Minun maisemani -näyttely esillä A1- ja G1-käytävägallerioissa

Teksti: Henna Hietainen Kuva: Henna Hietainen

Kuopion Kuvataideseura Arttiimi ry:n ryhmänäyttely Minun maisemani on esillä Kaarisairaalan ja pääsairaalan välisillä A1- ja G1-käytävillä.

Näyttelyssä on mukana 27 teosta neljältätoista eri taiteilijalta. Esillä on öljy-, akryyli- ja akvarellimaalauksia. Teokset kuvaavat monipuolisesti eri vuodenaikoja sekä kaupunki- että luontoympäristössä. Kesäisen vehreyden parina on värikästä ruskaa ja talviaurinkoa. Osassa teoksista näkyy, kuinka ihminen nauttii luonnosta – omassa maisemassaan. Esittävien teosten rinnalle on tuotu myös abstrakteja maisematulkintoja.

Kuvataideseura Arttiimi ry on toiminut vuodesta 2008 alkaen, sitä ennen vuodesta 1980 alkaen nimellä Kuvataiteen Harrastajat ry. Yhdistyksen tavoite on houkutella toiminnan piiriin uusia osaajia ja tarjota puitteita kuvataiteen tekemiseen ja kokemiseen kaikille kuvataiteesta kiinnostuneille kuopiolaisille (ja lähiseudun asukkaille), koulutustaustasta ja taidosta riippumatta. Yhdistys järjestää myös kursseja, joilla perehdytään erilaisiin kuvataiteen tekemisen tapoihin. 

Minun maisemani -näyttely on esillä 29.12.2022 saakka.

Siilinjärven Ahmon koulun teoksia esillä Viidakkogalleriassa

Teksti: Henna Hietainen Kuva: Henna Hietainen

Ahmon koulun 9. luokkalaisten töitä on esillä Viidakkogalleriassa, lastenkirurgian poliklinikalla sijaitsevassa käytävägalleriassa, marraskuun loppuun 2022 saakka.

Kuvat ovat syntyneet valinnaisen kuvataiteen kurssin tunneilla viime keväänä ja kuluvana syksynä. Suurin osa teoksista on tehty Viidakkogallerian näyttelyä varten.

Näyttelyssä on akvarellitekniikalla tehtyjä teoksia sekä mustalle paperipohjalle piirrettyjä eläinteemaisia kuvia, joissa on toteutettu valo-varjo-tutkielmia.

Osa KYSillä asioivista on heidän ikäisiään ja toiset nuorempia. Oppilaat pohtivat, millaiset kuvat voisivat tuoda iloa heidän ikätovereilleen ja sitä nuoremmille.

Terveyssosiaalityön vaikuttavuustutkimus KYSissä

Kuvassa vasemmalta sosiaalityöntekijät Krista Kauttonen ja Sari Jääskeläinen, käytäntötutkija/sosiaalityöntekijä Sointu Riekkinen-Tuovinen, professori Janet Anand, psykiatrian vastaava sosiaalityöntekijät Jenni Ilvesniemi, professori Lynette Joubert ja sosiaalityöntekijä Elina Eklund.

Terveyssosiaalityön arvioinnin ja intervention vaikuttavuus näkyväksi (Sostyö-TerVa) -tutkimushanke on käynnissä KYSissä. Sostyö-TerVa -hanke on Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämää valtion tutkimusapurahaa (VTR) saanut hanke, jota johtaa sosiaalityön professori Janet Anand Itä-Suomen yliopistosta. Tutkimushanke toteutetaan ajalla 1.9.2021-31.8.2023.

Tavoitteena toiminnan kehittäminen ja vaikuttavuuden arviointi

Tutkimushankkeen tavoitteena on 

1. kehittää sosiaalityön interventiomalli sairaalahoidossa oleville potilaille, 
2. arvioida sosiaalityön palvelupolun toteutuksen vaikuttavuutta ja 
3. arvioida käytäntötutkimuksen valmiuksien kehittämisprosessia terveydenhuollon sosiaalityöntekijöille, jotka ovat osallistuneet tutkimukseen sen toteuttamisen aikana.

