Kesäduunariblogi

Kesäduunariblogissa sairaanhoitopiirin kesätyöntekijät kertovat kokemuksistaan. Vuonna 2019 blogia kirjoittavat kirjoittavat päivystyspoliklinikalla osastosihteerinä työskentelevä Leena Rahunen, kätilö Liinu Mölsä, kätilöopiskelija Mirka-Liisa Väänänen ja tekstinkäsittelijänä työskentelevä Atte Tapiainen.

Leena RahunenMirka-Liisa VäänänenAtte Tapiainen

Liinu Mölsä

 

 

 

 

 

              

Lähes puolet kesätyöstä takana

Neljä viikkoa takana – potilaiden vastaanottamista ja haastattelua ennen leikkausta sekä potilaiden leikkauksen jälkeistä hoitamista sydän- ja rintaelinkirurgian osastolla (johon muuten kuuluu myös verisuonikirurgian osasto).

Uskomatonta miten nopeasti aika menee, jo lähes puolet kesätyöstä takana! Viimeksi kirjoittelin ehkäpä hieman kauhun sekaisin tuntein vasta aloitettuani työt ja nyt ajatukset ovat jo enemmänkin, että kyllä minä ihan kehityskelpoinen pian valmistuva terveydenhoitaja/sairaanhoitaja olen. Edelleenkin on paljon opittavaa ja kysyttävää konkarihoitajilta, mutta paljon varmemmin ottein jo työskentelen osastolla.

Vielä opiskelijana minulla on tietyiltä osin rajatut oikeudet esimerkiksi lääkehoitoon, jolloin en myöskään voi olla työvuorossa vastuuhoitajana. Toisaalta kesätyö antaa minulle hyvän perehdytyksen perushoitotyöhön, jolloin esimerkiksi valmistuttuani on minun helpompi siirtyä vastuullisempiin työtehtäviin.

Olen työskennellyt ja kesän ajan tulen työskentelemään kolmessa (tai neljässä, jos yövuoro lasketaan) eri työvuorossa. Aamuvuorossa työskentelen vastuuhoitajan työparina hoitaen pääasiassa jo leikattuja potilaita. Toisessa vuorossa tulen jo kuudelta aamulla töihin! Tällöin valmistelen potilaita leikkauksiin sekä vastaanotan potilaita osastolle. Iltavuoron puolestaan aloitan haastattelemalla seuraavana päivänä leikkaukseen meneviä potilaita. Aika paljon kaikkea kesätyö pitää sisällään ja välillä on ollut todella kiireisiä päiviä – mutta aina ollaan selvitty yhteistyötä tehden työkavereiden kanssa. Osastotyössä kun on se hyvä puoli, että aina on kollegoiden apua lähellä, jos sitä tarvitsee. Arkena myös esimerkiksi osastonsihteereiltä saa kullan arvoisia vinkkejä omaa työtä helpottamaan.

Parasta on kuitenkin ollut huomata, että asiat eivät ole enää yhtenä sekasoppana päässäni, jolloin joissakin asioissa osaan jo todella auttaa potilaita – ja sitä vartenhan tätä työtä loppupeleissä tehdään.

Innolla jatkaen kesätöitä,

Heidi

Kesäterveiset röntgenistä

Kesätyö röntgenissä on jatkuvaa oppimista.Aloitin toukokuun lopulla kesätyöt osastonsihteerinä röntgenissä ilman sen erityisempää tietämystä siitä, mitä kaikkea kuvantaminen tai osastonsihteerin työnkuva sisältävät. Töiden aloittamisen jälkeen kesä on tähän mennessä ollut vauhdikas ja täynnä jatkuvaa oppimista. Jokainen päivä on erilainen omine käänteineen, minkä takia päivät viilettävät ohi hyvin nopeasti ja heinäkuu alkoikin jo.

KYSillä viettämäni ajan olennaisin oivallus kiteytyy siihen, kuinka paljon yhden ihmisen eteen tehdään töitä, jotta hänen terveytensä saadaan hoidetuksi. Yksi ihminen saattaa vierailla monella osastolla ja kohdata hyvin monta työntekijää ollessaan täällä hoidettavana. Vaikka kokonaisuus on saatettu pilkkoa moniin eri osiin ja hoitoon saattaa liittyä hyvin monenlaisia mutkia ja muuttujia, taustalla on yksi yhteinen tavoite: terveyden palauttaminen, ylläpitäminen ja parantaminen. Vaikka osaston arjessa eteenpäin mennään jatkuvasti ja potilaat vaihtuvat, jokaisen työpäivän taustalla on kuitenkin yllä mainittu yhteinen tavoite.   

