Kärsimyksen lievittäminenkin riittää

Kuulun niihin, joille Kuopion yliopistollisen sairaalan käytävät tuovat mieleen surua ja ahdistusta. Kun nuorempi siskoni sairastui 22-vuotiaana aivosyöpään, hänet leikattiin Kuopiossa. Kuusihenkisenä perheenä valmistauduimme sairaalassa leikkaukseen niin kuin kaikki muutkin vaikeaa operaatiota odottavat: hämmentyneinä ja vaitonaisina.

Pyysin paikalle tutun papin, sillä on vaikeaa toimia sielunhoitajana itselle ja oman perheen jäsenille. Yhteisen keskustelun jälkeen hiljennyttiin lyhyesti papin johdolla. Kuivin silmin ei kukaan selvinnyt.

Kun rakas läheinen viedään nukutukseen, omaisilla alkaa piinaavan odotuksen aika. Leikkauksen aikaiset tunnit ovat pitkiä ja raastavia. Puhua pitäisi, mutta sisäinen tuska tukkii suun. Rauhoittuminen tekisi hyvää, mutta olo on niin rauhaton, että on pakko kävellä.

Jostakin syystä KYSistä tulee aina ensimmäisenä mieleen tuo yksinäinen harhailu sairaalan käytävillä. Kokemuksen tasolla on asianmukaista kuvata noita odotuksen tunteja henkiseksi kidutukseksi.

Sairaala on työntekijöille arkinen työmaa, jossa vietetään kolmasosa päivästä, ehkä elämästäkin. Niin pitää ollakin. Mutta monelle potilaalle ja omaiselle kirjaimet KYS merkitsevät Kärsimystä Yksinäisyyttä ja Sairautta.

Vika ei ole lääkäreissä tai sairaanhoitajissa. Kokemuksen tasolla sairaala merkitsee monelle kärsimystä vaikka henkilökunta tekisi työnsä täydellisesti niin somaattis-kliinisessä kuin terapeuttis-sielunhoidollisessa merkityksessä.

Työntekijänä et voi poistaa kaikkea kärsimystä etkä estää kaikkia kuolemia. Silloin ahdistuksen lievittäminen riittää. Jo se, että kannat kärsivän reppua pienen hetken hänen kanssaan, voi auttaa ratkaisevasti.

Sittemmin suhteeni KYSiin on saanut uusia sävyjä. Olen vienyt lapsia hoidettavaksi isänä, käynyt tapaamassa potilaita pappina ja toimittanut jouluhartauksia piispana. Aikaisempi vihollissuhde on kääntynyt tyytyväiseksi työkumppanuudeksi. Perheen isänä olen asiakas, piispana työtoveri. Joskus tulee myös aika, jolloin olen sairaana potilas.

Siskoni leikattiin myöhemmin toisen kerran. Neljä vuotta sitten toimitin hänen hautaan siunaamisen avoimen arkun äärellä. Suru on tasoittunut kaipaukseksi ja raskaat muistot sairaalasta ovat kääntyneet kiitollisuudeksi. Kiitos Kuopion yliopistollisen sairaalan henkilökunnalle siitä, että saimme jatkoajan.

Jari Jolkkonen
Kuopion hiippakunnan piispa


Kuva: Kaija Pyykönen