Tiedettä ja Tekijöitä

KYSin tutkijat kertovat kuinka tieteestä tehdään terveyttä. Blogi-kirjoitusten kohderyhmänä ovat kansalaiset, potilaat ja päättäjät, jotka ovat kiinnostuneita terveydestä ja tieteellisestä tutkimuksesta.

Esittelyssä tutkimusprojekti Ischemia Kinetics

Kuopion yliopistollisesta sairaalasta käsin johdetaan tutkimusyhteistyötä, jonka tavoitteena on löytää uusia hoitomahdollisuuksia hapenpuutteesta johtuvien kudosvaurioiden hoitoon. Ischemia Kinetics –nimisessä tutkimuksessa olemme kuvanneet alaraajojen valtimoverenkiertohäiriöistä kärsiviä potilaita uusilla, innovatiivisilla kuvannusmenetelmillä, joita varten ainutlaatuista laitteistoa lennätettiin Kuopioon aina Japanista saakka. Uusien huippu-tarkkojen kuvannusmenetelmien ansiosta tutkimuksessa on päästy tarkastelemaan verenkierron tilaa jopa ihmiskehon pienimmissä hiussuonissa, joita normaalisti potilaskäytössä olevin laittein ei yleensä päästä näkemään.

Hiussuonet välittävät valtimoissa kulkevan hapen kudoksille ja ovat siten elintärkeitä kudoksen toiminnan ja paranemiskyvyn kannalta. Hiussuonten toiminnasta toivommekin nyt uutta tietoa siihen kuinka tulevaisuudessa voitaisiin paremmin hoitaa hapenpuutteesta johtuvia kudosvaurioita. Tutkimuksessa pyrimme myös kehittämään kuvannusmenetelmiä, joiden avulla hapenpuutteesta johtuvien kudosvaurioiden tunnistaminen helpottuisi ja tarkentuisi.

Suomen Akatemia on myöntänyt minulle nelivuotisen Kliinisen tutkijan –rahoituksen, jonka avulla tutkimustyötä nyt jatketaan KYSin Sydänkeskuksessa. Työskentely KYSissä on minulle tuttua, koska sairaalan tiloissa olen pyörinyt jo niin opiskelijana, lääkärinä kuin tutkijanakin. Aiemmin olen opiskellut ja työskennellyt Itä-Suomen Yliopistolla ja toiminut  tutkijana myös Turun PET-keskuksella. Nyt meneillään olevan tutkimuksen tuloksia analysoidaan yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston, Tampereen yliopiston ja Uppsalan yliopiston kanssa. Potilaita tutkimukseen rekrytoidaan myös Turun yliopistollisessa sairaalassa ja kuvannetaan Turun PET-keskuksella. Tutkimusta KYSillä on aina ollut ilo tehdä, koska yhteistyö on ollut sujuvaa niin tutkimuspotilaiden kuin yhteistyökumppaneiden kanssa. Innolla odotan mitä jatkossa saammekaan yhdessä aikaan.

Petra Korpisalo-Pirinen, LT, dos

Ischemia Kinetics –tutkimusryhmän johtaja

Nuoren tutkijan mielenkiintoinen arki

Olen 4. vuosikurssin lääketieteen kandidaatti ja tohtorikoulutettava Itä-Suomen yliopistosta. Työskentelen tällä hetkellä tutkijana ReGenHeart-tutkimuksessa. Hankkeen tarkoituksena on tutkia sydämeen annettavan geenivalmisteen vaikutuksia sellaisilla sepelvaltimotautipotilailla, jotka eivät saa apua perinteisistä hoidoista. Potilaat kärsivät sydänperäisestä rintakivusta optimaalisesta lääkehoidosta huolimatta, eikä heille voida tehdä oireita lievittäviä toimenpiteitä, kuten pallolaajennusta tai ohitusleikkausta. ReGenHeart on Euroopan Unionin rahoittama tutkimus ja jatkoa aiemmalle KAT301-tutkimukselle, jossa geenivalmistetta saaneilla tutkittavilla havaittiin merkittävä sydämen verenkierron paraneminen ja elämänlaadun kohentuminen lumelääkettä saaneisiin tutkittaviin verrattuna.

Ennen ReGenHeartissa aloittamista tein töitä muissa uusien sepelvaltimotaudin hoitokeinojen löytämiseen tähtäävissä kokeellisissa tutkimuksissa. Yllätykseni oli suuri, kun eräänä iltapäivänä syödessäni eväitäni laboratorion kahvihuoneessa tutkimusryhmäni johtaja kysyi, haluaisinko aloittaa uudessa kliinisessä tutkimushankkeessa, jolle oltiin myönnetty vastikään Euroopan Unionin rahoitus. Vaikka vastaus minulle esitettyyn kysymykseen muodostui päässäni välittömästi, kesti hetken aikaa, ennen kuin sain kurkustani palan selvitetyksi ilmaistakseni myöntymykseni.

