Lääketieteellinen hoito

Keskuslaskimokatetrit

Lapselle asennetaan leikkaussalissa keskuslaskimokatetri tai -portti, kun lapsella on todettu veri-tai syöpäsairaus. Näiden kautta annetaan hoitojen aikana solunsalpaajia ja muita lääkkeitä, verituotteita, suonensisäisiä nestehoitoja sekä ravitsemusta. Lisäksi niitä käytetään verinäytteiden ottamiseen. Tällöin vältetään lapselle pistokipua aiheuttavat hoitotoimenpiteet lähes täysin. Toisaalta keskuslaskimokatetri ja -portti ovat infektioriskitekijöitä hoitojen aikana. Ensimmäisen hoitojakson aikana ohjataan katetrinjuuren tarkkailu ja hoito perheelle.

Tunneloitu keskuslaskimokatetri on ihon läpäisevä ja pehmeä lääkkeenanto- ja verinäytteenottoletku. Se mahdollistaa toistuvan ja helpon pääsyn verenkiertoon. Katetrin ulostuloaukon kohdalla on dacron-kuiturengas, joka kiinnittää katetrin ihonalaiseen kudokseen useiden viikkojen kuluessa. Katetrin ulostuloaukon haavan täydellinen paraneminen saattaa kestää viikkoja.

Laskimoportti on ihonalainen lääkkeenanto- ja verinäytteidenottojärjestelmä. Se mahdollistaa helpon ja toistettavan verisuoniyhteyden. Keskuslaskimoportissa on rintakehällä ihonalainen kapseli. Portti on käyttövalmis, kun hännällinen neula viedään steriilisti ihon läpi portin kammioon. Portin haavan paraneminen ja porttiin tottuminen kestää tavallisesti noin viikon.

Solunsalpaajat

Solunsalpaajalääkitys on lasten syöpäsairauksien keskeinen hoitomuoto. Solunsalpaajat estävät eri tavoin syöpäsolujen kasvua ja jakautumista. Eri taudeille on käytössä omat hoitokaaviot, joiden mukaisesti käytetään useita sytostaatteja erilaisina yhdistelminä.

Solunsalpaajat annetaan useimmiten suonensisäisesti, joko nopeana ruiskeena tai eripituisina nesteensiirtoina. Lisäksi solunsalpaajia voidaan antaa ruiskeena lihakseen tai selkäydinkanavaan. Solunsalpaajia voidaan antaa myös suun kautta tabletteina ja kapseleina.

Haittavaikutukset johtuvat siitä, että solunsalpaajien vaikutus kohdistuu myös terveisiin soluihin. Haittojen ilmaantuminen ja voimakkuus riippuvat käytetyistä solunsalpaajista ja niiden annoksista, hoidon kestosta ja monista potilaskohtaisista tekijöistä.

Koska solunsalpaajat vaikuttavat erityisesti jakaantuviin soluihin, haitat ovat suurempia niissä terveissä kudoksissa, joissa on nopeasti jakautuvia soluja. Tällaisia ovat esim. luuydin, limakalvot ja hiusnystyt. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, veriarvojen muutokset, limakalvovauriot, hiusten lähtö ja ummetus.

Pahoinvointia ehkäistään ja hoidetaan lääkkeillä, jotka annetaan ennen solunsalpaajahoitoa joko suonensisäisesti tai suun kautta. Jos pahoinvointi on runsasta, voidaan pahoinvointia ehkäisevää lääkitystä tehostaa ja käyttää useamman lääkkeen yhdistelmähoitoa.

Antibioottihoito

Solunsalpaajahoidot laskevat veriarvoja ja tämän vuoksi lähes kaikilla syöpää sairastavilla lapsilla on hoidon aikana kuumeinen infektio (useimmiten sepsis) tai jokin tarttuva tauti. Sepsis on vakava yleisinfektio. Se hoidetaan suonensisäisellä antibioottilääkityksellä.

Tukihoidot

Lapsen hyvinvointia joudutaan usein tukemaan anibioottihoidon lisäksi verituotteilla: punasoluilla, verihiutaleilla tai plasmalla. Hemoglobiini- ja trombosyyttiarvoille on potilaskohtaisesti sovitut rajat, joiden alittumisen jälkeen annetaan verituotteita veriarvojen korjaamiseksi.

Punasolujen antaminen parantaa lapsen yleistilaa. Trombosyytit eli verihiutaleet osallistuvat verenvuotojen tyrehdyttämiseen. Plasmaa voidaan antaa lapselle esim. infektiohoitojen yhteydessä hyytymistekijöiden puutoksen korjaamiseksi.

Nestehoitoa voidaan tarvittaessa tehostaa infektioiden tai pahoinvoinnin hoidossa.

Lapselle voidaan antaa myös kasvutekijähoito, joka annetaan pistoksena ihon alle. Sen tavoitteena on kiihdyttää luuytimen valkosolujen tuotantoa, nopeuttaa infektion paranemista ja vähentää infektiosta mahdollisesti aiheutuvia komplikaatioita.

Kivunhoito

Lasten kivunhoito ja ehkäisy ovat tärkeä osa syövän hoitoa. Kipu on tavallisimpia syöpäsairauden oireita, mutta useimmiten se on hoidettavissa. Kipua aiheuttavat syöpä itsessään, sen hoito, infektiot ja syövän hoitoon liittyvät toimenpiteet. Hyvään kivunhoitoon kuuluu aina kivun arviointi, kipulääkityksen vaikutuksen seuraaminen ja lääkeannoksen tarkistaminen hoidon vasteen mukaan.

Puudutusvoidetta voidaan käyttää lievittämään kipua, jos lapsi tarvitsee kanyylia tai pistämällä annettavaa lääkettä. Puudutetta voidaan käyttää myös silloin, jos lapsesta otetaan suoniverinäytteitä.

Kivun lääkehoito aloitetaan yleensä suun kautta annettavilla kipulääkkeillä tai ihon kautta vaikuttavilla laastareilla. Syöpää sairastavilla lapsilla käytetään myös laskimonsisäisesti annettavia lääkkeitä. Kivun lääkehoidossa pyritään säännölliseen, tasaiseen annosteluun ja kivun hallintaan pitkävaikutteisilla valmisteilla.

Kirurginen hoito

Kiinteiden kasvainten yhtenä hoitomuotona käytetään kirurgiaa. Sairauden alkuvaiheessa kasvaimesta otetaan yleensä vain koepala diagnoosin selvittämiseksi. Varsinaisen kasvaimen poistoleikkaus tapahtuu tavallisesti vasta hoitojen myöhäisemmässä vaiheessa.

Sädehoito

Sädehoito kuuluu osana monien kiinteiden kasvainten hoitoon. Sädehoitoyksikön lääkäri, fyysikko ja röntgenhoitaja tekevät yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa jokaiselle lapsipotilaalle yksilöllisen hoitosuunnitelman. Sädehoidon tavoitteena on antaa tarkkaan mitattu annos säteilyä rajatulle kasvainalueelle. Sädehoito on kivutonta. Sädehoidon sivuvaikutuksia voivat olla mm. väsymys, lievä lämpöily, pahoinvointi, suolisto-oireet sekä iho-oireet.