Kesäduunariblogi

Kesäduunariblogissa sairaanhoitopiirin kesätyöntekijät kertovat kokemuksistaan. Vuonna 2019 blogia kirjoittavat kirjoittavat päivystyspoliklinikalla osastosihteerinä työskentelevä Leena Rahunen, kätilö Liinu Mölsä, kätilöopiskelija Mirka-Liisa Väänänen ja tekstinkäsittelijänä työskentelevä Atte Tapiainen.

Leena RahunenMirka-Liisa VäänänenAtte Tapiainen

Liinu Mölsä

 

 

 

 

 

              

Kesäduunarin kokemukset tekstinkäsittelystä

Nyt on enää muutama viikko kesätyötä jäljellä ja fiilis alkaa olla jo vähän kaihoisakin. Tuntuu, että tämä kesä on hujahtanut poikkeuksellisen nopeasti! Nyt on tullut aika viimeisen blogitekstinkin. Tässä ajattelin vähän kertoilla yleisiä tunnelmia näin kesän loppua kohden.

Tekstinkäsittelijät olivat entuudestaan itselle vähän tuntemattomampaa ammattikuntaa. Työn ytimeen (saneluiden purkamiseen ja potilasasiakirjaliikenteestä huolehtimiseen) on kuitenkin hyvin päässyt käsiksi kesän aikana. Työssä ollaan tekemisissä potilaan asioiden kanssa, minkä vuoksi huolellisuus ja tarkkuus ovat työssä vahvasti läsnä. Näiden ominaisuuksien lisäksi myös nopeus on tärkeää, koska joissakin tilanteissa teksti tarvitaan käyttöön mahdollisimman nopeasti. Se, että kertomustekstit ja muut dokumentit ovat pian käytettävissä, on yksi tapa edistää potilaan asioita.  Sehän se on ollutkin motivoivaa kesän aikana: saa tehdä työtä, josta on konkreettisesti hyötyä potilaan kannalta. 

Työ on kirjoittamisen lisäksi tietyllä tapaa myös kielellisten ongelmien ratkaisemista, johon kytkeytyy tiedonhaku. Tietoa haetaan muun muassa erilaisten lääketieteellisten termien ja luokitusten oikeaoppisen kirjoitusasun selvittämiseksi. Saneluita kirjoitetaan saapumisjärjestyksessä kiireellisyyden mukaan, ja työn alla on yksi sanelu kerrallaan. Multitasking-tyyppistä työtä aiemmin tehneenä olen siis päässyt opettelemaan sitä, että saa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, mikä onkin ollut mukavaa vaihtelua. Vaikka kokemusta on kesän aikana tekstinkäsittelytyöstä karttunut, oppimista riittää varmasti vielä pidemmäksikin aikaa. Kesän aikana on päässyt hyvin kirjoittamisen makuun ja kiinnostus työtä kohtaan on edelleen lisääntymään päin.

Niin se on tullut aika vähitellen suunnata katse kohti syksyä ja siellä häämöttäviä opintoja, mutta vielä tässä muutaman viikon saa työn touhussa olla. Vielähän tuo onneksi näyttää tästä taukotilan ikkunasta katsottuna kesä olevankin.

 

Suuresti olen kiitollinen työtovereilleni ja esimiehilleni saamistani opeista. KYSin tekstinkäsittelykeskus on ollut yksi mielenkiintoisimmista ja opettavaisimmista paikoista, jossa olen saanut työskennellä.

Mukavaa loppukesää kaikille!

Eveliina

Yhteenvetoa tämän kesän KYS-kokemuksista

Kesän alkaessa vaihtua pikku hiljaa syksyyn myös sairaalan arki on vähitellen siirtymässä kesän jälkeiseen aikaan. Samoin kesätyöntekijän arki saa erilaisen muodon. Näin oman viimeisen blogitekstin merkeissä pohdin sitä, mitä kaikkea tänä kesänä on tullut opittua ja huomattua.