Osastonsihteerit toimivat tässä kuviossa sidostajien roolissa. Sihteerit kytkevät eri yksiöiden toimintoja yhteen ja hoitavat viestintää yksiköiden välillä, jotta ihmisten kulku sairaalassa toimisi mahdollisimman sulavasti. Nyt kun olen saanut oppia muilta sihteereiltä, ymmärrän, miten paljon tietoa tarvitaan itse hoidon taustalle. Toiminnan yhteen nivoutuminen tekee kokonaisuudesta eheän, vaikka sitä ei työntekijänä välttämättä huomaa. Lopputuloksen näkevät ja kokevat parhaiten hoidettavat ihmiset, joita varten täällä ollaankin.

Aurinkoista kesän jatkoa,

Iris

Jännitys vaihtui uteliaisuuteen

Muistan vielä elävästi ensimmäisen työpäivän aamun, kun vartoilen jännittynein tunnelmin Tekstinkäsittelykeskuksen oven takana. Siinä ihmetellessäni olin kiitollinen, kun yksi työkavereista päästi minut sisään ja toivotti tervetulleeksi. Siitä se jännitys sitten helpotti ja uudet työt starttasivat. Hurjaa ajatella, että tästäkin on jo kuusi viikkoa!

Nimeni on Eveliina Mykkänen. Koulutustaustaltani olen toimintaterapeutti vuosimallia 2013 ja nyt vietän päätoimisesti aikaani tradenomiopintojen merkeissä. Vapaa-aikaa tulee vietettyä muun muassa kuntosalilla, lenkkeilypoluilla ja ystävien seurassa. Pidän myös kirjoittamisesta, joten tekstinkäsittelijän paikan hakemista ei tarvinnut kauaa pohdiskella.

Takana on nyt noin kuuden viikon verran kokemusta ja ajatelmat ovat vahvasti plussan puolella. Työ on tietyllä tavalla mukavan rutiininomaista, mutta silti ei ole tullut vastaan kahta samanlaista päivää. Lääketieteen sanasto alkaa vähitellen käydä tutuksi ja järjestelmien käyttöön alkaa pikkuhiljaa oppia. Työyhteisön tuki on ollut suuri voimavara kuluneiden viikkojen aikana. Hienoa on ollut se, että työkaverit ovat aina valmiita neuvomaan, vaikka kiirettäkin on välillä ollut.

Ensimmäisillä viikoilla muistan miettineeni: ”Voi apua. Miten tämän kaiken voi ihminen oppia?” Nyt huomaan, että ensimmäisinä päivinä vallinnut jännitys ja ihmetys ovat vaihtuneet kiinnostukseen ja uteliaisuuteen. Se on uutta työtä opetellessa hienoa huomata, miten opettelemalla, toistamalla ja neuvoa kysymällä se oma taitokin vähitellen karttuu ja varmuutta tulee päivä päivältä lisää.

Näihin tunnelmiin tältä erää! Palataan taas blogin merkeissä muutaman viikon päästä.

Eveliina

Valtava määrä eri alojen ammattilaisia

Mitä? Juhannus meni jo! Miten on mahdollista, että aika on kulunut näin nopeasti? Vastahan minä hetki sitten tulin tähän taloon työharjoitteluun ja kohta on muka ensimmäinen kuukausi jo mennyt.  Mutta hyvässä porukassa ja kivoissa hommissa viihtyy ja silloin aikakin tietysti kuluu nopeammin.  Mutta enpä arvannut, että tämä ensimmäinen kuukausi hujahtaa ohi yhtä lujaa kuin pallot viime viikolla, kun kokeilin pesistä ensimmäistä kertaa yläasteen jälkeen.

