreista ja epmt-koordinaattoreista. Niinpä Pohjois-Savossa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä ennaltaehkäisevän mielenterveys ja päihdetyön koordinaatio on vahvistunut ja vahvistumassa edelleen kunnissa ja maakunnassa. Alueellisella ennaltaehkäisevällä työllä on nyt myös vastinparit kunnissa. Olemme ponnistaneet maakuntien joukkoon jossa vahvaan ennaltaehkäisyn resurssointiin on panostettu.

Painetta työn vahvistamiseen onkin indikaattoritiedon, hiljaisen tiedon ja alueellisen kehityksen näkökulmista.  Koordinoinnin resurssointia kaikilla tasoilla tarvitaan, jotta haasteisiin voidaan vastata. Koordinaattoriin resurssoidulla työpanoksella voimme kunnissa hyödyntää myös alueellisen koordinaattorien ja verkostojen kuntiin tarjoaman tuen tehokkaasti. Toistaiseksi tilanne on useissa kunnissa kuitenkin vielä se, että vaikka maakunnallista HYTE-tukea voidaan tarjota paloruiskulla, kunnissa tukea voidaan vastaanottaa pillillä.

Ratkaisevaa verkoston hyödyn, vakiintumisen ja jatkon kannalta on, löytyykö toimijoita, riittävää resurssointia ja toimijoiden välillä riittävää liimaa, yhteisiä tekemisen tapoja, sisältöjä ja koossa pitäviä rakenteita.  Tarve ja tilaus on olemassa, tarvitaan halua resurssoida ja kykyä yhteistyöhön ja luottamusta toimijoiden välille. Asenne on olennainen. 

 

Koordinaattori, ennaltaehkäisevän työn varmistaja

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaatio kunnissa tarvitsee tuekseen selkeällä mandaatilla toimivan koordinaattorin. Koordinaatio lisää mahdollisuuksia analysoida nykyhetkeä ja tehdä perusteltuja päätöksiä tulevaisuuden osalta. Koordinaatio takaa tehokkaamman viestinnän ja yhteistyön. Hyvinvoinnin- ja terveyden edistämisen koordinaation tavoitteena on varmistaa, että eri toimijoilla on käytössään ajantasainen tieto kunnan ja alueen tilanteesta, haasteista ja suojaavista tekijöistä ja ehkäisevien toimien ja menetelmien osaaminen lisääntyy kunnan kaikilla toimijoilla, kaikissa tehtävissä ja kaikissa ikä- ja kohderyhmissä.

 

Olennaista ei ole vain se että tehdään vaan miten tehdään

Uuden äärellä pitää olla rohkea, innostunut, idealistikin, muuten mikään ei muutu. Verkostojen rakentaminen on myös aina ”jonkun tehtävä”. Ennaltaehkäisevää työtä tekevien tahojen tehtävät on sovitettava yhteen. Yhteisellä suunnittelulla ja verkostojen yhteisellä panoksella lisätään vaikuttavuutta ja vältetään myös päällekkäistä toimintaa. Rakenteet raamittavat yhteistyötä. Verkostoituminen on oleellista kustannussäästöjen, hyvien käytäntöjen leviämisen, vertaisoppimisen ja tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Yhteistyö lisää vaikuttavuutta. Vahvistetaan edelleen ennaltaehkäisevää työtä maakunnassa kaikilla toimialoilla monitoimijaisesti, paitsi pitkittäin myös poikittain. 


Myös viestinnän on syyt olla kohderyhmälähtöistä. Niin maakunnan pienellä, vanhusvoittoisella kunnalla ja kasvukeskuksen lapsiperhevoittoisella kunnalla kuin maataloutta elinkeinonaan harjoittavalla kuntalaisella on usein toinen todellisuus kuin kasvukeskuksen sinkulla.