Tutkimuksessa kerätään ns. interventioryhmä potilaista, jotka on ohjattu sosiaalityöntekijälle (sosiaalityöntekijän konsultaatio) ja toinen ryhmä, ns. vertailuryhmä potilaista, joita ei ole ohjattu sosiaalityöntekijälle. Kyseessä on siten kvasikokeellinen tutkimusasetelma. Potilaat täyttävät kahdesti, tietyin väliajoin, kyselyn, jossa muun muassa palvelukysely ja erilaisia mittareita. Lisäksi sosiaalityöntekijä täyttää oman arviointinsa osallistujien tilanteista ja tekemästään sosiaalityöstä.

KYSissä tutkimukseen osallistuvat ovat KYSin somaattisilla erikoisaloilla tutkimuksissa tai hoidossa olevien lasten vanhempia, somaattisten erikoisalojen aikuispotilaita ja lisäksi aikuisia mielenterveyspotilaita. TAYSissa osallistujina ovat aikuiset mielenterveyspotilaat ja HUSissa lapsiperheet. 

Terveyssosiaalityö osa vaikuttavaa terveydenhuoltoa

Tutkimushankkeessa toteutetaan lisäksi KYSissä, OYSissa, TYKSissä ja Kymsotessa ns. Audit-tutkimus, jossa sosiaalityöntekijät kirjaavat työtehtävänsä yhden työpäivän ajalta työn sisältöä kuvaavien koodien pohjalta. Tähän tutkimusosioon on tarkoitus kaikkien KYSin sosiaalityöntekijöiden osallistua (somaattiset erikoisalat, lastenpsykiatria, nuoriso- ja aikuispsykiatria).

Audit-tutkimuksen tavoitteena on kuvata somaattisessa ja psykiatrisessa terveydenhuollossa tehtävän sosiaalityön sisältöä. Audit -tutkimus on tehty aiemmin jo HUSissa ja TAYSissa, joten nyt vielä tänä syksynä toteutettavan uuden Audit -tutkimuksen myötä saamme kaikkia yliopistosairaaloita koskevan kvantitatiivisen aineiston (lisäksi mukana Kymsote).

Koko tutkimushankkeen tavoitteena on myös tehdä näkyväksi terveyssosiaalityöntekijöiden roolia ja asiantuntijuutta osana moniammatillista hoito- ja palveluketjua. Tulokset rakentavat osaltaan tietopohjaa terveyssosiaalityön kehittämiseksi. Lisäksi tulosten pohjalta on mahdollista tehdä johtopäätöksiä terveyssosiaalityöstä osana vaikuttavaa terveydenhoitoa. 

TerVa-tutkimuksella on tutkimuslupa kaikista osallistuvista organisaatioista sekä Itä-Suomen yliopiston eettisen toimikunnan lupa. Lisäksi tutkimuksen yhteistyötahoja ovat Helsingin ja Tampereen yliopistot, Melbournen yliopisto, pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca sekä Itä-Suomen yliopiston Vaikuttavuuden talo. 
 

Lue lisää tutkimushankkeesta ja tutkimusryhmästä tästä linkistä:

Sostyö-TerVa Terveyssosiaalityön arvioinnin ja intervention vaikuttavuus näkyväksi - UEFConnect

Lisätiedot: 

Sointu Riekkinen-Tuovinen, YTT/sostt, lh, kh
Tutkijatohtori/Käytäntötutkija
Terveyssosiaalityön arvioinnin ja intervention vaikuttavuus näkyväksi
(Sostyö-TerVa) -hanke
Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden laitos ja KYS: Puijon sairaala, Rak.1, D8
sointu.riekkinen-tuovinen@uef.fi, sointu.riekkinen-tuovinen@kuh.fi, puh. 050 4736167

Pikkukeskosen äiti: ”Äidinmaito on vauvan lääke”

Teksti: Johanna Eronen Kuva: Riikka Myöhänen

Iida Forsströmin esikoinen syntyi kolme kuukautta etuajassa. Pienokainen oli ensimmäiset kuukaudet hoidossa KYSin vastasyntyneiden teho-osastolla.

Kuopiolaisen Iida Forsströmin esikoinen tuli maailmaan kesäkuussa, kun raskausviikkoja oli takana 28. Pikkukeskonen painoi syntyessään reilun kilon. Ensimmäiset neljä kuukautta perheen tukikohtana toimi Kuopion yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho-osaston perhehuone.

– Maidontulo käynnistyi synnytyksen jälkeen, mutta on ollut työn takana pitää sitä yllä. Tukea olen saanut henkilökunnalta tosi paljon ja ajatuksiani imetyksestä on kuultu hyvin, Iida Forsström kiittää.

