Kesäduunariblogi

Kesäduunariblogissa sairaanhoitopiirin kesätyöntekijät kertovat kokemuksistaan. Vuonna 2019 blogia kirjoittavat kirjoittavat päivystyspoliklinikalla osastosihteerinä työskentelevä Leena Rahunen, kätilö Liinu Mölsä, kätilöopiskelija Mirka-Liisa Väänänen ja tekstinkäsittelijänä työskentelevä Atte Tapiainen.

Leena RahunenMirka-Liisa VäänänenAtte Tapiainen

Liinu Mölsä

 

 

 

 

 

              

Viimeistä viedään – ainakin melkein

Kesätyötä jäljellä vain puolitoista viikkoa ja sen jälkeen onkin pienen loman aika! Tuntuu että vastahan minä tähän tulin ja nyt jo pitää lähteä takaisin muihin askareisiin ja opintojen pariin. Työpäivät (tai yöt) eivät ole juuri työltä tuntuneet, kun on ollut mielekästä tehtävää ja aika sitä myöten mennyt nopeasti.

Jos nyt vähän kuitenkin reflektoin kesää, niin paljon on jäänyt käteen niin yleisesti poliklinikan toiminnasta kuin etenkin omaan ammattiini liittyvistä asioista. Työtä tehdessä huomaa myös ajan päästä tulleensa ajatelleeksi kehittämisen arvoisia kohteita, jotta potilasturvallisuus ja omaan työhöni vahvasti liittyen esimerkiksi tiedonkulku olisi aukottomampaa.

Uskonkin, että kun tulee ajatelleeksi kehittämisen tai työstämisen arvoisia kohteita tai asioita, niin silloin on sisäistänyt näitä asioita ja näin ollen osaa ajatella kohdetta kriittisemmin useammasta eri näkövinkkelistä. Samoin tulisi myös pohtia ja kehittää jatkuvasti omaa osaamistaan. Haastetta osakseen siinäkin jokaisella.

Omaan työhön ja työssä kehittymiseen liittyen ensimmäisenä tulee mieleen kesän ajalta:

  • jatkohoitojärjestelyihin liittyvät asiat, lähetekäytännöt sisäisine lähetteineen ja muistutteineen

  • erilaiset lausuntoasiat ja muut asiakirjahallintaan liittyvät asiat, mitä tulee muistaa milloinkin

  • saneluiden purkamisessa kehittyminen, niin sujuvuus kuin sanastopuolikin

  • erilaisten toimintojen opastaminen tarvittaessa muille työntekijöille

  • perehdyttämisen/perehtymisen monet ulottuvuudet, selkeys, loogisuus, priorisointi tiedon jakamisessa – mikä tärkeintä ja minkä ehtii myöhemmin

Vähitellen kesän aikana ovat myös talon eri osastokooditkin jääneet mieleen, kun on laittanut muistutteita tai lääkärin sanelemia lähetteitä eteenpäin jatkohoitopaikkoihin. Helpottaa niiden muistaminen tekemistä erityisesti puhelinpalvelutilanteissa iltaisin, silloin omaistiedustelut ym. kääntyvät vaihteesta tähän meille päivystykseen muun työn ohella. Puhelintyökin on oma lajinsa, varsinkin kun et välillä tiedä yhtään mitä asiaa tuleva puhelu koskee.

Paljon opin osastonsihteerin työn ohella monenlaista kokeneiden sairaanhoitajien työparina työskennellessä näin kuunteluoppilaanakin. Tätä samaa kuunteluoppilaana oloa tuli kiitettävästi myös sanelunpurkua tehdessä ja koin sen hyvin mielenkiintoisena työtehtävänä. Tästä kesästä jäi mieleen paljon lisää tietoa niin akuutista työympäristöstä ja sen erityispiirteistä sekä erilaisten erikoisalojen sairauksista ja niiden oireista sekä hoidosta, kuin mitä äkkiseltään moni varmasti luulisi. Kaikki edellä mainittu kokemus on hyväksi tulevaisuutta varten. Niinhän sitä sanotaan, että oppi ei mene koskaan hukkaan!

Loppuun vielä suuri kiitos kesästä niin sihteerikollegoilleni kuin päivystyspoliklinikan sekä kaupungin ilta- ja viikonloppuvastaanoton sairaanhoitajille, keiden kanssa kesän mittaan töitä tehtiin triageissa, sekä myös muille ammattiryhmille. Iso kokonaisuus koostuu monesta pienemmästä osasta, jokainen meistä osana tärkeää ketjua potilaan ympärillä.

