Takaisin

Pikkumestarilta

Heippa!


Olen Hanna, työmaan uusi työnjohtaja. Työnantajani on Rakennusliike Lapti Oy ja hoidan jatkossa työmaan tiedotusasioita, toimin linkkinä työmaan ja käyttäjän välillä sekä lisäksi tulen hoitamaan työmaan logistiikkaa. Työmaan blogi on yksi kanava, mitä kautta kerron työmaan elämästä vähän epävirallisemmin ja rennommalla otteella. Olen pitänyt kerran aikaisemminkin työmaablogia ja koin, että kirjoitushommissa olen luonnollisimmillani kun kirjoitan ajatuksiani ja tapahtumia realistisesti, ruisleivän maku suussa ja vähän pohdiskellenkin miltä se maailma juuri tänä päivänä työmaalla näyttää. Ehkäpä niin, että kuulet kun kahvimuki läikkyy työpöydälle, tuoksu tulvii nenään ja kuulet kirosanan jota en kerro.

Niin että ehkä saat kosketuspinnan työmaalle käymättä siellä. Ja toivottavasti herätän sopivasti mielenkiintoa, että joku tänne haluaakin tulla ihan varta vasten – mitä ihmettä ne tekee, tämän haluan nähdä!

Kaksi työviikkoa alkaa olla takana. Ei paitsi työmaalla mutta myöskin nykyisellä työnantajallani. Olen siis jalkani saanut upotettua jo tukevasti KYS Uusi Sydän 2025 -hankkeeseen mutta myös uuden talon tavoille. Paljon on tullut asiaa sisäistettäväksi mutta paljon on vielä tutustumista. Se pitää pirteänä ja asian mielenkiintoisena. Olen tutustunut uusiin tyyppeihin mutta myös päässyt samojen vanhojen tuttujen kylkeen. On ollut helppo ujuttautua mukaan ja olen tuntenut itseni tervetulleeksi. Kulkevaan junaan täytyy loikata vauhdista mutta loikka oli ilmeisesti riittävän pitkä. Nyt vaan opetellaan olemaan mukana, pysymään siinä ja ohjaamaankin junaa omalta osaltani.

Allianssi-hanke on minulle uutta ja ajatustyötä se vielä vaatii miten työ, päätöksenteko ja myös vastuut menevät. Yhteistyön merkitys on ehkäpä vielä suurempi kuin perustyömaalla. Olemme pöydän samalla puolen mutta käytännön työ kuitenkin toisaalta pitää meitä omissa perinteisissä rooleissaan. Tässä ei toistemme olkapäille taputella hyvässä kohdassa ja samaan aikaan huonossa kohdassa astuta rivissä taakse syytellen toista. Siinä vaiheessa astutaan kaikki yhdessä rivissä eteenpäin. Me vastaamme niin hyvässä kuin pahassa. Allianssi kaiken kaikkiaan varmasti aukenee jokaiselle osapuolelle vasta matkan aikana. Kehitetään siitä toimiva työskentelytapa, jossa osapuolet ovat tasavertaisia.

Jostain syystä työmaa joka on erikoishanke - ja ehkäpä sitä myöten haasteellisempi, kiehtoo aina enemmän kuin perushanke. Siihen joutuu itseään pistämään likoon eritavalla, olemaan vielä tiiviimpi yhteishenki ja -työ tekijöiden kesken. Olen saanut vaikutelman myös minulle uusista tekijöistä, että tällä porukalla on kaikki mahdollisuudet onnistua kun edellytykset vaan sille luodaan. Edellytyksiä olemme luomassa me kaikki, niin allianssiryhmä kuin työntekijä montun reunalla. Ja me pikkumestarit siinä välissä – kuten sanonta kuuluu. Ja se pitää pitää kirkkaana mielessä, edistymmekö niissä tärkeissä asioissa jotka vievät nyt runkoa eteenpäin, myöhemmässä vaiheessa myös muita työvaiheita. Onko työkalut ja materiaalit kunnossa, työturvallisuusasiat, päätökset ja suunnitelmat oikea-aikaisia niin että työmaa pystyy ennakkosuunnittelemaan, onko hyvä ilmapiiri ja kroppa kunnossa. Silti on paljon tekijöitä, joihin ei aina voi vaikuttaa. Teemme töitä olosuhteissa, joissa joku ei kehtaisi edes avata ulko-ovea. Ja niissä samoissa olosuhteissa tämän päivän lisäksi mahdollisesti huomennakin. Se että räntää sataa naamaan, ei riitä pelkkä naaman pyyhintä vaan silloin väännetään kylmiä teräksiä tai asennetaan korkeissa paikoissa painavia elementtejä. Joku puhaltaa lunta rautojen välistä kun betoniauto jo odottaa pihassa ja pumppu tuo ensimmäiselle mestalle betonia. Samaan aikaan odottaa rekka uuden lumen jäljiltä hiekotusta mäkeen ja joku sähkökeskus menee pimeäksi kosteudesta johtuen. Kaikki on vaan tehtävä, ja siihen työmaa on tottunut. Ongelmat tulee ennakoida, tie hiekoitettava mutta kun lunta vaan tulee, niin sinne se hiekka lumen alle jää.

Ehkä voisin sanoa kannustimena meille kaikille, että hoidetaan me jokainen oma osuutemme niin, että kaikista olosuhteista huolimatta meillä on selkeä suunnitelma. Tavoitteena ja tahtotilana on tehdä hyvä, toimiva talo. Hoidetaan ne tärkeät asiat ajallaan. Se että matkalla välillä sattuu vastoinkäymisiä, ei se ole onnistumisen este. Kokonaisuus ratkaisee ja nopeita ratkaisuja joutuu aina välillä tekemään niillä tiedoilla mitä silloin on ja parhaaksi katsotaan. Hankalalla hetkellä on asioiden tärkeysjärjestys pidettävänä kirkkaana mielessä ja muistettava katsoa pidemmälle.

Tänään vielä painetaan täysi päivä mutta nautitaan sitten jokainen ansaittua viikonloppua! Menkää syksyiseen metsään!

Hanna