Forsström olisi halunnut imettää vauvaansa kokoaikaisesti, joten pettymys oli suuri, kun se ei onnistunut. Osastolla kuitenkin kannustettiin lypsämään omaa maitoa vauvalle, ja siitä Forsström on hyvillään.

Forsströmin kokemukset ovat sairaanhoitaja Minna Montoselle hyvin tuttuja. Montonen työskentelee KYSissä vastasyntyneiden teho-osastolla vauvaperhetyöntekijänä ja imetysohjaajakouluttajana. Työssään hän kohtaa vauvaperheitä sairaalassa ja sairaalajakson jälkeen kotikäynneillä.

– Jos vauva ei ime, äiti joutuu lypsämään maitoa useita kertoja vuorokaudessa, myös yöllä, mikä vaatii sinnikkyyttä, Montonen kertoo. – Vauvan normaalissa syömistahdissa lypsäminen auttaa ylläpitämään maidoneritystä niin, että maitomäärä on tarpeeksi suuri vauvalle sitten, kun rinnalla syöminen onnistuu.

Joissain tilanteissa sairaalahoidossa olevaa lasta ei voi ottaa rinnalle lapsen terveydentilan vuoksi, vaikka kyseessä olisi täysiaikaisena syntynyt lapsi, jonka imetys on jo hyvin käynnistynyt. Sairaus voi vaikuttaa lapsen kykyyn syödä tai jaksamiseen imeä. Tällöinkin lypsäminen on ensisijaisen tärkeää maidonerityksen ylläpitämiseksi.

– Jos äiti ei pääse lypsämään rintoihin nousevaa maitoa, niin imetys loppuu. Keho vähentää maidon tuotantoa jo muutamassa päivässä, Montonen toteaa.

– Roolimme sairaalassa on antaa tietoa imetyksestä ja konkreettista ohjausta esimerkiksi oikean imetysasennon löytämisessä koko hoitojakson ajan, Montonen kuvaa. – Kaikilla äitejä ja vauvoja hoitavilla sairaanhoitajilla ja kätilöillä on imetysohjaajakoulutus. Koulutusta on toteutettu KYSin osastoilla järjestelmällisesti vuodesta 2012 lähtien.

Työnsä kautta Minna Montonen tietää, ettei maitoa kaikissa tilanteissa ja kaikkina päivinä tule yhtä hyvin. Hän on huomannut, että äidit kokevat herkästi syyllisyyttä, jos imetys ei suju äidin toivomalla tavalla.

– Me ammattilaiset sanomme, että pienikin määrä juuri oman äidin maitoa on hyväksi vastasyntyneelle. Varsinkin alussa se voi olla vain muutamia millilitroja.

Äidin keho tuottaa omalle lapselle iänmukaista, hänelle hyvin imeytyvää maitoa. Siinä on juuri oikeanlaiset vasta-aineet vauvalle, jonka oma vastustuskyky ympäristön taudinaiheuttajille on vielä heikko.

Keskosen kasvulle ja kehitykselle oman äidin maito on tutkitusti parasta. Se sisältää muun muassa suoliston kasvutekijöitä. Lisäksi äidinmaito antaa suojaa lähinnä keskosilla esiintyvää vakavaa suolistotulehdusta, nekrotisoivaa enterokoliittia vastaan.

Imetys vaatii lapselta imemisen, nielemisen ja hengittämisen rytmitystä, mikä keskosella onnistuu vasta biologisen kehityksen edetessä. Imemisvalmiutta kohti mentäessä tärkeää on kenguruhoito ja ihokontakti osana lapsen hoitoa aina, kun se on mahdollista.

Kenguruhoidossa vauva riisutaan vaippasilleen ja pidetään vasten äidin tai isän paljasta rintakehää. Kenguruhoito edistää imettämistä, äidin maidon eritystä sekä vanhemman ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta.

– Keskeisimpiä asioita imetyksen tukemisessa sairaalassa on se, ettei lasta ja äitiä eroteta, Montonen painottaa.

Yhdessäolon mahdollistamiseksi KYSissä on vastasyntyneiden teho-osastolla perhehuoneet, joissa molemmat vanhemmat voivat olla vauvansa kanssa ympärivuorokautisesti. Myös sisarukset ovat tervetulleita.