- Leena

Loppukesän kuulumiset

Niin se kesä vaan hujahti taas kuin hetkessä. Tuntuu, että vastahan sitä kesätyöt aloitti, nyt on jo viimeisen työviikon viimeiset päivät menossa. Ensi viikolla jatkuvatkin opinnot. Täytyy myöntää, että tekstinkäsittelijän työtä tulee jäämään hieman ikävä. Edellisen viikon vietin kesälomaa, oheisessa kuvassa hieman maisemia kesälomareissulta tuomaan väriä blogiin.

Näkymiä Fløyan huipulta Norjasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näkymiä Fløyan huipulta Norjasta.

Voisin vielä hieman avata teille, millaisen prosessin kautta saneltavat potilasasiakirjat syntyvät. Kun potilaan hoitoon liittyvä tapahtuma on ohi, lääkäri, tai kuka asiakirjaa sitten saneleekaan, nauhoittaa mikrofonin avulla tekstin sanallisessa muodossa. Kyseessä voi olla vaikkapa käyntiteksti, jossa tarkoituksena on dokumentoida potilaan käynti poliklinikan vastaanotolla. Teksti voi kuitenkin dokumentoida esimerkiksi hoitoneuvottelun, jossa potilas ei välttämättä itse ole läsnä, potilaalle tehdyn toimenpiteen, tai radiologisten kuvannusten lausuntoja. Erilaisia dokumentoitavia tapahtumia on paljon. Sanelut ilmaantuvat sanelemisen jälkeen järjestelmään, josta tekstinkäsittelijä pääsee sen avaamaan. Saneluihin sanelijat voivat laittaa eri kiireellisyysluokkia, jotka vaikuttavat siihen, missä järjestyksessä sanelut puretaan.

Sanelussa tulee alkuun olla potilaan henkilötiedot, jotta dokumentit menevät varmasti oikealle henkilölle. Tämän jälkeen itse teksti sanellaan sana sanalta. Tekstiin tulee myös sanella välimerkit ääneen, eli siis pisteet, pilkut, kysymysmerkit, kauttaviivat ja vastaavat. Inhimillisten virheiden vuoksi näitä välillä jää sanelematta, jolloin tekstinkäsittelijä saattaa joutua hieman korjailemaan tekstiä näiden osalta. Välimerkkien ääneen saneleminen saattaa kuulostaa tottumattoman korvalle hieman erikoiselta, ja se myös varmasti vaatii itse sanelijalta paljon totuttelemista. Viime kesän työskenneltyäni tekstinkäsittelyssä, minulle kävikin niin, että esimerkiksi kirjaa lukiessani luin kaikki välimerkit mielessäni ääneen. Tänä kesänä enää samaa ilmiötä ei kuitenkaan tapahtunut, ehkäpä korva on jo sen verran tottunut saneluiden kuuntelemiseen.

Joskus tekstinkäsittelijän täytyy hieman tulkita asiayhteydestä, mitä sanelija tarkalleen ottaen tarkoittaa. Esimerkkinä tästä seuraava: ”Potilas käy nyt laboratoriokokeissa” vs. ”Potilas käynyt laboratoriokokeissa”. Esimerkin tapauksessa, sanelusta harvoin voi suoraan päätellä, kummasta on kyse, mutta näiden kahden välillä merkityksessä on eroa. Tällöin tekstinkäsittelijän tulee päätellä muusta sanellusta tekstistä, kumpaa näistä tarkoitetaan. Vastaavia tilanteita tulee yllättävän paljon vastaan.

Tekstinkäsittelijän työskentelypiste

Työskenteleminen tekstinkäsittelyssä on ollut mitä parhain kesätyö minulle. Itse työ on ollut todella miellyttävää, ja siihen uppoutuessa katoaa helposti ajantaju ja päivät menevät kuin siivillä. Tuntuu myös siltä, että olen hyötynyt tästä työstä tulevan urani kannalta enemmän kuin sitä äkkiseltään luulisi. On ollut myös hienoa nähdä tämä osa potilaan hoitoketjusta, se auttaa minua hahmottamaan paremmin kokonaisuutta. Lisäksi saatan itse olla saneleva osapuoli tulevaisuudessa, ja uskonkin, että täällä työskentelystä on ollut valtavasti apua siihen.

Mukavaa loppukesää ja alkavaa syksyä kaikille!

Atte

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tekstinkäsittelijän työskentelypiste

 

 

Hei hei Heinäkuu!

Kun on hauskaa, niin aika kuluu kuin siivillä, eikö? Kuluneet viikot ovat vierähtäneet ohi silmänräpäyksessä töitä tehden.  