Kun aloitin tämän kolme kuukautta kestävän työharjoittelun, minulla ei ollut juurikaan ennakko-odotuksia tai käsityksiä siitä työstä, mitä täällä tehdään.  Monille työskentely sairaalassa tuo varmaankin ensimmäisenä mieleen lääkärit ja hoitajat, mutta täällä ollessani olen vasta alkanut ymmärtää, kuinka suuresta organisaatiosta onkaan kyse ja miten valtavan määrän eri alojen ammattilaisia sen päivittäinen toiminta edellyttää. Ja kun sanon ”vasta alkanut ymmärtää”, todellakin tarkoitan sitä. Joinakin päivinä kotiin lähtiessä vain humina käy päässä, kun yritän sisäistää kaiken päivän aikana oppimani. Välillä ymmärrän ja välillä en, mutta oppimaanhan minä tänne olen tullutkin.

Tavoitteenani on tämän harjoittelun aikana tutustua mahdollisimman moneen toimintoon KYSin sisällä, jotta saisin hyvän yleiskuvan siitä, mitä täällä tapahtuu. Aloitin kierroksen tutustumalla rekrytointipalveluihin ja nyt olen ollut toista viikkoa henkilöstötoimiston väen matkassa. Uskomatonta porukkaa kaikki! Huuli pyöreänä olen välillä seurannut ja ihmetellyt, miten joku voi muistaa kaiken sen tiedon mitä näihin hommiin tarvitaan. Toivottavasti itsekin pystyn tulevaisuudessa toimimaan yhtä sujuvasti ja ammattitaidolla, mitä sitten ikinä päädynkään loppujen lopuksi tekemään.

Heinäkuun huilailen, mutta elokuussa jatkan taas työharjoittelua. Saa nähdä, mitä mielenkiintoista silloin näen ja koen.

Heli

Kesäterveiset KYSin Sydän- ja rintaelinkirurgian osastolta!

Olen reilu kolmekymppinen terveydenhoitajaksi ja uutta ammattia opiskeleva Heidi Kääriö, jonka sydäntä lähellä on liikunta, erityisesti kuntosalilla heiluminen ja koiran kanssa puuhastelu. Kun keväällä kuulin, että pääsen kesätöihin KYSille, olin jo silloin äärimmäisen iloinen – tietenkin koska kesän elinkeino on turvattu, mutta myös siksi, koska näiden opintojen aikaan minulla on ensimmäinen kesä, kun olen töissä Kuopiossa, kotona.

Kannustan kaikkia opiskelijoita, vaikka yhtenä kesänä, käymään töissä toisella paikkakunnalla – sekin kasvattaa elämänkokemusta ja ammattitaitoa todella paljon ja ihan eri tavalla kuin jokin tuttu ja turvallinen. Toinen hyvä puoli kuitenkin kotipaikkakunnalla töissä ollessa on se, että pääsen pyörällä töihin. Minun mielestä hyötyliikunta kun on sitä parasta liikuntaa.

Kirjoittaessani tätä blogia olen ollut töissä hulppeat neljä päivää, joista tänään oli ensimmäinen itsenäinen työpäiväni ilman perehdyttäjää ja huomisen jälkeen jo ensimmäiset vapaat. Jee!

Kiva olla töissä, mutta ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa on aina melko rankkoja. Uutta opeteltavaa on niin paljon! Onneksi olen ollut harjoittelussa tällä osastolla aiemmin, joten jotakin hajua minulla oli osastolla työskentelystä. Kyllä minua silti jännitti aloittaa työt, koska osastolla on vaativaa hoitoa tarvitsevia potilaita ja paljon muistettavaa.

Jännitti minua vielä tämäkin päivä. Olen kuitenkin hyvä kysymään, jos olen epävarma, ja työkaverit ovat olleet todella avuliaita ja ymmärtävät, että näinkin vaativalla osastolla uutena työntekijänä ei ole ihan helppoa!

Vaikka nyt tuntuukin, että vielä on paljon edessä haasteita, niin uskon, että tämä kesä antaa minulle todella paljon. Vaikka en jäisikään valmistuttuani tälle osastolle töihin, on tästä kokemuksesta ja saamastani ammattitaidosta varmasti missä tahansa työpaikassa hyötyä. Sydänsairaita kun löytyy paljon ja monesta eri ikäluokasta.

Kannustan kaikkia välillä haastamaan itseään, oli se sitten esimerkiksi harrastus tai työ. Lopulta se palkitsee, vaikka alkuun kaikki tuntuu jännittävältä ja ehkä hieman pelottavaltakin.

Heidi

— 5 Merkintöjä per sivu
Näytetään tulokset 16 - 20 / 20