Kuukausien aikana arki vauvan kanssa perhehuoneessa tuli hyvin tutuksi Iida Forsströmille. Maidontuloa kuitenkin auttoivat myös viikoittaiset käynnit kotona. Keho reagoi tuttuun ympäristöön niin, että maitoa tuli kotona enemmän kuin sairaalassa, jossa tuore äiti suurimman osan ajasta vietti.

Forsström ja Montonen ovat yhtä mieltä siitä, että myös puolisolla on merkittävä rooli imetyksen mahdollistajana ja tukena. – Puoliso voi auttaa muissa asioissa, että äiti pystyy keskittymään imetykseen. Ja voi tuoda herkkuja, se on tärkeää, tuumaa Forsström pilke silmäkulmassa.

Haastatteluhetkellä Forsströmin vauva on lähes nelikiloinen. Korjattua eli lasketun ajan perusteella laskettua ikää hänellä on kuukauden verran. Sairaalasta kotiinlähtö on jo lähellä. Äiti suhtautuu kotiutumiseen luottavaisesti. – Uskon, että kotona imetys helpottuu, kun vauva kasvaa ja jaksaa syödä paremmin.

Pikkukeskosen äitiys on muovannut Iida Forsströmin ajatuksia imetyksestä.

– Kaikki asiat eivät vain ole omissa käsissä. Nyt ajattelen, että vähäinenkin määrä äidinmaitoa on lapselle hyvästä. Se on vauvan lääke, Forsström pohtii viitaten äidinmaidon todettuihin terveyshyötyihin.

VAURAS-hanke kehittää parempia palveluketjuja ja -kokonaisuuksia raskaana oleville päihteitä käyttäville äideille ja vauvaperheille

Kuva: Riikka Myöhänen

Leea Keski-Nisula (vas.), Laura Heiskanen ja Piia Savolainen tekevät VAURAS-hankkeessa kehittämistyötä yhdessä alueellisten toimijoiden kanssa.

Syksyllä 2022 käynnistynyt VAURAS-hanke on osa valtakunnallista kehittämishankekokonaisuutta, joka tähtää päihteitä raskausaikana käyttävien naisten ja vauvaperheiden varhaiseen tunnistamiseen ja nykyistä toimivampaan palvelukokonaisuuteen.  

VAURAS-hankkeen taustalla ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitykset ja järjestöjen kokemukset. Niistä käy ilmi, että odottavan ja vauvaperheen päihdeongelman tunnistaminen ja ongelmasta puhuminen koetaan vaikeaksi ja nykyiset palvelut toimivat heikosti yhteen.
 
– Päihderiippuvuus on pitkäaikaissairaus, johon odottavan äidin ja vauvaperheen tulee saada kuntoutusta ja hoitoa niin kuin mihin tahansa muuhunkin sairauteen. Raskausaika on usein motivoiva ja tärkeä aika naisen elämässä päihteistä irtautumiseen, ja siihen tulisi yhteiskunnallisesti panostaa enemmän, sanoo Kuopion yliopistollisen sairaalan ylilääkäri ja Itä-Suomen yliopiston professori Leea Keski-Nisula.
 
VAURAS-hankkeessa raskaus- ja vauvaperheajan päihdepalveluista halutaan kehittää saumaton kokonaisuus. Tavoitteena on, että ammattilaiset osaavat ohjata asiakkaan oikean palvelun piiriin oikeaan aikaan. Tarvittaessa he kysyvät toisen ammattilaisen neuvoa palveluihin ohjaamisesta.
 
Tavoitteina on myös rohkaista lasta odottavia naisia avoimeen keskusteluun päihteisiin liittyvistä asioista sekä lisätä heidän tietämystään päihdepalveluista.

Valtakunnallista päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien kehittämishanketta rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö kaikissa yliopistollisissa sairaanhoitopiireissä. Hankkeelle on myönnetty STM:n rahoitusta vuoden 2023 loppuun.

Kehitettävien palvelujen jatkuvuus hyvinvointialueella on tärkeää

Tarkkaa tietoa päihteitä käyttävien odottavien ja vauvaperheiden määrästä ei ole valtakunnallisesti. Arviolta noin 6 %:lla raskaana olevista naisista on päihdeongelma, joka vaarantaa sikiön ja syntyvän lapsen terveyttä ja normaalia kehitystä. Tämä tarkoittaa, että noin 3 000–6 000 odottavan äidin kohtuvauvaa on vaarassa vaurioitua vuosittain Suomessa.
 