Töissä päivät koostuvat vauvan ja äidin voinnin tarkkailuista. Lisäksi vauvojen imuotetta tarkastetaan ja varmistetaan, että tämä saa rinnalta mahdollisimman tehokkaasti maitoa. Tarvittaessa ohjataan äideille käsinlypsyä tai lypsämistä sähköpumpulla.

Lastenlääkärin kammari on selvästi merkattu!

Kun vauvoille tulee ikää vähintään 36 tuntia, lastenlääkäri tarkistaa vauvan ja voinnista riippuen perheet kotiutuvat omaan tahtiin, useimmiten silloin, kun vauvalle tulee reilu kaksi vuorokautta ikää. Ennen kotiutumista varmistetaan, että vauvan ruokailu sujuu ongelmitta ja että äiti (sekä puoliso/tukihenkilö) on hyvillä ja turvallisin mielin lähdössä kotiin.

Tarvikkeita käsinlypsyyn; lääkekippoja, johon lypsää maitoa sekä ruiskuja ja korkkeja.

Tällaiselle papupadalle, kuin itse toisinaan olen, ei naistenosastoa parempaa paikkaa ensimmäisenä työpaikkana kätilönä voisi olla. Kuten edellisessä tekstissä taisin mainita, työhön kuuluu paljon ohjausta ja perheiden kanssa keskustelua ja pohtimista heidän tapaillessa itselleen toimivia arkirutiineja uuden perheenjäsenensä kanssa. On ollut mahtava huomata, miten kannustuksella ja tsemppaamisella on mieletön voima sekä se, miten viisaita pienet ihmisenalut oikeasti ovatkaan heidän viestiessä nälästä tai hakiessa otetta rinnasta.  Lisäksi, työkavereina kun on rautaisia ammattilaisia, on tämän kätilönalun ollut turvallista pohtia ääneen mieltä askarruttavia juttuja kansliassa tai kahvihuoneessa ja heiltä on aina saanut apua sitä pyydettäessä.

Avainnauhani herättää aika ajoin hilpeää keskustelua perheissä.

Kuten arvelin, huippu kesä siis!

-Liinu

Päivystyksen vilskettä


Hei!

Kesä onkin kääntynyt jo yli puolen välin ja aika taas päivittää kuulumisia tänne blogin puolelle. Juhannusta juhlittiin maltillisesti työn merkeissä ja aika meni yövuoroissa töitä tehden. Aika on kulunut ihan hurjan nopeasti, kun on ollut paljon tekemistä. Vapaa-ajalla on sitten latailtu akkuja ja nautittu Suomen kesästä. Vaan ennen sitä lupasin kuitenkin aiemmassa blogitekstissäni hieman valottaa, millaisia erilaisia työtehtäviä minulla on ja mistätavallinentyöpäiväni useimmiten voisi koostua.

Pääsääntöisesti työskentelen kokeneen sairaanhoitajan työparina triage-pisteessä, jossa tapahtuu hoidon tarpeen arviointi. Tämä on usein ensimmäinen piste potilaan reitillä saapuessa päivystykseen, jossa ilmoittaudutaan, oli potilaalla lähete tai ei. Triaget jakautuvat ambulanssitriageen (nimi kertoo jo paljon), sekä niin kutsuttuun kävelevien triageen, johon tullaan pääsääntöisesti omin avuin tai vaikkapa omaisen tai muun saattelemana.

Tässä yksi työpisteistäni.

Kävelevien triagessa sairaanhoitaja tekee tarvittavat perusmittaukset ja kartoittaa lyhyesti potilaan vaivan, sitten kertoo mihin hoitoryhmään ja erikoisalalle potilas on menossa. Sihteeri eli minä kirjaa potilaan sisään sairaanhoitajan tekemän triagen pohjalta, sihteeri tekee siis käynnin ja avaa hoitokertomuksen ja päivän. Samalla tarkastetaan osoite- ja yhteystiedot. Variaatioita sisään kirjaamisessa on riippuen siitä, tuleeko potilas kotoa, muulta osastolta, toisesta sairaalasta, poliklinikoilta saman vai eri vaivan vuoksi, ja niin edelleen. Lisäksi virka-ajan ulkopuolella päivystyksen sihteeri sisäänkirjaa esimerkiksi sydänvalvontaan menevät potilaat.

Ambulanssitriagessa taasen ensihoitoyksikköjen ensihoitajat ovat useimmiten tehneet triagen valmiiksi ennen saapumistaan päivystykseen. Sihteeri kirjaa sisään sen pohjalta sekä tekee tarvittavat osoite- ja yhteystietojen tarkistukset, ynnä muut.

