Takaisin

Tavallinen maanantai

Lunta leijaili hiljalleen taivaalta kun kävelin töihin, oli alkamassa sade. Olin herännyt jo puoli neljältä aamulla, eikä minkään takia. Ei minkään. Mutta niin käy silloin tällöin. Se luo mukavan kutinan päivänaloitukseen kun tietää että koko viikko on vasta alussa. Riittävä uni – maailman tärkein asia. Hmm, heti ruuan jälkeen. Ja tietysti lapsen.

Keli oli hyvä lumiukkojen tekoon, rakennustyömaalle muusta näkökulmasta vähän huonompi. Mutta tavallinen talvikeli, ei kummallisempi. Päivän aloitti viikkopalaveri työntekijöiden kesken – kuten aina maanantaisin. Käytiin läpi tämän viikon asioita sekä muuta tärkeää tietoa, mikä oli tarpeen jakaa. Sitten sinne lumisateen sekaan. Logistiikkaihmiset olivat olleet töissä jo aamukuudesta lähtien ja pihalla oli siis jo täystohina päällä. Pääsin tekemään minäkin lumitöitä – kun sopivasti kasa ja lapio kutsui luokseen. Mukava keli, ei kylmä. Väliin puheluja, myös kotiin, tyttö oli lähdössä kouluun. Keli oli melkein lämmin viime viikon pakkasjakson jälkeen. Samalla hoitui toimistoon menevien portaiden hiekoitus. Se olikin päivän seesteisin hetki.

Alkoi kuormien vastaanotto ja vuokrakaluston palautus, osittain edellisten kuormien vaakasiirtoja toiseen paikkaan. Työmaalta on pikku kävelymatka logistisille alueille, joten matkalla tulee usein uusia töitä tai puheluja. Toinen kuorma jo odotti, kun toinen tuli vastaan. Kuorman purkuun oli tulossa kone ja mies, joten se hoitui ilman minua. Toinen vaati ohjeistusta kuljettajalle ja samalla hoitui kuulumistenvaihto viime viikolla kipeänä olleen työmiehen kanssa. Paluu logistiselta alueelta poiki pari muutakin asiaa. Nostojen järjestely, verokortin tarkastus ja sähköpostin tsekkaus vielä ennen aamukahvia. Kahvin tuoksu ulkona olon jälkeen on aika puoleensavetävä. Tiedäthän, se kun tulet huoneeseen ja uusi kahvi vielä pulputtaa ja puskee höyryä kannen välistä. Kahvit ja toinen aamupala huiviin, uusien työntekijöiden perehdytys oli odottamassa. Sen jälkeen sähköpostien läpikäyntiä, tiedottamista, työmaalla käyntiä.

Osa porukasta oli jo ehtinyt lounaalle, minulla se oli vasta silmissä. Jos nyt ei kukaan tule enää kysymään mitään, lähden syömään. Silloin käveli huoneeseen hieman huonosti suomea puhuva kuski kertoen, että hänellä on nyt tämä kuorma tulossa työmaalle, rekka on tien varressa. Se kuorma, joka oli tilattu kolme tuntia myöhäisemmäksi. Se, joka oli tilattu purettavaksi torninosturilla, rekka tulisi olla siis katosta avattava. Tiesin jo kysyessäni vastauksen mutta pitihän se tarkistaa. ”Millainen auto sinulla on, saadaanko kuorma tornilla ulos? Hän: ”Pitää olla kurottaja, ei saa tornilla purettua”. Tällä työmaalla on painotettu kaikille tavarantoimittajille, että kaikki kuormat tulee sopia ennakkoon ajallisesti, soittaa ennen tuloa ja täytyy pitää kiinni sovituista kellonajoista, työmaalle ei voi tulla milloin haluaa. Olin nälkäinen ja tiesin saman toimittajan toimitusongelmista, joten arvasin tilanteen jo ennakkoon. Tämä teki verensokerilleni mainion piikin alaspäin. Verensokerini on kuulemma ihanteellinen, terveydenhoitaja sanoi. Kysyi kuitenkin perään, että kiukuttaako joskus jos on nälkä. No, vastaan vaan, että syön parin tunnin välein koska on nälkä.

Järjestelin ylimääräisen nostokaluston kuormalle ja ohjeistin vastaanottajat heidän ruokatunnillaan. Olivat lähellä ruokatuvassa, joten hoitui kätevästi vaikka haluaisin välttää ruokatunnilla työasioista puhumista. Vihdoin syömään. Ajatus juoksi kirkkaammin verensokerin nousun myötä ja saapuva kurottaja sai lisähommia. Tuntuu että aina on jotain nostettavaa tai siirrettävää joko minulla tai sitten muilla. Muuthan ne aina minulle töitä teettää. Siihen vaan resurssien hommaus eli pari miestä ja taas on uusi vauhti päällä. Väliin rautakauppatilaus, puheluja ja työmaalla käyntiä.

Kurottaja teki nostoja, minä vieressä ohjaamassa miehiä. Kuulin valtavan ruminan yläpuoleltani, pulut lensi parvena pakoon ja samalla tajusin, että korkealla olevalta räystäältä tippuu suuria jäälohkareita. Tilanteessa ei ehdi miettiä muuta kuin juosta karkuun. Se kannatti, jäälohkareet hajosivat paikkaan jossa seisoin muutama sekunti sitten. Tänään ei ollut minun aikani jättää tätä maailmaa, hyvä. Haluan vielä nähdä ja kokea paljon. Ei

ollut aikaa jäädä miettimään omaa kohtaloaan, tuli järjestää nopeasti tilanne seuraavaan vaiheeseen. Räystäät tulee puhdistaa jäästä pikimmiten jotta vältytään vaarallisilta tilanteilta ja tapaturmilta, mahdolliselta kuolemalta. Ahtaalla pihalla liikkuu päivisin paljon ihmisiä. Tämä asia laitettiin yhteistyössä vireille samoin tein. Työturvallisuus ei ole aina omissa käsissä ja työmaalla eletään pitkälti ennakoivasti ja hallitusti suunnitelmien mukaan. Mutta olemme myös luonnon ja olosuhteiden armoilla. Työnjohdon tulee ennakoida ja suunnitella valtavasti asioita, yrittää hallita tätä omaa maailmaa mutta silti, silti voi käydä jotain ja silloin on joku aina syyllinen. Tai ainakin se, joka ottaa vastuun tapahtumista. Harmi, että usein uutiskynnyksen ylittää tällä alalla suurimmaksi osaksi vain negatiivinen asia. Se nähdään tärkeäksi suurelle yleisölle. Se, kun joku jättää jotain tekemättä tai tekee väärin. Haluaisin hyvien onnistumisten saavan samanlaisen arvon. Työmailla tapahtuu paljon hyvää. Suoriudutaan mainiosti hyvällä ennakkosuunnittelulla, aikatauluttamisella ja resurssoinnilla. Tehdään laadukkaita taloja, jotka on ilo jättää käyttäjälle. Voi laittaa hyvillä mielin oven viimeisen kerran kiinni kun kaikki työ on tehty. Ja jos vielä käyttäjäkin on tyytyväinen. Ei se ilmaiseksi tule vaan kovalla työllä. Ei kaikki onnistu aina, kyllä epäonnistumisia joskus tulee syystä tai toisesta. Mutta kyllä välillä voi taputtaa omalle ja kaverin olkapäälle. Me onnistuttiin kaikesta huolimatta. Tämä on tavoite tälläkin työmaalla.

Ja sukatkin olleet makkaralla koko päivän. Nyt joutaa kotiin.

Hanna Tossavainen, työnjohtaja