– Päihteitä käyttävät odottavat äidit ja perheet ovat erityinen ryhmä, joka tarvitsee oikea-aikaisesti suunnattuja eri palveluita. Näiden perheiden riittävien palvelujen ja kuntoutuksen turvaaminen on kirjattu Sanna Marinin hallitusohjelmaan. Palveluiden tulee vastata koko perheen tarvetta, jolloin myös yhteistyön on toimittava palveluja tarjoavien välillä, toteaa projektikoordinaattori Piia Savolainen.
 
– VAURAS-hankkeessa kehitettävien palvelujen ja sote-ammattilaisten päihdeosaamisen koulutuksen tulisikin jatkua osana hyvinvointialueen toimintaa myös hankekauden päätyttyä vuoden 2023 lopussa, lisää projektikoordinaattori Laura Heiskanen.
 
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksella hankkeessa parannetaan valmiuksia tunnistaa ja kohdata arvostavasti raskausaikana päihteitä käyttävä odottaja. Ammattilaiset saavat keinoja tukea perheen päihteettömyyttä raskausaikana ja sen jälkeen, molemmat vanhemmat huomioiden. Kohtuvauva ei voi odottaa vaan tarvitsee päihteettömän kasvu- ja kehitysympäristön heti raskauden ensihetkistä alkaen.
 
Pohjois-Savossa pyritään lisäksi kehittämään päihteiden käytön tunnistamista paremmaksi uusilla menetelmillä, kuten alkuraskauden päihdeseulanäytteillä. Tutkimuksen vastuututkijoina ovat dosentti Olli Kärkkäinen ja professori Leea Keski-Nisula Itä-Suomen yliopistosta.
 
Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin kumppanit VAURAS-hankkeessa ovat Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä ja Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä. Kehittämistyötä tehdään yhteistyössä laajalti eri toimijoiden ja sektoreiden kanssa, jotka kohtaavat päihteitä käyttäviä raskaana olevia naisia ja vauvaperheitä.

Eino Solje sai Martti Hämäläinen -palkinnon

Kuva: Riikka Myöhänen

Pohjois-Savon Lääkäriyhdistys on myöntänyt vuoden 2022 Martti Hämäläinen -palkinnon kokeellisen neurologian dosentti, lääketieteen tohtori Eino Soljelle. Hän on 32-vuotias neurologian alan lääkäri, dosentti, otsa-ohimolohkotautien tutkija ja oman tutkimusryhmän johtaja.

Palkinto jaettiin Itä-Suomen Lääketiedetapahtuman iltajuhlassa Kuopion Musiikkikeskuksella keskiviikkoiltana 21.9.2022. Pohjois-Savon Lääkäriyhdistys ry jakaa vuosittain Martti Hämäläisen nimeä kantavan tunnustuspalkinnon nuorelle tutkijalle kannustukseksi tutkijan uralle. Palkinnonsaajan valinnan suorittaa yhdistyksen hallitus sille toimitettujen esitysten perusteella. Palkinnon suuruus on 5000 euroa.

Eino Solje väitteli lääketieteen tohtoriksi otsalohkodementian yleisimmän geenivirheen, C9orf72-toistojaksomutaation, diagnostiikasta ja hoitokäytänteistä vuonna 2016. Hän aloitti lääketieteen opinnot Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2011. Väitöskirjatyö alkoi jo seuraavana vuonna professori Anne Remeksen vetämässä otsalohkomuistitautien tutkimusryhmässä. Eino Solje sai Vihtori ja Tutta Pentti -säätiön tunnuksen menestyksellisten lääketieteen opintojen takia Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitoksen esittämänä vuonna 2013. Huolimatta huomattavan aktiivisesta väitöstutkimuksesta, Eino Solje suoritti lääketieteen perusopinnot viiveettä ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi maaliskuussa 2017. Kuukautta myöhemmin hän suoritti loppuun lääketieteen tohtorin (LT) tutkinnon. Eino Soljelle myönnettiin kokeellisen neurologian dosentuuri Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2020.

Aktiivinen lääkäritutkija

Aktiivisen tutkimustyön ohella Eino Soljen erikoistuminen neurologiaan on edennyt hyvin ja hän valmistuu neurologian erikoislääkäriksi vuoden loppuun mennessä. Kliinisessä työssä hän on osoittanut hallitsevansa syvällisesti tieteellisen ajattelun ja on luotettu asiantuntija päivittäisessä kliinisessä työssä sairaalassa.