Pääsääntöisesti erikoissairaanhoitoon tulevilla potilailla on lähete. Poikkeuksena toki kenties äkillisesti sairastuneet (äkilliset sairaskohtaukset) tai potilaat, joiden krooninen sairaus on merkittävästi/äkillisesti hankaloitunut sekä tapaturmaisesti loukkaantuneet potilaat, esimerkiksi erilaisten onnettomuuksien uhrit.

Näistä vakavammista äkillisistä sairastuneista potilaista tai onnettomuus-/tapaturmapotilaista ensihoito antaa ennakkoilmoituksen päivystykseen. Ennakkoilmoituksen vastaanottaa vastaava sairaanhoitaja ja tekee tarvittavat toiminnot valmistellakseen tarvittavat ihmiset ja asiat asemiin potilasta vastaanottamaan. Sihteeri kirjaa samanaikaisesti potilaan sisään samoin kuin kävelevienkin triagessa mutta ennakkoon, eli ennen kuin potilas on ehtinyt tulla päivystykseen. Myös sihteeri kuulee ennakkoilmoituksen. Ennakkoilmoitus menee muun työn edelle. Tarvittaessa vastaavan hoitajan pyynnöstä (kun kriteerit täyttyvät) sihteeri tekee tähän suunnitellulla ohjelmalla hälytyksen, jolla kootaan tarvittava ryhmä valmiiksi vastaanottamaan esimerkiksi liikenneonnettomuudessa loukkaantunutta potilasta.

Ambulanssiovet, joista asiaton kulku ehdottomasti kielletty.

Ambulanssitriagevuorossa on ensisijaisen tärkeää olla järjestelmällinen ja rauhallinen, sillä ennakkoilmoituksia voi tulla useampia peräkkäin ja työt voisivat lähteä helposti kasaantumaan. Lisäksi on muistettava kiireettömämmin sisään tulevat ensihoidon tuomat potilaat, sekä muut työtehtävät, jotka vuorokohtaisesti sihteerin töihin kuuluu. Näihin vuorokohtaisiin hommiin sisältyy aamuvuoroissa edellisen päivän potilaiden määräyksiä sekä jatkoja, eli lähetämme hoitopalautteet lääkärin määräysten pohjalta, varaamme soittoajat sekä huolehdimme esimerkiksi lääkärin sanelemat lähetteet tai tiedot eteenpäin jatkohoidon järjestävään yksikköön. Lisäksi yksi osa päivittäistä työtä on myös puhelinliikenne, sekä erilaisten dokumenttien tilaaminen muualta sairaaloista, jos lääkärit niitä potilaan hoitoon tarvitsevat. Myös erilaisten tietojen kerääminen esimerkiksi laskutusasioihin liittyen on yksi keskeinen työtehtävä vaikkapa liikenteessä tapahtuneita vahinkoja tai työtapaturmia ajatellen.

Päivystyksen sihteerin toimenkuvaan kuuluvat myös yövuorot, jolloin triagen ohella puretaan päivystyksen lääketieteellisiä saneluita. Kirjoitettavien päivystystekstien erikoisaloihin sisältyy muun muassa sisätaudit, lastentaudit, neurologia, kirurgia ja sen eri erikoisalat esimerkkeinä mainitakseni ortopedia, neurokirurgia, korva-, nenä- ja kurkkutaudit tai vaikkapa silmät. Yhden yön aikana pääsen siis kirjoittamaan saneluita monen eri erikoisalan osaajilta, jolloin perussanastoa on hyvä olla hallussa, esimerkiksi laboratoriokokeiden ja tiettyjen tutkimusten osalta. Työ on mielenkiintoista ja pidän kirjoittamisesta, sillä saan olla toisella tavalla mukana potilaan hoitoketjussa. Hankalimpina koen itse korva-, nenä- ja kurkkutaudit ja silmätekstit. Minulla on niistä erikoisaloista todennäköisesti vähiten kokemustakin. Yhtenä kiinnostavimpana sekä samalla omalla tavallaan haasteellisena koen sydänsanastoa sisältävät tekstit.

Loppujen lopuksi on melko vaikeaa summata yhteen sitä tavanomaista työpäivää, sillä tähän mennessä ei varmasti yksikään työpäivä ole ollut samanlainen kuin edellinen. Myös blogitekstini olisi loputtoman pitkä, jos en hyvin yksinkertaistetusti selittäisi perustyötä, mitä päivittäin teen. Oikeastaan tärkeimpinä asioina sihteerin työssä korostuvat työhön liittyen niin tietosuojasta huolehtiminen sekä yleinen huolellisuus niin monessa suhteessa.