 

Jaana Hämäläinen, Pohjois-Savon hyvinvointikoordinaattori, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, Perusterveydenhuollon yksikkö/HYTE-tiimi, Hyvinvointikoordinaattori, Lapinlahden kunta

Hyvinvointikertomuksesta ja -suunnitelmasta strategiaan, suunnitelmiin ja ohjelmiin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteet

Hyvinvointikertomuksesta ja -suunnitelmasta strategiaan, suunnitelmiin ja ohjelmiin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoitteet ja menetelmät – linjakkuuden kautta tuloksiin

 

Hyvinvointitiedolla johtaminen ja päätöksenteko ovat huolella tehdyn hyvinvointikertomuksen ja –suunnitelman viemistä käytäntöön

Hyvinvointikertomus kuvaa kunnan ja vastaavasti maakunnassa maakunnan asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin sekä hyvinvointipalvelujen tilan ja sisältää suunnitelman (tavoitteet tavoitetasoineen, toimenpiteet, arvioinnin ja vastuutahot) todettujen hyvinvointivajeiden edistämisestä. Laaja hyvinvointikertomus valmistellaan kerran valtuustokaudessa ja vuosittain tarkastellaan tavoitteiden ja suunniteltujen toimenpiteiden toteutumista vuosiraportin muodossa ja tehdään tarvittaessa tarkennuksia suunnitelmaan.

Hyvinvointikertomus- ja suunnitelma ohjaavat kunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen politiikkaa. Näin tilanne toimii ideaalisimmillaan. Tämä vaatii kuitenkin koko hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (hyte) väen yhteisen ymmärryksen hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman tärkeydestä ja asemasta sekä sen sisäistämistä.  Kunnan hyte-ryhmän jäsenten vaihtuessa onkin jäsenten perehdytys hyvinvointikertomukseen ja –suunnitelmaan kultaakin arvokkaampaa, saatikka koordinoivan henkilöiden, hyvinvointikoordinaattorin esimiesten, kuten myös luottamushenkilöiden perehdytys, jotta hyvinvointikoordinaattori saa tuen hyvinvointikertomuksen ja –suunnitelman eteenpäin viemiseksi käytäntöön.

Hyvinvointikertomus on hyvinvointitiedolla johtamisen tärkein työkalu. Tällöin eri hyvinvointi-indikaattoreista koottu ja analysoitu tieto (valtakunnallinen, paikallinen sekä kerätty kokemustieto) ohjaa toimintaa eikä ”musta tuntuu” (mutu) tieto tai yksittäisen henkilön omat kokemukset vie asioita eteenpäin.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen suunnan ja toimenpiteiden linjakkuuden kautta tuloksiin

Kuntalain mukaan kunnassa on oltava kuntastrategia, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Kuntastrategiassa tulee ottaa huomioon 1) kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen; 2) palvelujen järjestäminen ja tuottaminen; 3) kunnan tehtäviä koskevissa laeissa säädetyt palvelutavoitteet; 4) omistajapolitiikka; 5) henkilöstöpolitiikka; 6) kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet; 7) elinympäristön ja alueen elinvoiman kehittäminen

Kun kuntastrategiaa tehdessä mietitään, mitä siihen kirjataan kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistämisestä, on hyvä muistaa, että kuntastrategian on perustuttava arvioon kunnan nykytilasta sekä tulevista toimintaympäristön muutoksista ja pohdittava toteutumisen arviointia ja seurantaa. Kun hetkeksi pysähtyy, niin hoksaa, että hyvinvoinnin osaltahan tämä edellä mainittu tehdään jo hyvinvointikertomuksessa ja –suunnitelmassa!  

Myös terveydenhuoltolaissa todetaan, että kunnan on strategisessa suunnittelussaan asetettava paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet, määriteltävä niitä tukevat toimenpiteet ja käytettävä näiden perustana kuntakohtaisia hyvinvointi- ja terveysosoittimia. Ja jälleen kun hetkeksi pysähdytään, niin voidaan todeta, että hyvinvointikertomuksessahan käydään läpi kunnan asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden tilanne ja tarpeet indikaattoritiedon pohjalta ja hyvinvointivajeiden pohjalta määritellään hyvinvointisuunnitelman tavoitteet ja tavoitteille toimenpiteet.