Eino Solje on julkaissut jo hyvin huomattavan määrän, 45 kpl korkeatasoisia vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita otsalohkorappeumataudeista. Hän on myös ohjannut yhden väitöskirjan ja useita ohjauksia on meneillään. Lisäksi hänellä on kolme post doc -ohjattavaa ja lukuisia syventävien opintojen ohjauksia. Hän on suorittanut 2018 Itä-Suomen yliopistossa pedagogisia ohjaustyöhön valmentavia kursseja. Aktiivinen osallistuminen useisiin kansallisiin ja kansainvälisiin tutkimuskokouksiin ja niiden järjestäminen on Eino Soljelle tyypillistä.

Eino Solje palasi Suomeen loppuvuodesta 2021 Italian post doc -tutkijavuoden jälkeen. Hän oli tutkijana Brescian yliopistossa kaudella 2020–2021. Nykyään hän johtaa otsalohkodementian tutkimusryhmää Itä-Suomen yliopistossa keskeisenä osana suomalaista FinFTD-tutkimusverkostoa, johon kuuluu Itä-Suomen yliopiston, Oulun yliopiston, KYSin ja OYSin tutkijoita. FinFTD on kansainvälisesti verkostoitunut mm. Frontiers (European network of center of excellence in frontotemporal dementia) -tutkimusryhmän kanssa, jonka perustajäseniin Eino Solje myös kuuluu. Eino Solje toimii myös osana vuonna 2022 alkanutta EU-JPND-rahoitteista SynaDeg-tutkimuskonsortiota, jossa hän toimii varakoordinaattorina. Erikoistumisen jälkeen hänen on tarkoitus jatkaa vuoden 2023 alusta Itä-Suomen yliopiston Kliinisen tutkimuskeskuksen Aivotutkimusyksikön johtajana.

Eino Solje on ollut aktiivinen vaikuttaja uuden lääketieteellisen tutkimustiedon välittäjänä mediassa ja lehdistössä. Vuoden viestijä -palkinnon hän sai osana FinFTD-tutkimusverkostoa vuonna 2019. Eino Solje on julkaissut podcasteja, videoita ja antanut haastatteluja lehdille. Hän päätyi myös vuonna 2021 sadan terveysalan vaikuttajan listalle (Mediuutiset). Eino Solje sai vuonna 2021 Vuoden nuori kliininen tutkija -palkinnon Nuorten Lääkärien Yhdistyksen (NLY), Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Finska Läkareskällskapetin toimesta. Hänen tutkimusaktiivisuutensa sai huomiota osana Suomi 100-vuotta -korkeatasoisen tutkimuksen tunnustusta. Lisäksi hänet valittiin Suomalaisten Tiedeakatemioiden ehdotuksesta osallistujaksi Lindau Nobel Laureate Meeting -tapahtumaan vuonna 2020, johon osallistui myös lähes 70 nobelistia ja 660 lahjakasta nuorta tutkijaa 101 maasta.

Lapsiperhearjen, tutkimuksen, kliinisen potilastyön ja rakkaiden harrastusten lisäksi Eino Soljella on myös riittänyt kapasiteettia hoitaa menestyksekkäästi lukuisia luottamustoimia lääketieteellisissä järjestöissä.

Eino Solje on monipuolisesti lahjakas, aktiivinen ja motivoitunut lääkäritutkija. Hän on osoittanut pystyvänsä hyvin aktiiviseen itsenäiseen tutkimustyöhön ja johtamaan tutkimusryhmää. Hän keskittyy tutkimustyössään ajankohtaisesti laaja-alaisesti selvittämään otsalohkodementian varhaispiirteitä, diagnostiikkaa, biomarkkereita, hoitoa, mekanismeja, kuvantamista ja geneettistä etiikkaa. Uusi tutkimustyön laajennus ovat epätyypilliset parkinsonismit, joiden oirekirjossa ja patologisissa löydöksissä on tunnistettuja yhtymäkohtia otsa-ohimolohkotauteihin.

Eino Soljen tutkimusyhteistyö Itä-Suomen yliopiston muiden tutkimusryhmien ja KYSin neurologian poliklinikan kanssa on ollut kiinteää ja tuloksellista jo useiden vuosien ajan. Tutkimukseen soveltuvat potilasryhmät pyritään huomioimaan kliinisessä potilastyössä myös tutkimusta varten. Samalla potilastyön diagnostiset ja hoidolliset linjaukset hyötyvät tutkimustyöstä.

