Pikkukeskosen äiti: ”Äidinmaito on vauvan lääke”

Teksti: Johanna Eronen Kuva: Riikka Myöhänen

Kuopiolaisen Iida Forsströmin esikoinen tuli maailmaan kesäkuussa, kun raskausviikkoja oli takana 28. Pikkukeskonen painoi syntyessään reilun kilon. Ensimmäiset neljä kuukautta perheen tukikohtana toimi Kuopion yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho-osaston perhehuone.

– Maidontulo käynnistyi synnytyksen jälkeen, mutta on ollut työn takana pitää sitä yllä. Tukea olen saanut henkilökunnalta tosi paljon ja ajatuksiani imetyksestä on kuultu hyvin, Iida Forsström kiittää.

Forsström olisi halunnut imettää vauvaansa kokoaikaisesti, joten pettymys oli suuri, kun se ei onnistunut. Osastolla kuitenkin kannustettiin lypsämään omaa maitoa vauvalle, ja siitä Forsström on hyvillään.

Forsströmin kokemukset ovat sairaanhoitaja Minna Montoselle hyvin tuttuja. Montonen työskentelee KYSissä vastasyntyneiden teho-osastolla vauvaperhetyöntekijänä ja imetysohjaajakouluttajana. Työssään hän kohtaa vauvaperheitä sairaalassa ja sairaalajakson jälkeen kotikäynneillä.

– Jos vauva ei ime, äiti joutuu lypsämään maitoa useita kertoja vuorokaudessa, myös yöllä, mikä vaatii sinnikkyyttä, Montonen kertoo. – Vauvan normaalissa syömistahdissa lypsäminen auttaa ylläpitämään maidoneritystä niin, että maitomäärä on tarpeeksi suuri vauvalle sitten, kun rinnalla syöminen onnistuu.

Joissain tilanteissa sairaalahoidossa olevaa lasta ei voi ottaa rinnalle lapsen terveydentilan vuoksi, vaikka kyseessä olisi täysiaikaisena syntynyt lapsi, jonka imetys on jo hyvin käynnistynyt. Sairaus voi vaikuttaa lapsen kykyyn syödä tai jaksamiseen imeä. Tällöinkin lypsäminen on ensisijaisen tärkeää maidonerityksen ylläpitämiseksi.

– Jos äiti ei pääse lypsämään rintoihin nousevaa maitoa, niin imetys loppuu. Keho vähentää maidon tuotantoa jo muutamassa päivässä, Montonen toteaa.

– Roolimme sairaalassa on antaa tietoa imetyksestä ja konkreettista ohjausta esimerkiksi oikean imetysasennon löytämisessä koko hoitojakson ajan, Montonen kuvaa. – Kaikilla äitejä ja vauvoja hoitavilla sairaanhoitajilla ja kätilöillä on imetysohjaajakoulutus. Koulutusta on toteutettu KYSin osastoilla järjestelmällisesti vuodesta 2012 lähtien.

Työnsä kautta Minna Montonen tietää, ettei maitoa kaikissa tilanteissa ja kaikkina päivinä tule yhtä hyvin. Hän on huomannut, että äidit kokevat herkästi syyllisyyttä, jos imetys ei suju äidin toivomalla tavalla.

– Me ammattilaiset sanomme, että pienikin määrä juuri oman äidin maitoa on hyväksi vastasyntyneelle. Varsinkin alussa se voi olla vain muutamia millilitroja.

Äidin keho tuottaa omalle lapselle iänmukaista, hänelle hyvin imeytyvää maitoa. Siinä on juuri oikeanlaiset vasta-aineet vauvalle, jonka oma vastustuskyky ympäristön taudinaiheuttajille on vielä heikko.

Keskosen kasvulle ja kehitykselle oman äidin maito on tutkitusti parasta. Se sisältää muun muassa suoliston kasvutekijöitä. Lisäksi äidinmaito antaa suojaa lähinnä keskosilla esiintyvää vakavaa suolistotulehdusta, nekrotisoivaa enterokoliittia vastaan.

Imetys vaatii lapselta imemisen, nielemisen ja hengittämisen rytmitystä, mikä keskosella onnistuu vasta biologisen kehityksen edetessä. Imemisvalmiutta kohti mentäessä tärkeää on kenguruhoito ja ihokontakti osana lapsen hoitoa aina, kun se on mahdollista.

Kenguruhoidossa vauva riisutaan vaippasilleen ja pidetään vasten äidin tai isän paljasta rintakehää. Kenguruhoito edistää imettämistä, äidin maidon eritystä sekä vanhemman ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta.

– Keskeisimpiä asioita imetyksen tukemisessa sairaalassa on se, ettei lasta ja äitiä eroteta, Montonen painottaa.

Yhdessäolon mahdollistamiseksi KYSissä on vastasyntyneiden teho-osastolla perhehuoneet, joissa molemmat vanhemmat voivat olla vauvansa kanssa ympärivuorokautisesti. Myös sisarukset ovat tervetulleita.

Kuukausien aikana arki vauvan kanssa perhehuoneessa tuli hyvin tutuksi Iida Forsströmille. Maidontuloa kuitenkin auttoivat myös viikoittaiset käynnit kotona. Keho reagoi tuttuun ympäristöön niin, että maitoa tuli kotona enemmän kuin sairaalassa, jossa tuore äiti suurimman osan ajasta vietti.

Forsström ja Montonen ovat yhtä mieltä siitä, että myös puolisolla on merkittävä rooli imetyksen mahdollistajana ja tukena. – Puoliso voi auttaa muissa asioissa, että äiti pystyy keskittymään imetykseen. Ja voi tuoda herkkuja, se on tärkeää, tuumaa Forsström pilke silmäkulmassa.

Haastatteluhetkellä Forsströmin vauva on lähes nelikiloinen. Korjattua eli lasketun ajan perusteella laskettua ikää hänellä on kuukauden verran. Sairaalasta kotiinlähtö on jo lähellä. Äiti suhtautuu kotiutumiseen luottavaisesti. – Uskon, että kotona imetys helpottuu, kun vauva kasvaa ja jaksaa syödä paremmin.

Pikkukeskosen äitiys on muovannut Iida Forsströmin ajatuksia imetyksestä.

– Kaikki asiat eivät vain ole omissa käsissä. Nyt ajattelen, että vähäinenkin määrä äidinmaitoa on lapselle hyvästä. Se on vauvan lääke, Forsström pohtii viitaten äidinmaidon todettuihin terveyshyötyihin.

Kaikki ajankohtaiset