Tiedettä ja Tekijöitä

KYSin tutkijat kertovat kuinka tieteestä tehdään terveyttä. Blogi-kirjoitusten kohderyhmänä ovat kansalaiset, potilaat ja päättäjät, jotka ovat kiinnostuneita terveydestä ja tieteellisestä tutkimuksesta.

Takaisin

Blogisarja, osa 2: Tästähän työ oikeastaan vasta alkoikin

Kirjoittajana Milja Ranta. Milja toimii KYSin akuutti- ja päivystysosastojen osastonhoitajana. Blogisarjassa Milja kertoo väitöskirjatyöstään ja mitä sen tekeminen tarkoittaa hänen arjessaan.

Tutkimuksen alkuvaiheessa, kun hahmottelin tutkimussuunnitelmaa, piti aiheeni ikään kuin markkinoida ohjaajilleni. Ensin nöyrästi palasin hattu kourassa laitokselle viiden vuoden tauon jälkeen, ja kyselin, että josko graduni ohjaaja vielä suostuisi olemaan pääohjaajani väitöskirjassani. Muistan ajatelleeni, että routa porsaan kotiin ajaa…Halusin kuitenkin tutkimukselleni monitieteisen ohjaajaporukan ja ilmiönä iäkkäitä potilaita ymmärtää parhaiten geriatri. Siksi olin seuraavaksi geriatriin yhteydessä. Lopulta ohjaajatiimini liittyi vielä toinenkin myös graduani ohjannut henkilö. Näin oli viisas professorikolmikko valikoitunut taustatuekseni.

Kateeksi ei käy heidän roolinsa talven 2015 kevään 2016 aikana. Olin työelämässä tainnut unohtaa tieteellisen kirjoittamisen perussäännöt tai ne olivat ainakin pahasti ruosteessa, olin usein kiireinen ja stressaantunut työelämästä ja halusin pikaisesti yhdellä tutkimuksella pelastaa koko maailman tai ainakin Suomen vanhustenhuollon. Heidän ensimmäinen tehtävänsä oli rajata, rajata ja rajata aihettani. Yhteen tutkimussuunnitelmaan ei loputtomasti mahdu. Kerta toisensa jälkeen suunnitelmaani hiottiin ja se ikään kuin paseerattiin valtavasta innostusmassasta tarkaksi ja yksityiskohtaiseksi. Sillä sitten hain jatko-opinto oikeutta keväällä 2016 ja sain sen maaliskuussa. Loppu kevään ja kesän aihe sai muhia mielessäni.

Syksyllä aloitin varsinaiset tohtoriopintoihin kuuluvat opinnot. Meidän tieteenalalla siihen kuuluu alkuun erilaisia seminaareja, joissa esitellään omaa tutkimusaihetta ryhmälle. Taas kerran tutkimustani ruodittiin useassa yhteydessä porukalla ja eri tieteenalojen edustajien läsnä ollessa. Sain paljon hyviä vinkkejä ja ideoita aiheeseen liittyen kokeneemmilta tutkijakollegoilta. Minkälainen asetelma on realistinen toteuttaa, mistä mahdollisesti löytyy jo tietoa. Konsensuksena voin todeta, että aihe todettiin mielenkiintoiseksi ja siitä oli hyvä lähteä eteenpäin.

Syksyn 2016 ja kevään 2017 valmistelin eettisen toimikunnan lausuntohakemusta ja kahden organisaation lupahakemusta. Koska tutkimuksessani olisi mukana myös oikeita potilaita, niin tutkimukselle piti olla luvat kunnossa. Organisaatiolupa ja eettisen toimikunnan puolto ovat edellytyksenä sille, että voisin haastatella iäkkäitä potilaita päivystystilanteessa. Suuruudenhulluna (?) olin päättänyt, että haastattelisin kahtasataa yli 75-vuotiasta potilasta, jotka ovat olleet päivystyksessä vähintään kaksi tuntia sekä heidän hoitoonsa jollain lailla osallistuvaa henkilökuntaa. Henkilökunnan kyselyyn valikoitui menetelmäksi sähköinen kysely. Iäkkäiden potilaiden tiedän vastaavan nihkeästi sähköisiin kyselyihin ja siksi olin päättänyt jalkautua kahteen päivystykseen.

Mutta ensin piti saada tutkimukselle eettisen toimikunnan puolto ennen kuin voisin edes kysellä organisaatiolupia. Tutkimussuunnitelmaa alettiin työstämään uudelleen. Se ei ollut kevyt prosessi, joka ikinen asia piti perustella kunnolla ja kieliasu hioa moitteettomaksi. Mutta sen jälkeen tiesin myös itse pilkuntarkasti mitä aion tutkia, missä ja miten. Se oli arvokas työvaihe näin jälkikäteen ajatellen. Siitä opin sen, että tutkija, jonka suunnitelma on monimutkainen ja epäselvä, ei todennäköisesti itsekään täysin tiedä mitä aikoo tutkia.

Saman prosessin läpikäyneet kollegat valistivat, että hakemus palautuu yleensä eettiseltä toimikunnalta useamman kerran ja sitä täydennetään ja täydennetään. Siihen varautuneena sitten palautin hakemuksen ja siihen kuuluvat seitsemän erilaista muuta selostetta. Hämmästykseni oli siksi suuri, kun noin kuukauden päästä sain viestin, että Itä-Suomen yliopiston eettinen toimikunta kiittää erinomaisesti laaditusta tutkimussuunnitelmasta ja toivottaa onnea tutkimukselleni. Harvoin olen onnesta kiljuen hyppinyt, mutta tuon hetken onnentunteen tulen aina muistamaan. Ajankohta oli kevät 2017. Anoin puoltavan vastauksen saatuani myös organisaatioluvat ennen kesää. Taas huokaisin loppukevään ja kesän. Annoin aiheen pysyä mielessä ja selkiytyä itsellenikin.

-Milja-