Tarvitaan kokonaisuuden hahmottamista ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osalta linjakkuutta – hyvinvointikertomus- ja suunnitelma ohjaa strategiatyössä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osiota ja myös kunnan / maakunnan muita ohjelmia ja suunnitelmia hyvinvoinnin ja terveyden osiltaan. Linjakkuuden toimiessa kaikki toimivat hyte -työssä samaan suuntaan yhteisvoimin, samoin tavoittein ja suunnitelmin.

Tarvitaan työtä, jotta koko kunnassa/ maakunnassa nähdään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen iso kokonaisuus.  Hyvinvointikertomus ja –suunnitelmaprosessi on tärkeä osa kunnan sekä maakunnan normaalia vuosittaista strategia-, ohjelma-, talousarvio-, toiminta- ja käyttösuunnitelmatyötä. Se on myös osa tilinpäätöstä ja toiminnan arviointia.

Hyvinvointikertomus ja –suunnitelma ja hyvinvointijohtaminen ovat kunnan/ maakunnan vuosikellon mukaiseen ja valtuustokauden toimintaan suoraan kytkeytyvää toimintaa.

 

Kuva: Hyvinvointikertomus ja kuntastrategia THL:n kuvaa mukaellen

Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että kun lähdetään työstämään esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa, niin huomioidaan tottakai oppilas- ja opiskelijahuoltolain 12§:n mukaiset asiat, mutta meillä on jo paljon valmista materiaalia hyvinvointikertomuksessa ja -suunnitelmassa. Hyvinvointikertomuksesta voidaan poimia lasten, nuorten ja lapsiperheiden osalta hyvinvoinnin ja terveyden tilan kuvaus sekä hyvinovointikertomuksen suunnitelmaosiosta hyvinvointitavoitteet toimenpiteineen ja arviointimittareineen siltä osin kuin ne koskevat lapsia, nuoria ja lapsiperheitä, heidän kasvuoloja, vanhemmuuden tukemista sekä lasten ja nuorten palveluja ja tarvittaessa tarkentaa, tehdä alatavoitteita ja konkretisoida suunnitelmia vastuutahoineen.

Ideaalisimmillaan suunnitelmat olisivat sähköisiä ja kun hyvinvointikertomukseen saadaan uutta tietoa asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin tilasta, ne päivittyisivät myös muihin kunnan suunnitelmiin. Tärkeää olisi tietysti se, että samalla tarkistettaisiin suunniteltuja toimenpiteitä hyvinvointisuunnitelman lisäksi myös niin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman, ehkäisevän mielenterveys- ja päihdesuunnitelman kuin vanhuspalvelulain mukaisissa suunnitelmissa.

Kuva: Hyvinvointikertomus muiden suunnitelmien perusta, Säde Rytkönen

Ison kuvan hahmottaminen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi vaatii hieman pähkäilyä, mutta se helpottaa työtä suuresti kun sen oivaltaa. Toivottavasti meillä on joskus tekniikka sellaista, että saamme hyvinvointitiedon kokoamiseen ja analyysiin helpotusta ja tekniikka tukisi myös kuntien eri suunnitelmien linjakkuutta.

