Hoidon loppuminen

Hoidon loppumisen jälkeen potilaalle tehdään ns. hoidonlopetuskokeita. Nämä tarkoittavat lähes samoja verikoe- ja kuvantamistutkimuksia kuin mitä lapselle tehtiin hoidon aloitusvaiheessa. Tarkoituksena on varmistaa, että sairastetusta taudista ei ole enää havaittavissa viitteitä millään niistä alueista, missä tautia oli todettavissa diagnoosivaiheessa. Lisäksi selvitetään, onko saadulla hoidolla ollut vaikutuksia mm. munuaispuhdistumaan, sydämen pumppaustoimintaan, luuntiheyteen, suun ja hampaiston kuntoon, kuuloon ja neurologiseen kehitykseen.

Jälkiseurannassa varmistetaan kliinisen tutkimuksen ja verikokeiden perusteella sekä usein myös kuvantamistutkimuksin, että tauti pysyy remissiossa myös hoidon lopettamisen jälkeen. Jälkiseurannan suunnittelussa otetaan huomioon sairauteen ja hoitoihin liittyvät asiat, kuten taudin laatu, sairastumisikä, mahdollinen kirurginen hoito, sytostaattihoidon kesto ja intensiivisyys sekä erityisesti mahdollisesti annettu sädehoito.

Keskeistä jälkiseurannassa on keskittyä lapsen yleiseen terveydentilaan ja lapsen pärjäämiseen koulussa, kotona ja kaveripiirissä. Jälkiseurantapoliklinikalla seurataan lapsen kasvua, murrosiän kehitystä, keskushermoston ja sisäelinten toimintaa sekä yleistä kehitystä, itsenäistymistä ja aikuistumista.

Jos lapsella todetaan hoitojen loppumisen jälkeen terveysongelmia, pyritään huolellisesti selvittämään, liittyvätkö ne sairastettuun tautiin tai lapsen saamiin hoitoihin, ja aloittamaan mahdollinen hoito varhaisessa vaiheessa. Ensisijaisesti pyritään kannustamaan lasta tai nuorta mahdollisimman normaaliin elämään – nauttimaan elämästään muistaen terveelliset elämäntavat.