Väärän miehen kipsi

Olen loukkaantunut urani aikana useasti. 30–40 kertaa ei varmaankaan riitä. Molemmat polvet ja vasen kyynärpää on leikattu, oikea olkapää kahdestikin. Vähän jokainen luu on murtunut ja ruhjoutunut, lisäksi on päävammaa ja munuaisvammaa. Enemmän minua on hoidettu ulkomailla, koska pelasin yli kymmenen vuotta NHL:ssä. Täällä kaikki on toiminut kuitenkin ihan vastaavasti kuin Amerikassa.

Kun minua hoidettiin ensimmäisen kerran KYSissä, kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan niin kuin piti. Oli vuosi 1989 ja pelasin KalPan A-junioreissa. Loukkasin vasemman kyynärpääni harjoituksissa ja minut vietiin saman tien sairaalaan röntgenkuviin. Kädestä otettiin kuvat ja alettiin kipsata.

Kipsaus oli puolivälissä, kun huoneeseen tuli toinen lääkäri kuvien kanssa ja sanoi, että kaksi samankaltaista tapausta oli mennyt sekaisin. Minulta kiskaistiin osin kovettunut kipsi irti ja vietiin toiselle osastolle, jossa minut valmisteltiin leikkaukseen.

Ensimmäinen käyntini KYSissä oli vähän sekava, mutta toinen oli yksi elämäni hienoimmista hetkistä. Seurasin KYSissä ensimmäisen lapseni Kasperin syntymää. Se oli unohtumaton kokemus, ja saimme kaikki hoidot ja opastukset aivan viimeisen päälle.

Viime vuodet olen ollut KYSissä enemmän vierailijana. Isääni on hoidettu sairaalassa sydänongelmien takia. Aina on vähän huolettanut, kun olen mennyt häntä katsomaan, mutta samalla on ollut luottavainen olo, että ainakin hän on oikeassa paikassa ja saa hyvää hoitoa.

Olen vieraillut myös KYSin lastenosastoilla. Niillä käynneillä on aina kahdet kasvot. On hienoa rikkoa lasten arkea ja piristää heitä. Samalla voi keskustella vanhempien kanssa ja yrittää tukea heitä.

Vanhempien ilmeet ja kehonkieli jäävät kuitenkin vähäksi aikaa kuvina omaan päähän. Tulee surullinen olo, kun näkee, kuinka huolissaan he ovat lapsestaan ja kuinka väsymys paistaa heidän kasvoiltaan. Silloin miettii lasten kohtaloita ja on kiitollinen, että omat lapset ovat pysyneet terveinä. Ja jos jollakin pienellä tavalla pystyy heitä auttamaan, se palkitsee.

Minulla on hyvä kuva KYSistä. Minua ja läheisiäni on hoidettu täällä hyvin ja sairaalaa yritetään koko ajan parantaa ja laajentaa.

Vaikka näen KYSin lähes päivittäin, minulle se on kuitenkin ennen kaikkea muistoja herättävä paikka. Joka kerta, kun ajan moottoritiellä, KYSin kohdalla mieleen tulee Kasperin syntymä. Minulle sairaala on monumentti, joka muistuttaa siitä ainutlaatuisesta tapahtumasta.

Sami Kapanen

Kuva: Sami Tirkkonen