Pohdiskellen Säde Rytkönen, Pohjois-Savon hyvinvointikoordinaattori. Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, perusterveydenhuollon yksikkö, HYTE-tiimi. sade.rytkonen(at)kuh.fi;

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (HYTE) on paljon myös viestintätyötä

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen (HYTE) on paljon myös viestintätyötä

Hyvinvointikoordinaattori huolehtii hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (HYTE) yhteistyöstä kunnan eri toimialojen ja muiden toimijoiden sekä alueellisten toimijoiden kanssa. Hyvinvointikoordinaattorin tehtävänä on myös viestinnälliset tehtävät.  Niin hyvinvointitilanteen raportointi, hyvinvointikertomus ja –suunnitelma sekä yhteistyö eri toimijoiden kanssa, hyvien käytäntöjen levittäminen, saatikka hyte -koulutusten järjestäminen tai kansallisten ohjelmien toimeenpaneminen – kaikki vaativat viestintää.

Hyvinvointikoordinaattori tarvitsee erittäin vahvat viestintä- ja markkinointitaidot tai kollegakseen rautaisen viestinnän ja markkinoinnin ammattilaisen. Viestinnällä tehdään hyvinvointityötä näkyväksi ja viestintä tukee hyte -työn käytäntöön toimeenpanoa: Viestinnän avulla välitetään hyte-tietoa, vahvistetaan yhteisöjä ja verkostoja hyte-työhön, tuetaan ymmärtämään kokonaisuuksia ja kerrotaan mikä hyte-työssä on tärkeää, mikä on suunta eli tavoitteet ja mitkä ovat suositellut keinot eli hyte- työn menetelmät ja työkalut suunnan saavuttamiseksi. Tärkeää on tuoda esille terveyseroa, haasteita ja myös asioita, jotka ovat hyvin, niitä onnistumisia. Jotta viestintä olisi tehokasta, muistelen lukeneeni, että jokaisen tulisi käyttää 60% työajastaan!

Viestinnän haasteena on laaja kohderyhmä, niin asiantuntijat, kuntalaiset, päätöksentekijät, asiakkaat kuin muut yhteistyötoimijat. Hyte- viestinnässä tarvitaan myös dialogia yhteistyöverkostojen kanssa, hyte- työn osallistavaa kehittämistä. Vuorovaikutteiset, osallisuutta vahvistavat digitaaliset palvelut edistävät hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä. Kun pääsee osallistumaan hyte-työn kehittämiseen, sitoutuu myös paremmin asioiden eteenpäin viemiseen.

Viestinnän monikanavaisuus vaatii monitaituruutta

Nykypäivän hektisessä työelämässä viestintä tulee olla helposti ja nopeasti hahmotettavissa visuaalisessa muodossa, jota teksti tukee. Kuvat, kuviot, kaaviot ja kartat toimivat vahvoina viestinnän välineinä. Visuaalinen viestintä auttaa nopeammin ymmärtämään asioita yhdellä silmäyksellä. Hyte-tietoa tulee tuoda esille tiivistetysti, mutta houkuttelevasti visuaalisessa muodossa. Kaikki meistä ei ole kuitenkaan visuaalisia ihmisiä, joten muitakin viestinnän muotoja on hyvä tietysti käyttää rinnalla.

Uusia viestinnän keinoja on hyte-työssäkin otettu vähitellen käyttöön. Hollolan kunta on hyvä esimerkki siitä, miten kunnan hyvinvointiohjelmasta on tehty video: https://www.youtube.com/watch?time_continue=4&v=Ojq_pV92sso ja Kuopion kaupungin hyvinvointiräppi vaatii ”tekoja päälle näiden kaikkien sanojen”: https://vimeo.com/365770160 

Kunnissa sekä monen muun tahojen toimesta tehdään myös hyte-kyselyjä. Näiden tulosten analysointi ja tuloksista tiedottaminen on tärkeää, se toimii palautteena vastaajalle. Kyselyjen, samoin kuin tutkimusten tuloksista on tärkeä tiedottaa, analysoida ja viedä tietoa osaksi käytännön työtä ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tämäkin vaatii viestintää.  

