Takaisin

Suomen psykiatriset eristystilat selvitettiin ensimmäistä kertaa – monessa parannettavaa

Suomen psykiatristen eristystilojen varustelussa on vielä parannettavaa, osoittaa Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksen ja THL:n tuore selvitys. Eristystilat ovat usein hyvin pelkistettyjä ja niiden puutteet liittyvät erityisesti mukavuuteen ja viihtyvyyteen, mutta parannettavaa on myös sekä potilaan että henkilökunnan turvallisuuden näkökulmasta. Kaikissa eristystiloissa ei ole esimerkiksi kameravalvontaa, valvontaluukkua tai ääniyhteyttä henkilökunnan kansliaan.

Eristäminen ja sitominen ovat suomalaisessa psykiatrisessa sairaalahoidossa yleisiä pakkotoimia, joiden käytöstä säädetään Mielenterveyslaissa. Niitä käytetään tahdosta riippumattomassa hoidossa tai tutkimuksessa olevan potilaan itsemääräämisoikeuden rajoittamiseen esimerkiksi potilaan käyttäytyessä aggressiivisesti.

Psykiatrisille eristystiloille tarvitaan suomalaiset laatukriteerit

Kaikkien Suomen psykiatristen eristystilojen fyysinen ympäristö selvitettiin nyt ensimmäistä kertaa. Kansainvälisestikään vastaavia selvityksiä ei ole juuri tehty. Perustiedot selvityksestä julkaistiin THL:n Tutkimuksesta tiiviisti -raporttina, ja tarkempi analyysi julkaistaan myöhemmin osana TtM Anetta Väänäsen väitöstutkimusta. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa Suomen psykiatristen sairaaloiden eristystilojen fyysisestä ympäristöstä ideaalimalli, jonka avulla voidaan laatia suomalaiset laatukriteerit psykiatristen sairaaloiden eristystiloille.

Selvityksessä tehtiin sähköinen kysely kaikille organisaatioille, joissa toteutetaan tahdosta riippumatonta psykiatrista hoitoa. Tiedot saatiin Suomen kaikista 22 sairaanhoitopiiristä, yhteensä 25 organisaatiosta ja 176 eristystilasta eli lähes kaikista psykiatrisista eristystiloista.

Eristystiloja käytettiin eristämiseen, sitomiseen tai molempiin. Yleisin turvallisuuteen liittyvä varustelu oli kameravalvonta, jollainen oli noin 84 prosentissa eristystiloista. 79 prosentissa oli valvontaikkuna huoneen ovessa, 64 prosentissa ääniyhteys kansliaan ja 54 prosentissa kutsunappi. Suurimmassa osassa tiloista oli kellonaika näkyvillä, tyyny ja peitto, noin 60 prosentissa pehmeä kuutio pöytänä tai istuimena. Alle puolessa huoneista oli mahdollisuus radion kuunteluun ja alle viidesosassa television katseluun. Osa eristyshuoneista oli hyvin pieniä, eikä kaikkien yhteydessä ollut wc- ja peseytymistiloja.

Selvityksen mukaan Suomessa tulisi laatia eristystilojen laatukriteerit eristettyjen ja sidottujen potilaiden oikeuksien ja turvallisuuden takaamiseksi.  Eristystiloista tulisi kerätä tiedot valvovan viranomaisen ylläpitämään rekisteriin niiden valvonnan mahdollistamiseksi ja uusien eristystilojen asianmukaisuus osoittaa valvovalle viranomaiselle ennen käyttöönottoa.

Tutkimuksesta tiiviisti -raportin vastuukirjoittajana oli TtT Emilia Laukkanen, joka väitteli hiljattain pakkotoimien käytöstä psykiatrisessa hoidossa. Selvityksen toteutukseen osallistui hoitotieteen laitokselta myös yliopistonlehtori Lauri Kuosmanen.

Laukkanen E, Väänänen A, Stenberg T, Suvisaari J, Kuosmanen L (2021) Suomen psykiatriset eristystilat. Tutkimuksesta tiiviisti 31/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-671-8

Itä-Suomen yliopiston tiedote