Takaisin

Kertaus on opintojen äiti, kyllästyminen isoäiti – työmaan vähän erilainen vuosi

Blogin kirjoittajana on Rakennusliike Lapti Oy:n työnjohtaja Hanna Tossavainen.

Jokainen meistä on jossakin määrin viettänyt erilaista vuotta, osa merkittävästikin. Ehkä vapaus on ollut rajoitetumpaa, nykyihmiselle varsinkin täällä Suomessa vapaus tehdä ”mitä haluaa” on ollut varsinkin edellisten sukupolvien kovalla työllä saavutettu etu. Minun sukupolveni on saanut nauttia vapaasta maasta, sananvapaudesta, hyvästä terveydenhuollosta, monipuolisesta ja puhtaasta ruuasta sekä luonnosta yllin kyllin. Viimeisen vuoden aikana on koeteltu vapautta – ja osalla terveyttä, koronan tiimoilta. Miten kuluva vuosi on mennyt rakennustyömaalla?

Otimme käyttöön heti pandemian alusta lähtien vuosi sitten ohjeistuksia paremman hygienian tiimoilta, vierailut kiellettiin, työmaan ovi suljettiin jatkuvalta liikenteeltä, työryhmiä siirrettiin ruokailu- ja sosiaalitilojen suhteen eri paikkoihin, jne. Uskaltaisin sanoa, että olimme rakennustyömaista ensimmäisiä toimenpiteissämme. Myöhemmin toimenpiteet laajennettiin kaikkiin yrityksemme Kuopion alueen työmaihin ja tiedotettiin yhteistyökumppaneillemme. Koronatapauksia ja sitä myötä altistumisia ei ole vielä ollut, hyvä niin. Uskon että matkassa on ollut myös ihmisten kuuliaisuutta yleisesti sekä pelkkää hyvää tuuria. Toivottavasti voin sanoa näin myös korona-pandemian laannuttuakin – ettei koronatapauksia ole ollut työmaallamme.

Joitakin toimintatapoja on jalostettu matkan varrella vielä paremmaksi ja kokoontumisia missään merkeissä vähennetty. Toimintatavoista muistuteltu joka käänteessä. Mutta onko kaikki kortit jo käytetty? En usko. Tuoko tilanteeseen väsyminen repsahduksia tai halua jo muuttaa tavat siihen ”normaaliin ennen koronaa”? Riski on olemassa. Jatkuva koronasta puhuminen ja väkisin silmille tai korviin tuleva uutisointi pitää meidät varuillaan ja ajan tasalla. Mutta siinä on toinenkin puoli, henkinen kuormitus. Olla huolissaan jatkuvasti vie omia voimavaroja, jotka haluaisi suunnata arjen muihin asioihin niin töissä kuin vapaa-ajalla. Kuinka siis jaksamme käydä edelleen vahvana eteenpäin, tehdä päivittäiset askareemme työmaan edistämiseksi ja pitää samalla huolta omasta jaksamisesta. Mielestäni jokaisen kannattaisi pysähtyä aika-ajoittain ja kysyä itseltään kuinkas sitä voidaan. Hyvä on kysyä välillä myös työkaverilta. No, kuinkas voit, jos nyt saa kysyä? Mietipä tovi ennen kuin vastaat. 

Työmaa on edennyt poikkeusoloissa. Työmaalla sinänsä toiminta on ollut tavanomainen, runko nousee, materiaali liikkuu, henkilöstö tekee samoja työvaiheita kuin ennenkin kaikenlaisissa olosuhteissa. Työtavat montussa ovat normaalit, kova pakkanen tai suuri lumenmäärä ei katso vallitsevaa tilannetta maailmassa. Mutta työmaalla ei ole näkynyt samalla tavalla sidosryhmiämme, työmaa on taistellut paikan päällä itsekseen. Normaalisti vierailijoita – kuka mistäkin syystä – on välillä, voisiko sanoa pilke silmäkulmassa, maanvaivaksi asti. Kun tarvitaan suunnitelmamuutos, on hyvä suunnittelijan käydä joskus paikan päällä. Nyt sama asia hoidetaan digitaalisin menetelmin etänä. Tai kun työmaan turvallisuustasoa mitataan viranomaisen taholta, työmaalla kävi silloin vaikkapa Aluehallintovirasto. Normaalisti työmaalla käy paljon eri tahojen edustajia, jotka omalta osaltaan vievät työmaata eteenpäin. Nyt samoja asioita tehdään etänä tai mm. työmaahan tutustumiset ja vierailut ovat olleet tauolla ymmärrettävästä syystä. 

Mitä jää käteen menneestä vuodesta? Perinteinen rakennusala on joutunut ottamaan loikkia uusien toimintatapojen myötä ja näen siinä paljon positiivista. Kun tilanne pakottaa miettimään vaihtoehtoja ja mukautumaan siihen, että nyt ei entinen tyyli käy, se pakottaa meidät menemään epämukavuusalueelle. Usein siitä syntyy jotain hyvää. Uskon myös, että korona tuo työelämään myös hyvää kehitystä. Paljon puhuttu etätyö ei kaikilla onnistu mutta rakennustyömaallakin olisi nyt oiva mahdollisuus kokeilla onnistuuko jos tehdään noin tai noin. Joissakin tapauksissa ei onnistu mutta varmasti löytyy myös onnistuneita kokeiluja. On hyvä myös miettiä onko muutosmahdollisuuden esteenä olosuhteet, totutut tavat vai minun asenne. Mikä estää minua toimimasta eri tavalla kuin ennen, menetänkö muutoksessa jotain? Olipa kaikkia kortteja vielä käytetty tai ei, palataan itsekunkin hyvinvointiin. Jaksanko juuri tätä arkea näillä pelimerkeillä tai mihin asioihin voin vaikuttaa omassa elämässäni akkujen pitämiseksi ladattuina. Miten voin vaikuttaa omassa työyhteisössäni, että paitsi oma työ sujuu niin huomioin työkaverianikin. Aina ei paukut riitä ratkiriemukkaaseen menoon vaikkapa huonon yöunen jälkeen mutta monesti kun kuuntelee toista, huomaa että omat potutukset eivät välttämättä olekaan ihan niin suuressa mittakaavassa kuin itse ajattelee. Mutta se vaatii toisen läsnäolevaa kuulemista ja kunnioittamista. Kun jokainen tulee kuulluksi omassa työyhteisössään, edistää se sitä myöten yhteenkuuluvuutta. Siitä saadaan askel kohti parempaa ryhmätyötä. Ja mitäs tämä rakennustyömaa muuta on, ryhmätyötä. Yhteenhitsaantunut joukkue näkyy myös turvallisuustasossa, ilmapiirissä ja loppulaadussa. Joukkueeseen kuuluvat niin paikallaolevat kuin etänä työskentelevät.

Kysäsepä ensi kerralla kohdatessasi työkaverin näkemällä tai puhelimessa, että mitäpä sinulle kuuluu. Se toinen on sinun kanssasi samassa joukkueessa.

Hanna Tossavainen, työnjohtaja

Seuraava