Viestintä vaatii monikanavaisuutta ja monitaituruutta. Parhaimmillaan viestinnällä saadaan eri toimijat mukaan, kokemaan, että me yhdessä luodaan hyvinvointia

Kenties myös hyvinvointikertomus ja -suunnitelma onkin jatkossa yhä useammin visuaalinen esitys, lyhytelokuva, laulu tai jokin muu pelkän tekstin sijaan? Mikä sinun hyte-verkostoon vetoaisi viestinnällisesti?

Parhaimmat oivallukset syntyvät kiireettömässä rennossa ilmapiirissä. Annetaan siis hyte-työn viestinnällisten ideoiden lentää kuin kesäinen tuuli ja napataan parhaimmat ideat käyttöön jälleen työn aherrukseen ryhdyttäessä.


        Kuva: kuvituskuva. Lähde: Pixabay

Kesäisin terveisin Säde Rytkönen

Pohjois-Savon hyvinvointikoordinaattori

Perusterveydenhuollon yksikkö, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri

Mielenterveyden kahdet kasvot: Kallein kansantauti vai potentiaalinen investointikohde?

Mielenterveyden kahdet kasvot: Kallein kansantauti vai potentiaalinen investointikohde?

Mielenterveyden häiriöihin liittyvät kustannukset tiedämme liikkuvan yli kymmenessä miljardissa[1] ja mielenterveyden häiriöiden epäsuorien, erityisesti tuotannollisten kustannusten moninkertaisesti ylittävän suorat, esimerkiksi sairaalahoidosta ja lääkkeistä, syntyvät kustannukset [2]. Tiedämme lisäksi mm.  sen, että tuki- ja liikuntaelinten sairauksien (31 % v. 2019) rinnalla yleisin työeläkejärjestelmän kautta työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen peruste ovat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (33 % v. 2019). [3]Lisäksi erityisesti nuorten aikuisten mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeiden määrät ovat kasvussa.  Mielenterveyden häiriöt ovatkin jo näillä perusteilla ansaitusti kruunattu Suomen kalleimmaksi kansantaudiksi.

Myös Pohjois-Savossa mielenterveyden ongelmat ovat merkittävässä roolissa ja varsin perustellusti pidettävissä vakavana alueen elinvoiman uhkana. Mielenterveysongelmien laajuus ja moniulotteisuus Pohjois-Savossa on todennettavissa useiden indikaattoreiden kautta. Esimerkiksi tuotannollisten kustannusten näkökulmasta mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä Pohjois-Savossa on merkittävä (53% kaikista työkyvyttömyyseläkkeensaajista vuonna 2019 ) ja niiden määrä on noussut erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa. Vuonna 2018 kaikista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisistä 36% oli mielenterveysperusteisia.  Vertailun vuoksi kerrottakoot, että esimerkiksi tätä viisi vuotta aiemmin, vuonna 2013, vastaava arvo oli 28%. 3

Tämän suuntauksen voidaan päätellä aiheuttavan merkittäviä, ajassa voimakkaasti kumuloituvia kustannuksia mm. lääke- ja muiden hoitokulujen muodossa, mutta ennen kaikkea tuotannollisina tulonmenetyksinä ja alueellisen kilpailukyvyn heikkenemisenä– inhimillisistä kustannuksista puhumattakaan.   

Mielenterveys investointikohteena – mitä mielenterveydestä ollaan valmiita maksamaan?

