Kesäduunariblogi

Kesäduunariblogissa sairaanhoitopiirin kesätyöntekijät kertovat kokemuksistaan. Vuonna 2019 blogia kirjoittavat kirjoittavat päivystyspoliklinikalla osastosihteerinä työskentelevä Leena Rahunen, kätilö Liinu Mölsä, kätilöopiskelija Mirka-Liisa Väänänen ja tekstinkäsittelijänä työskentelevä Atte Tapiainen.

Leena RahunenMirka-Liisa VäänänenAtte Tapiainen

Liinu Mölsä

 

 

 

 

 

              

Takaisin

Viimeistä viedään – ainakin melkein

Kesätyötä jäljellä vain puolitoista viikkoa ja sen jälkeen onkin pienen loman aika! Tuntuu että vastahan minä tähän tulin ja nyt jo pitää lähteä takaisin muihin askareisiin ja opintojen pariin. Työpäivät (tai yöt) eivät ole juuri työltä tuntuneet, kun on ollut mielekästä tehtävää ja aika sitä myöten mennyt nopeasti.

Jos nyt vähän kuitenkin reflektoin kesää, niin paljon on jäänyt käteen niin yleisesti poliklinikan toiminnasta kuin etenkin omaan ammattiini liittyvistä asioista. Työtä tehdessä huomaa myös ajan päästä tulleensa ajatelleeksi kehittämisen arvoisia kohteita, jotta potilasturvallisuus ja omaan työhöni vahvasti liittyen esimerkiksi tiedonkulku olisi aukottomampaa.

Uskonkin, että kun tulee ajatelleeksi kehittämisen tai työstämisen arvoisia kohteita tai asioita, niin silloin on sisäistänyt näitä asioita ja näin ollen osaa ajatella kohdetta kriittisemmin useammasta eri näkövinkkelistä. Samoin tulisi myös pohtia ja kehittää jatkuvasti omaa osaamistaan. Haastetta osakseen siinäkin jokaisella.

Omaan työhön ja työssä kehittymiseen liittyen ensimmäisenä tulee mieleen kesän ajalta:

  • jatkohoitojärjestelyihin liittyvät asiat, lähetekäytännöt sisäisine lähetteineen ja muistutteineen

  • erilaiset lausuntoasiat ja muut asiakirjahallintaan liittyvät asiat, mitä tulee muistaa milloinkin

  • saneluiden purkamisessa kehittyminen, niin sujuvuus kuin sanastopuolikin

  • erilaisten toimintojen opastaminen tarvittaessa muille työntekijöille

  • perehdyttämisen/perehtymisen monet ulottuvuudet, selkeys, loogisuus, priorisointi tiedon jakamisessa – mikä tärkeintä ja minkä ehtii myöhemmin

Vähitellen kesän aikana ovat myös talon eri osastokooditkin jääneet mieleen, kun on laittanut muistutteita tai lääkärin sanelemia lähetteitä eteenpäin jatkohoitopaikkoihin. Helpottaa niiden muistaminen tekemistä erityisesti puhelinpalvelutilanteissa iltaisin, silloin omaistiedustelut ym. kääntyvät vaihteesta tähän meille päivystykseen muun työn ohella. Puhelintyökin on oma lajinsa, varsinkin kun et välillä tiedä yhtään mitä asiaa tuleva puhelu koskee.

Paljon opin osastonsihteerin työn ohella monenlaista kokeneiden sairaanhoitajien työparina työskennellessä näin kuunteluoppilaanakin. Tätä samaa kuunteluoppilaana oloa tuli kiitettävästi myös sanelunpurkua tehdessä ja koin sen hyvin mielenkiintoisena työtehtävänä. Tästä kesästä jäi mieleen paljon lisää tietoa niin akuutista työympäristöstä ja sen erityispiirteistä sekä erilaisten erikoisalojen sairauksista ja niiden oireista sekä hoidosta, kuin mitä äkkiseltään moni varmasti luulisi. Kaikki edellä mainittu kokemus on hyväksi tulevaisuutta varten. Niinhän sitä sanotaan, että oppi ei mene koskaan hukkaan!

Loppuun vielä suuri kiitos kesästä niin sihteerikollegoilleni kuin päivystyspoliklinikan sekä kaupungin ilta- ja viikonloppuvastaanoton sairaanhoitajille, keiden kanssa kesän mittaan töitä tehtiin triageissa, sekä myös muille ammattiryhmille. Iso kokonaisuus koostuu monesta pienemmästä osasta, jokainen meistä osana tärkeää ketjua potilaan ympärillä.

- Leena

Seuraava