Alusta pitäen oli selvää, että tuleva tutkijan työnkuvani tulisi muuttumaan merkittävästi aiempaan nähden. Siinä missä monien laboratoriossa vietettyjen tuntien aikana tutuiksi tulivat lähinnä omat ajatukset ja näytteiden värjäämiseen käytetyt protokollat, ReGenHeart laajensi sosiaalista työverkostoani toisiin EU-jäsenmaihin saakka. Enää asioiden ratkaisutapaa ei annettu minulle valmiina, vaan saamani tehtävänannot sisälsivät myös oletuksen siitä, että osaisin itse selvittää tarvittavat keinot annetun työtehtävän suorittamiseksi. Sen lisäksi, että minulta edellytettiin tulosta, oli minun myös kyettävä raportoimaan tutkimuksen osavaiheiden etenemisestä johdonmukaisesti.

Mukautuminen aiempaa monin verroin suurempaan vastuuseen oli valtavan innostavaa, koska janosin päästä näyttämään osaamistani myös vaativammissa työtehtävissä. Saappaat suurenivatkin kertaheitolla!

Tällä hetkellä päivittäiseen työnkuvaani sisältyy runsaasti tutkimukseen liittyvien käytännön asioiden hoitamista. Tutkimuksen nykyisessä vaiheessa olen vastuussa esimerkiksi muiden maiden tutkimuskumppaneiden kanssa tapahtuvasta yhteydenpidosta, valmistelen tarvittavia viranomaisasiakirjoja ja huolehdin tutkittavien rekrytoimista edeltävien toimien aikataulusta. Jatkossa tulen osallistumaan myös tutkimukseen otettavien henkilöiden tutkimiseen ja geeni-injektiosta saatujen tulosten analysointiin ja raportointiin.

Antoisinta työssäni on ollut sen vaihtelevuus: olen löytänyt itseni muun muassa neuvottelemassa ruotsalaisen vakuutusmeklarin kanssa, kuvaamassa älypuhelimellani geenivalmisteen koe-etiketöityjä pulloja ja laskemassa organisaatioluvan kustannuserittelyä. Juuri työnkuvani monipuolisuus ja vaatimus jatkuvasta mukautumisesta uusiin haasteisiin tekee siitä antoisaa – koskaan ei tiedä, mitä nurkan takana seuraavaksi odottaa.

Minulla on hieman yli kaksi vuotta lääketieteellistä peruskoulutustani jäljellä. Lääkäriksi valmistumisen jälkeen haluaisin jatkaa tutkimuksen tekemistä ja itseni kouluttamista yhä vaativampiin työtehtäviin. Olen laaja-alaisesti kiinnostunut luonnontieteistä, ja unelmanani onkin päästä kehittämään potilaille entistä tehokkaampia hoitoja hyödyntäen eri tieteenalojen menetelmiä. Uskon, että ReGenHeart on auttanut minua näihin tavoitteisiin pyrkimisessä, ja olenkin iloinen saadessani työskennellä hankkeessa mukana.

 

Aleksi Leikas

Lääketieteen kandidaatti ja tohtorikoulutettava

Toissijaiseksi jäänyt sosiokulttuurisuus vanhustyössä

Tutkin väitöskirjassani (2/2018) sosiokulttuurista vanhustyötä. Mitä se voisi olla? Onko se sitä, että ikäihminen saa lääkkeensä, häntä käytetään pesuilla ja autetaan pukeutumisessa ja ruokailuissa? Tai että häntä ohjataan nostamaan paremmin jalkaa, kun hän liikkuu rollaattorin kanssa tai että häntä ohjataan siinä, että lääkkeet on nieltävä kokonaisina?

Ei, pääasiassa se ei ole tuota edellä mainittua fyysistä osa-aluetta vanhuksen elämässä. Sosiokulttuurisuus sisältää nimensäkin mukaisesti sekä sosiaalisen että kulttuurisen; vieläpä katson sen sisältävän myös pedagogisen ulottuvuuden. Kulttuurisuus voi sisältää vaikkapa laulamista tai teatteriesityksestä nauttimista tai se voi olla arjen kulttuuria eli tapoja ja tottumuksia. Sosiaalisuus taas sisältää yhdessä oloa, osallistumista. Pedagogisuus ehkä vieraampana elementtinä voisi olla vanhuksen ohjaamista hänen elämänsä ehkä haastavissakin kysymyksissä sekä ikäihmisen tukemista elämänpolullaan.