Mukavaa heinäkuuta kaikille, vielä kertaalleen elokuun puolella palaan asiaan kesäduunariblogin merkeissä.

- Leena
 

Tervehdys tekstinkäsittelystä!

Olen Atte, hammaslääketieteen opiskelija ja työskentelen tänä kesänä tekstinkäsittely-yksikössä. Tämä on toinen kesäni täällä työskennellen. Aloitin kesäkuun alussa, joten olen ehtinyt työskennellä täällä tällä erää reilun kuukauden verran. Tuo kuukausi onkin mennyt todella ripeään.

Tekstinkäsittelijän toimenkuvaan kuuluu lääketieteellisten saneluiden purkaminen tekstiksi, sekä potilasasiakirjaliikenteestä huolehtiminen. Saneluita tekevät pääasiassa lääkärit. Sanelut sisältävät potilasasiakirjoja, lähetteitä ja tutkimuspyyntöjä sanallisessa muodossa, ja tekstinkäsittelijät muuttavat ne kirjalliseen muotoon sekä tekevät lähetteitä ja tutkimuspyyntöjä.

Sanelun kuuntelemista ohjataan tuollaisella jalkapolkimella, josta ohessa kuva. Jalkapolkimesta painamalla äänitettä voi kuunnella ja kelata sekä eteen että taaksepäin. Näin kädet vapautuvat pelkästään sanellun tekstin kirjoittamiseen ja eri ohjelmistojen ja tietojärjestelmien käyttämiseen.

Saneluiden kuuntelemiseen käytettävä jalkapoljin.

Paikka olikin tuttu jo edelliseltä kesältä. Tällä kertaa työskentelen eri tiimissä, viimeksi olin psykiatrian puolella ja nyt syöpäsairauksien. Eri osastoiden sanelut voivat erota toisistaan melko paljonkin. Toisilla erikoisaloilla on vaikkapa paljon erikoissanastoa, joillain tehdään paljon lähetteitä. Viime kesäiseen psykiatrian saneluiden parissa työskentelyyn verrattuna syöpäsairauksien saneluissa on huomattavasti enemmän lähetteitä kuvantamistutkimuksiin, ja sanasto on hyvin erilaista. On ollut mukava nähdä eri erikoisalojen näkökulmista tätä työtä.

Hyötyykö hammaslääketieteen opiskelija mitenkään tekstinkäsittelijän työstä omia opintojaan ja tulevaa ammattiaan ajatellen? Kyllä, ehdottomasti. Tässä työssä näkee esimerkiksi paljon lääkäreiden toimintatapoja – potilaiden lähettämistä eri erikoisaloille, konsultoimista, potilasasiakirjojen rakennetta ja lääketieteellistä sanastoa. Potilastekstien rakenne ja kielellinen tyyli onkin tullut hyvin tutuksi. Mielestäni on myös hyödyllistä nähdä eri puolia potilaiden hoitoketjusta. Jokainen osa tuossa ketjussa on tärkeä, jotta potilaan hoito sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Hammaslääkäri käyttää myös työssään jalkapoljinta, joten käsien ja jalkojen samanaikaista koordinaatiota joutuu molemmissa töissä soveltamaan, joskin hieman eri tavalla.

Kirjoitan pääsiallisesti siis syöpäsairauksien saneluita. Tekstinkäsittelijän työssä on mielestäni mukavaa myös se, ettei tiukasti omassa erikoisalassaan tarvitse pysyä. Jos omalla puolella saneluiden suhteen on rauhallisempaa, voi kirjoittaa myös muiden puolien saneluita. Jokin toinen erikoisala saattaa tarvita avustusta saneluiden purkamisessa vaikkapa poissaolojen vuoksi.

Itse olen esimerkiksi avustanut suu- ja leukasairauksien poliklinikan puolta aina välillä. Tällöin on tullut nähtyä (erikois)hammaslääkäreiden työskentelyä. Se onkin mielenkiintoista, kuinka läsnä potilaan hoidossa voikaan olla, vaikkei potilasta itse tapaakaan kasvotusten. Potilasasiakirjoissa perusperiaatteena on se, että se mitä niissä ei mainita, ei ole tapahtunut. Ne ovatkin yleensä hyvin tarkkoja kuvauksia hoitotilanteesta, diagnostiikasta ja kaikesta hoitoon liittyvästä.

Viikot kuluvatkin vilisten tätä työtä tehdessä ja jatkuvasti oppii uutta. Oikein mukavaa kesää kaikille muillekin!

Atte

— 5 Merkintöjä per sivu
Näytetään tulokset 1 - 5 / 20