Mielenterveyden ongelmien ehkäisyn tarpeelle vaikuttaisi olevan siis uskottavat taloudelliset perustelut. Lisäksi taloudellisia perusteita preventiiviselle mielenterveystyölle on löydettävissä tutkimuskirjallisuudesta, ja mielenterveyteen investoimisen on kotimaisessakin tutkimuksessa katsottu olevan taloudellisesti kannattavaa[4] . Mielenterveys on investointikohteena kuitenkin vaikeasti hahmotettava, sillä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä on useimmiten kyse monen asian yhtäaikaisesta vaikutuksesta. Näin on myös mielenterveyden edistämisen kohdalla. HYTE-työn toimet eivät yleensä ole yksittäisiä tarkkarajaisia toimenpiteitä, sillä harvoin yksittäinen asia itsenäisesti kohentaa tai heikentää väestön hyvinvointia ja terveyttä.  Lisäksi hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on pääsääntöisesti luonteeltaan sellaista, että investoinnit vaativat rahamääräisiä panostuksia, mutta hyödyt eivät ole välttämättä ainakaan välittömästi rahamääräisesti todennettavissa.  Nimenomaan ihmisten hyvästä tai heikosta terveydestä johtuvat koko yhteiskunnan hyvinvointivaikutukset ovat hyvin vaikeasti kvantifioitavissa rahallisesti mitattavaan muotoon. Kuinka esimerkiksi määritellään, mikä mielenterveyden arvo on? Eräs määrittelyn keino on lähestyä ihmisten terveydelleen ja hyvinvoinnilleen asettamaa arvoa maksuhalukkuutta tarkastelevan willingness-to-pay –tutkimuksen kautta (WTP). WTP-tutkimus selvittämään, kuinka paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan hyvinvointinsa ja terveytensä säilyttämisen tai takaisin saamisen puolesta. Mielenterveyden osalta tutkimuksissa on havaittu, että mielen sairaudet arvioidaan suhteellisesti muita sairauksia kuormittavampina, ja elämänlaatuun dramaattisesti vaikuttavina. Tästä huolimatta summa, joka mielen sairauden välttämisestä oltaisiin valmiita maksamaan, on tutkimusten[5] ,[6]mukaan jopa 40 % yleisiä sairauksia matalampi, ja maksuhalukkuuden olevan samalla tasolla esimerkiksi astman ja psoriasiksen kanssa.  Vaikka mielenterveyttä siis arvostetaan ja sitä pidetään merkittävästi elämänlaatuun vaikuttavana tekijänä, ihmisten halukkuus suunnata taloudellisia resursseja mielenterveyden häiriöiden hoitoon on usein silti muita sairauksia matalampi. On siis olemassa viitteitä siitä, että mielenterveyden arvostuksen ja panostushalukkuuden välillä vallitsee ihmisten mielissä ristiriita. Tästä ilmentymänä voitaneen pitää myös havaintoa, jonka mukaan mielenterveyden häiriöiden hoidon suhteellinen panostus on vähentynyt samaan aikaan, kun niiden yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut.[7]


Kuva: Kuvitukuva. Lähde: Pixabay.

Entä jos investointiperusteiden keskiössä olisikin positiivinen mielenterveys?

Mielenterveyteen liittyvä taloudellinen keskustelu on usein lähtökohdiltaan kustannuskeskeistä ja mielenterveyden ongelmiin keskittyvää. Mielenterveyden ongelmien arvon suhde muihin arvokkaina pidettäviin asioihin ei kuitenkaan ole yksiselitteinen vaan voi herättää ristiriitaisuuksia, ja mielenterveys on siten usein jäänyt somaattisen terveyden varjoon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.[8]  Mielenterveyden ongelmien kustannusten huomioimisen lisäksi olisikin kenties nykyistä enemmän syytä huomioida myös positiivisen mielenterveyden taloudellinen merkitys. Positiiviseen mielenterveyteen on nähty kuuluvan hyvä itsetunto, kokemus hyvinvoinnista ja kyky vaikuttaa omaan elämäänsä, sekä työ- ja toimintakykyisyys, ihmissuhteiden ylläpito ja vaikeuksien kohtaamiseen liittyvä henkinen kestokyky [9]. Nämä kaikki voidaan ajatella myös yksilöiden, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan tuottavuutta parantavina tekijöinä. Tällaisesta positiivisen mielenterveyden taloudellisesta merkityksestä puhutaan kuitenkin verrattain vähän.  Mielen hyvinvoinnin tasolla on kuitenkin voitu nähdä olevan taloudellisia vaikutuksia tuottavuuden ja työvoiman tarjonnan kautta ilman että on kyse varsinaisista mielenterveyden ongelmista. Esimerkiksi Frijters, Johnston ja Shields (2010) tarkastelivat australialaistutkimuksessaan mielenterveyden vaikutusta yksilön työmarkkinoille osallistumiseen. Tutkimus osoitti yhden tutkimuksellisen mittayksikön laskun mielenterveys-muuttujassa johtavan jopa 17 prosenttiyksikön suuruiseen pudotukseen työmarkkinoille osallistumisen todennäköisyydessä. [10]

