Gynekologiset laskeumat

Lantionpohjan toimintahäiriöitä esiintyy yleisimmin synnyttäneillä naisilla. Laskeumassa lantionpohjan tukirakenteet ovat venyneet tai vaurioituneet. Laskeutuva elin voi olla emätin tai kohtu tai molemmat. Oireina voi olla pullotuksen tunnetta, ulostamis- tai virtsaamisvaikeuksia ja hankautumista.

Lieviä laskeumia todetaan joka toisella synnyttäneellä naisella. Hoidoksi voi riittää vain vaivan syyn selvittäminen sekä ulostamis- ja virtsaamisvaikeuksien ja emättimen limakalvojen hoito paikallisella estrogeenilla, emätintuella tai lantionpohjan lihasharjoittelulla.

KYSissä tutkitaan ja hoidetaan vaikea-asteisia laskeumia moniammatillisessa lantionpohjatyöryhmässä. Käytetyt leikkausmenetelmät ovat tutkimusnäyttöön perustuvia.

Laskeuman leikkaushoitoa tarvitaan vain yhdelle naiselle kymmenestä. Leikkauksia tehdään emättimen kautta tai laparoskopialla. Uusintaleikkauksia tarvitsee laskeuman vuoksi leikatuista joka kolmas. Laskeuman uusiutuessa voidaan tarvittaessa käyttää verkkomateriaaleja antamaan kudoksille lisätukea.

Kotihoito-ohjeet annetaan mukaan sairaalasta kotiutuessa.

Oireet

Eri alueiden ja vaikeusasteeltaan erilaiset laskeumat oireilevat eri tavalla. Oireisiin vaikuttaa myös ponnistelu, ja oireet ovat usein vaikeampia illalla kuin levon jälkeen.

Tavallisia laskeumaoireita ovat

  • pullotuksen tunne emättimen aukossa
  • virtsantulo on vaikeutunut
  • virtsaaminen onnistuu vain levon jälkeen
  • ulostamisvaikeus
  • ulostamista täytyy auttaa emättimen kautta
  • hiertymäoireita
  • kirvelyä, kipua, vuotoa
  • yhdyntävaikeuksia
  • painontunne
  • kipua rasituksen yhteydessä
  • sosiaalinen haitta
  • liikunnan väheneminen

Erikoissairaanhoidon tutkimukset

Laskeumapotilaalla voi olla monen eri elimen oireita aiheuttava lantionpohjan toimintahäiriö. Usein oireita tutkitaan gynekologien, urogynekologien, vatsaelinkirurgien (gastrokirurgit) ja röntgenlääkäreiden (radiologit) yhteistyönä, ja tutkimustuloksia arvioidaan yhteisessä lantionpohjameetingissä.

Lantionpohjan kuvantaminen tapahtuu yleensä magneettikuvantamisella ja toisinaan perinteisellä varjoainetehosteisella röntgenkuvauksella (magneettidefekografia, defekografia).

Tarvittaessa tutkimuksissa ja hoidossa ovat mukana virtsaelinkirurgit (urologit), lantionpohjafysioterapeutit ja uroterapeutit.

Lisätietoa Terveyskirjastossa