Itä-Suomen Lääketiedetapahtuma 20.-22.9.2022 pidetään COVID-19-pandemian jälkeen ensimmäistä kertaa perinteiseen tapaan taas läsnäolokoulutuksena. Ohjelma tapahtuman nettisivuilla.

Sepelvaltimotautipotilaiden digitaalinen sydänkuntoutus käynnistyi Pohjois-Savossa

Syyskuun alusta alkaen Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella olevilla sepelvaltimotautipotilailla on ollut mahdollista saada sydänkuntoutusta digitaalisesti. Sydänliiton digitaalinen kuntoutusmalli monipuolistaa ja lisää sydänkuntoutuksen saavutettavuutta nyt myös Pohjois-Savossa, jossa sepelvaltimotaudin sairastavuus on Suomen kärkeä. 

Hyvinvointialueuudistuksen ja POSOTE20 Tulevaisuuden sote-keskus -hankeen osana Pohjois-Savossa käyttöönotettu Tulppa-verkkovalmennus tekee hyvinvointialueen sydänkuntoukseen pääsystä yhdenvertaisempaa. Käyttöönotetun digitaalisen sydänkuntoutuksen myötä alueen joka kunnan perusterveydenhuollosta on mahdollista päästä kuntoutukseen.

Aikaisemmin vastaava digitaalinen sydänkuntoutusmalli on otettu käyttöön vasta Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä. Yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyössä kehitetty ja Sydänliiton hallinnoima Tulppa-verkkovalmennus käynnistyi ensimmäisen kerran Pohjois-Pohjanmaalla vuoden 2022 alusta.

”Valmennuspolku on jo käytössä Pohjois-Pohjanmaalla ja sieltä olemme saaneet loistavaa mallia toteutukseen. Pohjois-Savo rakentaa kuitenkin oman toimintatapansa tänne meidän ympäristöömme sopivaksi. Tällä hetkellä valmennuspolulla toimii valmentajina sekä fysioterapeutteja että hoitajia ympäri Pohjois-Savoa”, kertoo POSOTE20-hankkeen koordinaattori Katja Soininen.

Erityisesti Pohjois-Savossa monipuoliselle sydänkuntoutukselle on tarvetta, sillä THL:n sairastavuusindeksin mukaan alueen sepelvaltimotaudin sairastavuus on Suomen synkintä kärkeä. Kansainvälisten hoitosuositusten mukaan jokainen sepelvaltimotautia sairastava tulisi ohjata sydänkuntoutukseen, mutta tällä hetkellä Suomessa vain joka viides heistä saa sitä. 

”Upeaa saada Pohjois-Savo edelläkävijöiden joukkoon! Sydänkuntoutuksen tulee olla kiinteä osa sepelvaltimotautipotilaan katkeamatonta hoitoa ja Tulppa-verkkovalmennuksen myötä sitä voidaan nyt tarjota yhä useammalle alueen sairastuneelle joustavana vaihtoehtona kasvokkaisten Tulppa-kuntoutusryhmien rinnalla. Terveyden tasa-arvo toteutuu nyt paremmin”, iloitsee Sydänliiton pääsihteeri Marjaana Lahti-Koski.

Sepelvaltimotauti on krooninen sairaus ja lähes joka viidennellä sydäninfarktin saaneella infarkti uusiutuu jo ensimmäisen vuoden sisällä. Sepelvaltimotaudin hoito tarkoittaa koko eliniän kestävää sekundaaripreventiota eli jatkuvaa lääkehoitoa sekä elintapahoidon ja riskitekijöiden hallintaa. Tässä onnistuminen edellyttää potilaalta oman sairauden ymmärrystä sekä sitoutumista omahoitoon, mutta myös moniammatillista tukea terveydenhuollon ammattilaisilta. Tehokkaalla sekundaaripreventiolla ehkäistään myös muita valtimotaudin ilmentymiä, kuten aivoinfarkteja ja alaraajojen tukkivaa valtimotautia.

Lisätietoa:

Posote20 verkkosivuilta

Linkit:

Sydänliiton Tulppa-kuntoutuksesta
Valtimotautipotilaan hoitoketju Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä
THL:n sairastavuusindeksi / sepelvaltimotauti-indeksit alueittain