Lopuksi

Tilastot kertovat, että mielenterveyden ongelmat aiheuttavat suuria kustannuksia, oli kyse sitten välittömistä kustannuksista (esim. terveydenhuolto) tai välillisistä kustannuksista (esim. tuottavuuden menetys), ja ne näyttävät olevan jatkuvassa kasvussa myös Pohjois-Savossa. Kustannukset ovat myös usein julkisen argumentoinnin ja keskustelun keskiössä, mielenterveyden positiivisten talousvaikutusten jäädessä vähemmälle huomiolle. Mielenterveyden rooli kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tekijänä tunnistetaan, ja mielenterveyden roolia yksilön ja yhteiskunnan tuottavuuden kannalta pidetään merkittävänä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet tietynlaista ristiriitaisuutta mielenterveydelle asetettavaan arvoon, sillä mielenterveyden ongelmien ja sairauksien arvo suhteessa niiden koettuun roolin tuotannollisena tekijänä poikkeaa perinteisistä somaattisista sairauksista. Mielenterveyden moniulotteisuus tarjoaa kuitenkin myös mahdollisuuksia tuoda esille mielenterveyden kaksijakoista roolia toisaalta kalliina sairautena, mutta yhtäältä myös positiivisena voimavarana ja tätä kautta tuottavana investointikohteena. Mielenterveyden edistämiseen liittyvät toimenpiteet tulisikin entistä enemmän nähdä ja markkinoida investointeina positiivisen mielenterveyden, mielen hyvinvoinnin tulevaisuuteen. Ei myöskään kannata unohtaa mielenterveyden ja -hyvinvoinnin kohoamiseen liittyvien, niin kutsuttujen positiivisten ulkoisvaikutusten esilletuontia.  Ulkoisvaikutuksella tarkoitetaan taloustieteessä sellaista taloudellisen toiminnan vaikutusta, joka koskee kolmansia osapuolia, jotka eivät osallistu tehtävään päätökseen. Täten kun julkisyhteisöt, esimerkiksi kunnat, päättävät investoida kuntalaisten mielenterveyteen, hyötyvät mielen hyvinvoinnin kohoamisesta myös esimerkiksi alueen yrittäjät työntekijöiden paremman tuottavuuden ja vähäisempien sairauspoissaolojen muodossa.

Investointien onnistumiseen oleellisesti vaikuttavat mm. ilmiön ja rakenteiden tunnistaminen sekä resurssien tehokas kohdentaminen – meillä Pohjois-Savossa onnistumisen tältä osin mahdollistatte te kuntien ja maakunnan HYTE-työn asiantuntijat, jotka tunnette alueenne rakenteet ja osaatte katsoa tilastojen takana olevia ihmisiä.

 

Elli Hartikainen

PSSHP:n HYTE-tiimin harjoittelija

Terveystaloustieteen maisteriopiskelija

 

Kirjoittajasta

Tämänkertaisen blogikirjoituksen on kynäillyt Pohjois-Savon Sairaanhoitopiirin HYTE-tiimissä kuluneen kevään aikana harjoitteluaan suorittanut terveystaloustieteilijän alku, jolle taloustiede ei edusta pelkkiä numeroita tai matemaattisia mallinnuksia, vaan ennen kaikkea yhteneväisiä argumentointikeinoja pehmeiden ja kovien arvojen ristiaallokossa.