Miksi kuitenkin niin monien käytännön kokemusten kuin tutkimustulostenkin mukaan tuo fyysinen ulottuvuus korostuu ikäihmisen elämässä? Niin kotihoidossa, hoitokodeissa kuin pitkäaikaisosastoillakin perushoito vie suurimman osan ikäihmisen arjesta ja työntekijöiden työajasta. Osin syynä on varmastikin liian vähäiset käsiparit, mutta kaikkea ei voi senkään syyksi laittaa.

Ikäihmisetkään eivät tule elämässään autetuiksi pelkästään etuuksien tai hoidon avulla. Tarvitaan kuuntelua, osallistumista, merkityksellistä arjen toimintaa.

Mietitäänpä hetki - mitä sinä haluaisit tehdä iäkkäänä? Minä haluaisin ainakin katsoa tv:stä myöhään tulevia jännäreitä, kuunnella tangomusiikkia tai mikseipä vielä mieluummin tanssia tangoa. Haluaisin nauttia päiväkahvia (hoiva)kodin ihanan vehreässä ja rehevässä puutarhassa lintujen laulua kuunnellen ja ehkäpä käyskennellä siellä kasvien keskellä.  Toivottavasti saisin nuuhkia ihanien kukkien tuoksua ja ihastella väriloistoa.

 

Vanhuus kun ei ole sairaus.

 

Sointu Riekkinen-Tuovinen

Sosiaalityön palvelulinjajohtaja

EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) – tutkittava Ison Gepardin pilkkujen suojassa

EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen soveltaminen alkoi kaikissa EU:n jäsenmaissa toukokuussa 2018, ja Suomessa GDPR:stä muovautui useiden käyttäjien kielessä Iso Gepardi. Gepardin pilkut ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia kansalaisille, tutkimushallinnon henkilöstölle, tutkijoille ja kenties myös lääketieteellisiin tutkimuksiin osallistuville potilaille. Tutkijoiden näkökulmasta tilanne on muuttunut siten, että heille on tullut lisää ”lappuja” täytettäväksi. Byrokratia on lisääntynyt, mutta onko sillä saavutettavissa jotain hyvää?

Tietosuoja-asetuksen nimenomainen tarkoitus ei suinkaan ole lisätä tutkijoiden ahdistusta ja työmäärää. Sen sijaan, Iso Gepardi kokoaa yhteen hyväksytyt menettelytavat myös lääketieteellisiin tutkimuksiin osallistuvien potilaiden tietojen suojelemiseksi.  Toisin sanoen tietosuoja-asetus huomioi yksityisyyden, luottamuksellisuuden, vaitiolon ja salassapidon lisäksi myös sivutuotteenaan ihmisarvoa, oikeutta ruumiilliseen ja henkiseen koskemattomuuteen sekä oikeutta yksilönvapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Ison Gepardin kainalossa – sen pilkkujen suojassa, tutkittavat ovat turvassa.

Terkuin,

Emmi ja Kirsi Tiedepalvelukeskuksesta

Missä yskä kauneimmin kaikaa, Jyväskylässä vai Kuopiossa?

Vanhat kiistakumppanit Suomi-neidon ahterissa ovat osallistuneet suureen epidemiologiseen tutkimukseen pitkittyneen yskän yleisyydestä, syistä ja seurauksista. Ensimmäinen kysely lähti kaupunkien työntekijöille keväällä 2017 ja seurantakysely tämän vuoden keväänä. Viiden vuoden kuluttua katsomme terveysrekistereistä mitä köhijöille kuluu.

Lähes 4000 tutkimusmyönteistä lajitoveria on löytynyt pyhän maakuntarajan molemmin puolin. Yskä yhdistää. Keuhkolääkäri Anne Lätti leipoo aineksista muhevaa väitöskirjaa, jonka ensimmäinen osajulkaisu yskän syistä on jo tullut uunista ulos. Ehkä tärkein löydös siinä oli uraa uurtava havainto siitä, että reagointi yskimällä on perinnöllinen ominaisuus. Jos tällaisen perimän omaava henkilö saa vaikkapa virustulehduksen henkitorveensa, hän yskii, kun taas ilman sitä oleva henkilö potee enemmänkin kurkkukipua, päänsärkyä tai muita oireita.

Syksyllä 2018 käymme seurantakyselyn kimppuun. Siinä kaivetaan esille ne piirteet vasta alkaneessa yskässä, jotka ennustavat yskän jatkuvan vielä vuoden päästä. Luulisimme tällaisesta tiedosta olevan käytännön hyötyä kaikille potilastyötä tekeville henkilöille.

 

Yskättömän tulevaisuuden toivossa

Heikki Koskela

ma. keuhkosairausopin professori, UEF

 

— 5 Merkintöjä per sivu
Näytetään tulokset 6 - 10 / 11