Päällimmäiseksi mielessä on ylipäänsä koko kokemus sairaalassa työskentelystä. Ennen tätä kesää sairaalamaailma oli itselle vieras ympäristö, mutta nyt voin todeta, että työpaikka tämäkin on omine erikoispiirteineen ja lisämausteineen. On ollut mielenkiintoista nähdä, miten potilaat siirtyvät yksiköstä toiseen ja miten työntekijät toimivat potilaiden etenemisen taustalla ja vievät prosessia eteenpäin. Vaikka potilailta monesti kuulee, että onpas tämä iso ja sokkeloinen paikka, siitä huolimatta kokonaisuus pyörii eteenpäin.

Kuten yleensä elämässä myös täällä työskennellessä on taas saanut huomata sen, kuinka tärkeää viestintä ja kommunikointi muiden kanssa on. Tämän talon kuvioita olisi erittäin vaikea pyörittää, jos tieto ei kulkisi ja jokainen yksikkö toimisi oman pienen kuplansa sisällä. Jo samassa toimistossa töitä tehdessä kommunikointi välillä unohtuu. On ollut välillä huvittavaa huomata, että työkaveri on antanut toiselle potilaalle sellaisen ajan, jonka itse suunnitteli antavansa toiselle. Tai, että kaksi henkilöä hoitaa samaa asiaa omilla tahoillaan samaan aikaan. Ääneen puhumisen taidon on jälleen todistettu olevan ihmeellinen.     

Tänä kesänä minulle ovat avautuneet röntgenin ajanvarauksen salat ja samalla olen päässyt työskentelemään ympäristössä, jonka läpi useiden eri yksiköiden potilaat virtaavat. Näköalapaikaksikin tätä voisi kutsua.  Uusia kokemuksia ja oppeja on kertynyt paljon kuluneiden kesäkuukausien aikana. Vaikka kesä vaihtuukin syksyyn, röntgenin toiminta jatkaa omalla radallaan.

Iris

 

Hellettä pakoon

Loma on ohi ja lämpöä on riittänyt. ”Keli hellii, Heli kellii” toteutui tänä kesänä niin hyvin, että jopa minuun tarttui rusketus kun makailin pihalla. Mutta vaikka lomailu on aina kivaa, täytyy myöntää, että oli ihan mukavaa palata takaisin tänne viileämpiin olosuhteisiin ja normaaliin päivärytmiin. Onneksi en ehtinyt ihan kaikkea unohtaa loman aikana, ettei tarvitse ihan alusta aloittaa. Sen verran hyvin oli kovalevy kuitenkin tyhjentynyt, että jouduin hissiin mennessä katsomaan opastetaulusta, että missäs kerroksessa se henkilöstötoimisto olikaan.

Lomaltapaluun jälkeen olen tutustunut TEM:iin ja jatkanut HR-työpöytään tutustumista ja sen testailua. Siitä tulee olemaan paljon apua monille, kun voi verkossa hoitaa asioita jotka ennen ovat vaatineet soittelua sinne sun tänne. Moni aikaa vievä välivaihe poistuu ja omien tietojen ylläpito ja tarkistus helpottuu.  Kaikki, jotka ovat joutuneet joskus soittamaan vaikkapa pankin tai Kelan puhelinpalveluun ovat varmasti samaa mieltä kuin minä, että verkossa asiointi on sata kertaa näppärämpää. Enää ei tarvitse yrittää kesken työpäivän ehtiä soittamaan johonkin, vaan asiat voi hoitaa silloin kun itselle sopii.

Toki uusien ohjelmistojen käyttö vaatii alussa opettelua, mutta loppujen lopuksi se on aika helppokäyttöinen. Jopa minä, joka en todellakaan ole mikään IT-nero, opin käyttämään sitä aika nopeasti. Vielähän siinä on omat oikkunsa mutta eiköhän se pian ala toimia niin kuin kuuluukin. Että ei muuta kuin rohkeasti katsomaan, mitä kaikkea siellä voi tehdä!

Heli

Faksihan on jännittävä laite

Muutamia tähän mennessä heränneitä pohdintoja sairaalaelämästä:

Tässä yksi päivä tulin verranneeksi aiempia työpaikkojani ja niissä kokemiani asiakaspalvelutilanteita tämän kesän kesätyöhön. Olen työskennellyt aiemmin hyvin erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä, ja jokaisessa tehtävässä olen kohdannut sitä, että ihmiset purkavat pahaa oloaan asiakaspalvelijaan. Kaupan kassa varsinkin on ollut mielenkiintoisten kohtaamisten paikka.