LÄHTEET

Frijters, P., Johnston, D.W.& Shields, M.A. 2010. Mental Health and Labour Market Participation: Evidence from IV Panel Data Models. Institute of Labor Economics.

Gustavsson,A.,Svensson,M.,Jacobi,F.,Allgulander,C.,Alonso,J., Beghi,E:, Dodel,R., Ekman,M., Faravelli,C., Fratiglioni,L.,  Gannon,B.,Hilton Jones,D., Jennum,P.,  Jordanova,A, Jönsson,L., Karampampa, K., Knapp,M., Kobelt,G., Kurth,T., Lieb,R., Linde,M., Ljungcrantz,C., Maercker, A., Melin, B., Moscarelli,M., Musayev, A.,  Norwood,F., Preisig, M., Pugliatti,M.,  Rehm,J.,  Salvador-Carulla, L., Schlehofer,B.,  Simon ,R.,  Steinhausen,H-C., Stovner, L J.,  Vallat, J-M., Van den Bergh,P., van Os, J., Vos,P., Xu,W.,  Wittchen,H-U.,  Jönsson,B.,Olesen,J. 2011.  Cost of Disorders of the Brain in Europe 2010. European Neuropsychopharmacology (21). 718-779.

Heikkinen-Peltonen, R., Innamaa, M. & Virta, M. 2010. Mieli ja terveys. Helsinki: Edita.

Kiiskinen, U., Teperi, J., Häkkinen, U. & Aromaa, A. (2005). Kansantautien ja toimintakyvyn vajavuuksien yhteiskunnalliset kustannukset. Kirjassa Aromaa, A., Huttunen, J., Koskinen, S. ja Teperi, J. (toim.). Suomalainen terveys. Duodecim. Helsinki. 2005.

Lönnqvist, J. & Lehtonen, J. 2011. Psykiatria ja mielenterveys. Teoksessa Lönnqvist, J.,  Henriksson, M., Marttunen, M. & Partonen, T. (toim.). Psykiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 12–31.

OECD 2019. Health at glance: Europe 2018.

Reini, K. 2016. Mielenterveyden edistämisen taloudelliset vaikutukset. Nuorten miesten syrjäytymistä ehkäisevän Aikalisä-tukipalvelun arviointi. Vaasan yliopiston julkaisuja. Selvityksiä ja raportteja 208. Vaasa: Vaasan yliopisto.

Smith, D.M., Damschroder,L.J., Kim, S.Y.H. & Ubel, P.A. 2012. What’s it worth? Public willingness to pay to avoid mental illnesses compared with general medical illnesses. Psychiatric Services. Vol. 63(4). 319–324.

Unützer,J. , Katon, W.J., Russo, J., Simon,G. Von Korff, M. , Lin,E. , Walker,E., Ludman, E. & Bush,T. 2003. Willingness to Pay for Depression Treatment in Primary Care. Psychiatric Services. 2003. Vol. 54(3). 340–345.

Wahlbeck, K., Hietala,O., Kuosmanen, L., McDaid, D., Mikkonen, J., Parkkonen, J., Reini, K., Salovuori, S. & Tourunen, J. 2018. Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 89/2018.

 

[1] OECD 2019. Health at glance: Europe 2018.

[2] Gustavsson ym. 2011, Kiiskinen ym. 2005.

[3] Eläketurvakeskus

[4] Esim. Reini 2016

[5] Smith ym. 2012

[6] Unützer ym. 2003

[7] Wahlbeck ym. 2018

[8] Lönnqvist & Lehtonen 2011

[9] Heikkinen-Peltonen ym. 2010

[10] Frijters, Johnston & Shields 2010.

— 5 Merkintöjä per sivu
Näytetään tulokset 1 - 5 / 7