Lenkkipolulta leikkauspöydälle

– Kyllä se ensimmäinen ajatus oli, kun sairaalassa heräsin, että tähänkö se kaikki nyt tyssäsi jo tässä iässä. Mutta ei, olen kyllä ollut onnekas, raajat toimivat, puhe toimii ja ajatuskin toimii.

Nippa nappa viisikymppisen Marjan syyskuinen juoksulenkki katkesi kuin seinään. Liikunnallinen nainen tuupertui pururadalle syvästi tajuttomana.

– Juoksin kotoa jonkun matkaa mäen päälle ja sitten iski käsittämättömän kova päänsärky. Pitelin päätä kaksin käsin ja yritin kääntyä takaisin kotiin, mutta eihän siitä mitään tullut. Kävin pururadalle kyljelleni pitkäkseni ja sen jälkeen ei olekaan muistikuvia tapahtuneesta.

Marjan onneksi hänet löydettiin varsin pian ja hän pääsi hoitoon KYSiin. Vuotava aivovaltimoaneurysma eristettiin verenkierrosta suonensisäisesti tehdyllä toimenpiteellä.

– Teholla heräsin ja siinä minulle kerrottiin, mitä on tapahtunut ja mitä on tehty. Olo oli aivan kauhea ja olin ihan että voi hyvä tavaton mitä on tapahtunut.

Marja vietti KYSissä kaikkiaan kolme viikkoa ja vielä viikon keskussairaalassa kodin lähellä. Paraneminen oli vuoristorataa, jossa kunto heilahti välillä ylös ja toisinaan tultiin rytinällä alas.

– Siinä tuli keuhkokuumetta ja muita vakavia oireita. Aina pääsi itku, kun joutui osastolta takaisin tehovalvontaan. Takapakkia tuli kaikkiaan kolme kertaa.

– Se on kyllä sanottava, että sain KYSissä todella hyvää hoitoa. Tuli vaikka mitä kysymyksiä ja minähän vaan kyselin ja aina sain vastauksen. Tuli tunne, että sain sydämellistä hoitoa.

Toipuminen on jatkunut kotona tuttujen arkiaskareiden parissa hissutellen.

– Väsymystä on edelleen, mutta sekin alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Ulkona olen käynyt jo pienillä kävelylenkeillä.

Potilaan nimi on muutettu artikkelissa hänen toivomuksestaan.