KYSillä ollessani tänä kesänä tapaan päivittäin ihmisiä, joiden terveys on syystä tai toisesta heikentynyt. Jotenkin olin olettanut, että täällä paha olo saattaisi kohdistua jopa useammin henkilökuntaan kuin aiemmissa tehtävissäni, mutta näin ei ole ollut. Hoitoon tulevat ihmiset ovat olleet todella ystävällisiä tänä kesänä. Joko juuri tänä kesänä hoitoon ovat valikoituneet mukavat potilaat tai sitten oman terveyden oikeasti ollessa elämän suurin huolenaihe vähemmän merkitykselliset murheet jäävät taka-alalle. Niin tai näin, olen siis positiivisesti yllättynyt tämän kesän asiakaspalvelutilanteista.

Ennen KYSille tuloa olin lukenut, että sairaalamaailmassa käytetään faksia potilaiden papereiden ja muiden dokumenttien lähettämiseen. Ja onhan sitä täällä käytetty! Itsehän en ole koskaan ennen tätä kesää käyttänyt faksia, mutta nyt senkin taidon voi lisätä listalle.

Faksihan on hyvin jännittävä laite. Painellaan koneeseen faksinumero, kone imaisee lähettävän dokumentin koneen läpi, alkaa piippaamaan kuin pieni räjähtämäisillään oleva pommi, minkä jälkeen kone ilmoittaa, onko lähetys onnistunut vai ei. Kaikkea sitä oppii kesätöissä.

Säästä muutama sana, se on varmasti ollut tärkeä puheenaihe tänä kesänä. On ollut aikamoinen sää pyöräillä töihin! Viime kesänä varmasti kastui hyvin monta kertaa useammin kuin tänä kesänä.

Lämpö ulkona alkaa kuitenkin olla mukavuusrajan toisella puolen ja sitä toivoisi pääsevän pakenemaan sisätiloihin. Toimiston voisi olettaa olevan sopiva pakopaikka kuumuudelta, mutta tänä kesänä sääennuste on onnistunut ennustamaan sekä ulko- että sisälämpötilan kohdilleen samassa ennusteessa. Hetkittäin sitä huomaa kaipaavansa kylmää ja pimeää, mutta onneksi ne ajatukset katoavat nopeasti.

Iris

Joka päivä oppii jotain uutta

Työpisteelle asettuessani havahdun siihen, että nythän on jo yli puolet kesätyöstä takana ja eletään heinäkuun puoliväliä. Nopeasti jälleen on hujahtanut pari viikkoa!

Kuluneina viikkoina olen pohtinut sitä, miten monin eri keinoin potilaan eteen tehdään töitä. Yhteistyötä tehdään eri alan ammattilaisten kanssa ja tällä tavoin saadaan potilaan asioita vietyä aina askel kerrallaan eteenpäin. Tekstinkäsittelijän työ on yksi osa kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on potilaan hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Vaikka saneluiden purkaminen tehdään tietokoneella ja potilasta ei kasvotusten tapaakaan, koko ajan on läsnä ajatus potilaan eduksi toimimisesta.

Saneluita kirjoitellessa on ollut antoisaa, miten joka päivä oppii jotain uutta tai kuulee sellaisesta hoidosta, jota ei ennen tiennyt olevan olemassakaan. On hienoa huomata, miten paljon lääketiede onkaan kehittynyt ja miten paljon erilaisia hoitomuotoja on nykypäivänä olemassa. Työhön uppoutuneena havahtuu päivän lopuksi siihen, että työaika onkin jo päivän osalta täynnä.

Työaikani ajoittuu arkipäiviin, mikä on tuonut kivasti rytmiä arkeen. Liukuva työaika antaa joustavuutta ja mahdollistaa omien menojen yhteen sovittamisen työn kanssa. Viikonloput ja illat ovat vapaata, joten töiden ohella on ollut myös mukavasti aikaa nautiskella näistä kesäilmoista, joita nyt onkin ollut runsain määrin tarjolla.

Lämpimiä kesäpäiviä toivotellen,
Eveliina

— 5 Merkintöjä per sivu
Näytetään tulokset 11 - 15 / 20